#

Kävin eilen ensim­mäis­tä ker­taa täkä­läi­sel­lä psy­kiat­rian polil­la. Ulko-ovel­la piti men­nes­sä pai­naa merk­kaa­mat­to­man sum­me­rin nap­pia, mikä aiheut­ti het­ken häm­min­kiä kun sii­tä ei mie­les­tä­ni luke­nut mis­sään. Sisäl­lä oli ihan ihme sei­nät, ne oli­vat aivan vinos­sa niin kuin jos­sain tai­de­teok­ses­sa. Odo­tus­huo­nees­sa var­maan her­kim­mät neu­roo­ti­kot ja psy­koo­ti­kot saa­vat oirei­ta pel­käs­tään nii­tä sei­niä kat­sel­les­saan. #

Jän­nä­sin tie­tys­ti että min­kä­lai­nen psy­kiat­ri siel­tä oves­ta sit­ten tulee, mut­ta ihan muka­va miek­ko­nen­han se lopul­ta oli. Hän ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jä, joka myös oli muka­va, pereh­tyi­vät tilan­tee­see­ni ja sovit­tiin uusia käyn­te­jä. Suun­ni­tel­tiin myös lää­ke­ko­kei­lu­ja. Lää­kä­ri oli kai­kes­sa äärim­mäi­sen huo­mioo­not­ta­vai­nen, mikä minus­ta hen­ki van­kas­ta ammat­ti­tai­dos­ta. #

Muna­sin­kin vain kah­des­ti, ensin heti kät­te­lys­sä kun tar­jo­sin kät­tä­ni, vaik­ka näil­lä tääl­lä on tie­tys­ti se kät­te­ly­kiel­to. Toi­sen ker­ran kun arvioin välit van­hem­piin van­has­ta muis­tis­ta seit­se­mäk­si­sa­dak­si kilo­met­rik­si, vaik­ka sehän oli Jyväs­ky­läs­tä, tääl­tä sitä on var­maan kol­me­sa­taa kilo­met­riä enem­män. #

Lisäk­si sanoin että Ges­ter­bys­tä kun sosi­aa­li­työn­te­ki­jä kysyi onko minul­la pit­kä käve­ly­mat­ka. Muka­vien ihmis­ten paris­sa miel­lyt­tä­mi­sen­ha­lu­ni mei­na­si pääs­tä voi­tol­le peri­aat­tees­ta, ja kom­pro­mis­si­na nie­lai­sin sanan alku­pään jot­ten oli­si tuot­ta­nut pet­ty­mys­tä. #