marginaali


  Chariots of Vaunut »

Kuinka unohtaa tuleva

#9730. Tiistai, 22. syyskuuta 2009 klo 10.59.02, kirjoittanut Jani. 12 kommenttia.

Filmi #

Unoh­din eilen blo­ga­ta. Muis­tin sen vas­ta kun aamu­päi­vän aikaik­ku­na oli umpeu­tu­nut, enkä myö­hem­min keren­nyt. (En kir­joit­ta­nut tätä pahoi­tel­lak­se­ni sitä, vaan vain muis­tiin­pa­nok­si mui­den jouk­koon.) #

Lää­ke­ko­kei­lu, jota siel­lä psy­kiat­rian polil­la suun­ni­tel­tiin, oli ven­la­fak­sii­nian­nok­sen tuplaa­mi­nen. Psy­kiat­ri otti sen esil­le, kos­ka sosi­aa­li­siin tilan­tei­siin liit­ty­vien ongel­mien hoi­dos­sa taval­li­sin annos on kuu­lem­ma kak­sin­ker­tai­nen tuo­hon näh­den mitä nyt syön. Sii­nä­kin hän kui­ten­kin oli äärim­mäi­sen varo­vai­nen ja teki sel­väk­si, ettei miten­kään halun­nut pai­nos­taa minua hyväk­si koke­ma­ni lää­ki­tyk­sen kor­jaa­mi­seen. Toi­saal­ta sanoin itse­kin ole­va­ni hyvin avoin kai­ken­lai­sil­le kokei­luil­le. #

Ainut mikä tupla-annok­ses­sa minua vähän arve­lut­ti oli se jos hait­ta­vai­ku­tuk­set­kin sit­ten pahe­ne­vat, mut­ta kuu­lem­ma sekään ei vält­tä­mät­tä mene niin, että annok­sen tuplaa­mi­nen tuplai­si myös ne hait­ta­vai­ku­tuk­set. Pun­ta­roin tuo­ta siel­tä polil­ta läh­det­tyä­ni ja nyt alan kal­lis­tua kokei­lun puo­lel­le. #

[#] (Elän taas jat­ku­vaa déjà vuta. Tätä kir­joit­taes­sa­ni­kin saan jat­ku­via väläh­dyk­siä sii­tä kuin­ka olin muka jos­kus ajat sit­ten juu­ri täs­sä näin, miet­ti­mäs­sä näi­tä ja kir­joit­ta­mas­sa niis­tä. On kuin näi­den yhtey­des­sä oli­si sat­tu­nut jokin näi­hin sinän­sä liit­ty­mä­tön, hyvin dra­maat­ti­nen tapah­tu­ma, joka oli­si teh­nyt näis­tä täy­sin arki­päi­väi­sis­tä­kin asiois­ta niin hui­kean mer­ki­tyk­sel­li­siä, että muis­tan ne etu­kä­teen ikään kuin vaa­ran merk­kei­nä. Teen pahaa tor­juak­se­ni tai­an: panen val­miik­si iki­lin­kin tämän kap­pa­leen eteen, jot­ta sil­le ei tuli­si käyt­töä.) #

Nii­tä sosi­aa­li­sia vai­ku­tuk­sia en ole tähän men­nes­sä mil­lään lääk­keel­lä huo­man­nut ole­van, mut­ta sen sijaan voi olla että omis­sa olois­sa voin­ti­ni para­nee. Para­ne­mi­sen varaa sii­nä nimit­täin on. Tie­dän sen sii­tä, että se oli nykyis­tä parem­pi pian ven­la­fak­sii­nin aloit­ta­mi­sen jäl­keen, suo­ras­taan lois­ta­va. Se paras terä sii­tä kui­ten­kin har­mik­se­ni hii­pui pik­ku hil­jaa, ja nyt vähän niin kuin toi­von, että voi­sin saa­da sii­tä kiin­ni uudes­taan tuol­la annos­tuk­sen nos­ta­mi­sel­la. #

Eivät ne sosi­aa­li­set­kaan vai­ku­tuk­set ehkä pahit­teek­si oli­si, mut­ta nii­den suh­teen en pidä­tä hen­gi­tys­tä­ni. #

