Hämmentävä risti
#10293. Sunnuntai, 1. marraskuuta 2009 klo 15.41.55, kirjoittanut Jani. 13
Tapoihini ei kuulu haaveilla sanan siinä merkityksessä kuin sen kai useimmat ymmärtävät. Sen jälkeen kun minulta viimeksi kysyttiin, että mitä tekisin, jos saisin paljon rahaa (silloin ei ollut kyse tämäniltaisesta jättipotista, vaan tästä on jo kai kuukausia), olen kuitenkin koettanut miettiä asioita, joita määrättömän omaisuuden saatuani tekisin. #
Pari ensimmäistä keksin kyllä silloin jo heti kysyttäessä, mutta niitä ei jostain syystä kelpuutettu vastauksiksi. Oletettavasti sen taustalla oleva logiikka eliminoisi myös ensimmäisen sittemmin keksimistäni (alla olevalla listalla kolmantena). #
Lista ei ole missään järjestyksessä. #
- Menisin rasvaimuun.
- Leikkauttaisin silmät. En ulkonäkösyistä --- itse asiassa ulkonäkösyistä pitäisin luultavasti leikkauksen jälkeen toisinaan nollalaseja --- vaan koska silmälasien kanssa ihminen on ihan invalidi.
- Menisin psykoterapiaan. En ryhmäterapiaan (koska edellisenikään ei toiminut) enkä helvetissä psykoanalyysiin, mutta johonkin intensiiviseen, pitkäkestoiseen yksilöterapiaan. Olisin siellä niin kauan että olisin saanut tarpeekseni.
- Hankkisin makuuhuoneen kattoon näkymän tähtitaivaalle. Siis että sängyssä selällä maatessaan näkisi öisin yllä olevan tähtitaivaan mahdollisimman luonnollisena.
Näiden keksimistä isomman osuuden “jos minusta tulisi lottomiljonääri” -suunnitelmieni laadinnassa on kuitenkin muodostanut sen pähkäily, että kuinka helvetissä minä pystyisin pitämään sen rikastumiseni salassa. Sillä salassa minä sen haluaisin pitää, mieluiten ihan kaikilta. No ehkä tiukan paikan tullen saattaisin vihjata läheisimmille ihmisille, että ei tämä mitään, minulla on sen verran säästössä että kyllä tästä selvitään. #
Mutta noin muutoin eläisin ihan niin kuin tähänkin asti. Tai no, sikäli en, että olisin hiukan nykyistä rennompi. Ja vaihtaisin asuntoa hiukan nykyistä viileämpään, mutta siinä kaikki. Kukaan ei joutuisi murehtimaan niskoilleni koitunutta omaisuutta ennen kuin kuolen. #
[…] Blogasin: Hämmentävä risti http://mummila.net/marginaali/2009/11/01/hammentava-risti/ […]
Rasvaimuun??? Hehe, mielenkiintoista, että se silti oli ensimmäisenä listassa, tai siis minun silmääni se osui sellaisena kaikista järjettömämpänä asiana, jota rahalla voisi hankkia.
Se on sellainen, että siihen ei vielä pieni lottovoitto minulla riittäisi. En siis lähtisi rasvaimuun, jos minulla ei olisi varaa tehdä sitä säännöllisesti. Koska masentaisi vain sitten kun kuitenkin lopulta ne läskit tulis takaisin, eikä sitten enää oliskaan varaa uuteen rasvaimuun. Edellinenkin olisi valunut silloin ihan hukkaan. Järkevämpää olis laihduttaa se mikä irti lähtee siinä tapauksessa ja käyttää se pieni voitto johonkin pysyvämpään.
Minäkin leikkauttaisin silmät, jos uskaltaisin. Pelottaisi kyllä, että sokeutuisi kokonaan. Onneksi ei ole rahaa, ei joudu tekemään tällaisia päätöksiä!
Minä olen aina ajatellut, että jos saisi jostain ihan älyttömästi rahaa, maksaisin lähipiirini lainoja pois. Ihmisten olisi varmaan kauhean vaikea ottaa vastaan rahaa, mutta en keksi mitään suurempaa vapahdusta kenellekään kuin sen, että maksaisi hänen asunto- tai opintolainansa. Pois pankkien orjuudesta!
Onneksi jättimäisen rahasummans saaminen on sen verta epätodennäköistä, etti sitä tartte stressata.
exme: Pelottaisi se minuakin. Kyllähän se leikkaus muka vissiin toimii, mutta silti se tuntuu arveluttavalta, että silmää voi sillä lailla käristää paremmaksi.
v.: Varsinkaan kun ei lottoa.
Mummoni silmää on käristetty useaan otteeseen. Siitä on tosin poltettu kaihia. Mummoni on nyt 90 ja lääkäri oli sille sanonut, ettei kannata enää leikata. Minä olisin kyllä lääkärinä valikoinut sanani toisin, mutta toisaalta eipä mummoni sille soittele kertoakseen nurkan takana odottavasta kuolemastaan, ja mitkä kupit