Avainsanat: déjà vu, lääke, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko
« Unta uniturvatta
•)) 12 kommenttia postaukselle Kuinka unohtaa tuleva. ↩
  1. #14050. Tiistai, 22. syyskuuta 2009 klo 10.59.14, kirjoittanut Jani Uusitalo (jani) 's status on Tuesday, 22-Sep-09 07:59:03 UTC - Identi.ca.
    Jani Uusitalo (jani) 's status on Tuesday, 22-Sep-09 07:59:03 UTC - Identi.ca

    […] Blo­ga­sin: Kuin­ka unoh­taa tule­va http://mummila.net/marginaali/2009/09/22/kuinka-unohtaa-tuleva/ […]

  2. #14051. Tiistai, 22. syyskuuta 2009 klo 13.23.03, kirjoittanut Carmabal.
    Carmabal

    Se on kyl­lä jän­nä toi sosi­aa­lis­ten tilan­teit­ten pel­ko. Se, miten toi­sil­la sitä on ja toi­sil­la ei.. sun taus­to­jas asias­sa en tie­tys­ti tie­dä, tai ehkä oon jos­kus luke­nut mut­ta muis­ti­ni on… p*ska. No, kui­ten­kin. Ope­tan tuo­ta itä­mais­ta tans­sia jos­sa ei kyl­lä voi oikeas­taan pelä­tä sosi­aa­li­sia tilan­tei­ta kun par­haim­mil­laan salis­sa on lähem­mäs 40 ihmis­tä, joi­ta täy­tyy opet­taa, jutel­la, saa­da ren­nok­si, jopa käy­dä kos­ket­ta­mas­sa, jos jokin lii­ke ei mei­naa ottaa sujuak­seen, eikä se minua lain­kaan häi­rit­se. Mut­ta jos­kus, kun yksin kul­jen eri­lai­sis­sa pai­kois­sa, olen val­ta­van ahdis­tu­nut. Ihmi­set kau­pas­sa saa­vat minul­le kyl­män hien pin­taan ja tun­tuu että kaik­ki tui­jot­ta­vat her­mos­tu­nei­suut­ta­ni ja tui­jo­tan vain lat­ti­aa tai näy­tän juu­ri­kin tosi kyl­mäl­tä tietoisesti.
    Kadul­la käve­le­mi­nen on kui­ten­kin pahin­ta. Var­sin­kin jos liik­keel­lä on pal­jon ihmi­siä. Jos­kus olo on niin inhot­ta­va, että tie­dän sen jo etu­kä­teen, enkä niin ollen edes läh­de minnekään.
    Mikään ei kui­ten­kaan ahdis­ta yhtä pal­jon kuin muut van­hem­mat las­ten leik­ki­ken­til­lä.. olen kyke­ne­mä­tön astu­maan sin­ne Kris­tia­nin kans­sa, ja se har­mit­taa enkä oikein tie­dä mis­tä se ihmis­kam­mo tulee niin paha­na. Kum­ma juttu.

  3. #14052. Tiistai, 22. syyskuuta 2009 klo 14.55.21, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Se on tosi­aan mie­len­kiin­tois­ta… tai mie­len­kiin­toi­sem­paa ehkä tuol­lai­sis­sa sinun kal­tai­sis­sa­si tapauk­sis­sa, jois­sa se liit­tyy tiet­tyi­hin tilan­tei­siin ja taas toi­siin ei. Minun­kal­tai­sis­sa­ni­han se on epä­mie­len­kiin­tois­ta, kun se on niin kai­ken­kat­ta­vaa ja siten suht’ suoraviivaista.

    Toi­nen mikä on kans­sa mie­len­kiin­tois­ta on se miten se liit­tyy itse­tun­toon tai pikem­min­kin on liit­ty­mät­tä sii­hen. Ihmi­nen voi pitää itse­ään hyvin­kin erin­omai­se­na ja pelä­tä sil­ti ihmi­siä, tai sit­ten voi tun­tea itsen­sä usko­mat­to­man huo­nok­si ja käyt­täy­tyä sil­ti ihmis­ten seu­ras­sa aina­kin näen­näi­ses­ti kuin vail­la min­kään­lais­ta alemmuudentuntoa.

  4. #14053. Tiistai, 22. syyskuuta 2009 klo 19.35.05, kirjoittanut Muusikotar.
    Muusikotar

    Has­sua, itse olen aina pitä­nyt (nai­vis­ti­se­na koh­ta­loon usko­ja­na) déjá vu:ta aina merk­ki­nä sii­tä, että olen oikeal­la tiel­lä, että olen juu­ri sii­nä pai­kas­sa ja ajas­sa kuin tuli­si olla­kin. You say toma­to, I say toh-mah-to.

  5. #14054. Keskiviikko, 23. syyskuuta 2009 klo 10.02.22, kirjoittanut Carmabal.
    Carmabal

    Riip­puu kyl déjá vun laa­dus­ta omal­la koh­dal­la­ni.. Jos saat sel­lai­sen teh­des­sä­si jotain type­rää ja perä­ti kivu­lias­ta niin oli­si vai­kea uskoa sen ole­van merk­ki :D Itse saan hyvin usein tyl­siä déjá vu:ta. Esi­mer­kik­si tuos­sa taan­na­päi­vä­nä kun heit­te­len peru­nan­kuo­ria ros­kik­seen, niin tie­sin heti, että oli jos­kus ennen­kin teh­nyt juu­ri samal­la taval­la, juu­ri samoil­la liik­keil­lä, että olin aja­tel­lut juu­ri samo­ja aja­tuk­sia kuin sil­loin ja että jal­ka­ni­kin oli­vat olleet samas­sa asen­nos­sa, pai­no jakau­tu­nee­na nii­den varaan samal­la tavalla.

  6. #14055. Keskiviikko, 23. syyskuuta 2009 klo 12.06.58, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minun var­si­nai­nen, ei-tai­kaus­koi­nen seli­tyk­se­ni ilmiöl­le on, että sii­nä on kyse oikeis­ta muis­tois­ta, jot­ka ovat syn­ty­neet joko saman­kal­tai­sis­sa tilan­teis­sa tai sit­ten saman­kal­tai­sis­ta tilan­teis­ta näh­dyis­tä unis­ta. Olen muu­ta­man ker­ran koke­nut déjà vun siten, että olen het­keä myö­hem­min pys­ty­nyt pai­kal­lis­ta­maan sen muis­ton jos­ta saman­kal­tai­suu­den koke­mus syn­tyi, ja osas­sa tapauk­sis­ta oli kyse sen­het­ki­siä tapah­tu­mia muis­tut­ta­neis­ta, oikeis­ta tapah­tu­mis­ta men­nei­syy­des­sä, osas­sa taas unis­sa koe­tuis­ta vas­taa­vis­ta tapah­tu­mis­ta. Sil­le, mik­si vain pie­ni osa muis­tois­ta herät­tää noin vah­van tut­tuu­den tun­teen samal­la kun sen muis­to­luon­ne peit­tyy hämä­rään, minul­la ei ole selitystä.

  7. #14056. Keskiviikko, 23. syyskuuta 2009 klo 15.17.43, kirjoittanut Carmabal.
    Carmabal

    Oon kuul­lut jos­kus sel­la­sen teo­rian, että ihmi­nen näkee vii­si unta yös­sä, jois­ta yksi oli­si aina enneu­ni -eikä vält­tä­mät­tä aina mikään kovin mie­len­kiin­toi­nen, vaan jos­tain ihan arki­ses­ta ker­to­va, ja että déjá vu syn­tyi­si sii­tä tun­nis­ta­mi­ses­ta kun osuu val­veil­la jo unes­sa näh­tyyn asiaan.
    En sit­te tiä, itse olen näh­nyt jos­kus lähem­mäs kym­me­nen muis­tet­ta­vaa unta yös­sä, joten lie­nee unien mää­rä vaih­del­la yksi­löi­lä. Ihan haus­ka teo­ria­han se on.
    Itse en ole kos­kaan kyen­nyt pai­kal­lis­ta­maan déjá vu - tun­net­ta yhtään mihin­kään aikai­sem­paan, vaan tun­ne sii­tä, että juu­ri kak­si sekun­tia sit­ten tein saman asian on niin vah­va että hirvittää.

  8. #14057. Keskiviikko, 23. syyskuuta 2009 klo 15.26.30, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Aiem­mal­la lää­ki­tyk­sel­lä minä en näh­nyt unia juu­ri ollen­kaan, ven­la­fak­sii­nin aloi­tet­tua­ni aloin sit­ten taas pit­käs­tä aikaa näh­dä hyvin elä­väi­sen tun­tui­sia. Se on muis­taak­se­ni ihan pak­kaus­se­los­tee­seen pai­net­tu vai­ku­tus­kin. Eli pait­si yksi­lös­tä, se unien mää­rä ja laa­tu riip­puu myös yksi­lön lääkityksestä…

    Sel­lai­sia oikein hyviä unia, joi­den näke­mi­sen jäl­keen aamul­la on tosi levän­nyt ja vir­keä mie­li, en juu­ri­kaan ole sai­ras­tu­mi­se­ni jäl­keen nähnyt.

  9. #14058. Torstai, 24. syyskuuta 2009 klo 12.13.31, kirjoittanut ill..
    ill.

    mul­le tuli paroxe­ti­nin alottam,isen jäl­keen n kol­men kuu­kau­den aika jona näin joka yö hyvin elä­viä ja rea­lis­ti­sia unia. nyt­te se on jo tasaan­tu­nut ja on jos­kus unet­to­mia­kin öitä.

    mut deja vut tulee mul aina­kin usein unis­ta, var­sin­kin lap­se­na ja nuo­re­na oli näin ja nyky­ään­kin saat­taa tul­la joku jos­tain vuo­sia sit­ten näh­dys­tä unes­ta. taval­li­sim­min ne kui­ten­kin liit­tyy sii­hen etten voi muis­taa mitä olen kel­le­kin sano­nut tai min­ne­kin kir­jot­ta­nut. jos jään miet­ti­mään ja aivo toi­mii niin saat­taa käy­dä ilmi että olen samat jutut kir­jot­ta­nut jol­le­kin mei­liin tai johon­kin toi­seen blo­giin tms. useim­mi­ten en vaan jak­sa miet­tiä ja tois­tan sit­ten itseäni.

    toki on itsen­sä tois­to usein ärsyt­tä­vää. tulee ihan vajaa­mie­li­nen fii­lis ihmis­ten kans­sa ja “mitä­hän ne minus­ta ajat­te­lee kun tois­tan samat jutut tuhat ker­taa”. mut pää on niin täyn­nä läpiä ettei asi­aa voi vält­tää. kes­kus­te­lus­sa on vai­kee alkaa miet­ti­mään. O.o

  10. #14059. Torstai, 24. syyskuuta 2009 klo 12.50.38, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Tuo itsen­sä tois­ta­mi­sen mah­dol­li­suus ei minua oikeas­taan vai­vaa muu­ta kuin blo­gaa­mi­sen suh­teen, ja sen­kin suh­teen vain sel­lai­se­na epä­mää­räi­se­nä ahdis­tuk­se­na pikem­min­kin muul­loin kuin kir­joit­taes­sa­ni. Siis että jos­sain ihan muu­al­la kuin tän­ne kir­joi­tel­les­sa­ni pät­käh­tää yhtäk­kiä pää­hän, että mitä jos olen­kin kir­joit­ta­nut täs­mäl­leen saman jutun kah­teen ker­taan, enkä vain itse muis­ta sitä. Se ei ole edes kovin kau­kaa haet­tu mah­dol­li­suus ottaen huo­mioon sen mää­rän teks­tiä mitä näi­den vuo­sien aika­na olen net­tiin suol­ta­nut (mis­tä muis­tui taas mie­lee­ni se etten vie­lä­kään ole las­ke­nut nii­tä niin kuin Uguk­sel­le jo iät ja ajat sit­ten lupa­sin).

  11. #14060. Perjantai, 25. syyskuuta 2009 klo 9.31.57, kirjoittanut Jani.
    Jani

    “Val­veil­lao­loa­jan laa­tu sää­te­lee unen syvyyttä”

  12. #14061. Maanantai, 12. lokakuuta 2009 klo 13.45.21, kirjoittanut Jani.
    Jani

    […] lisäk­si ei mitään uut­ta tänään. Déjà vut jat­ku­vat. Ven­la­fak­sii­nian­nok­sen tuplaa­mi­nen ei aina­kaan vie­lä tun­nu sel­väs­ti mis­sään, vaikka […]

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.

  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö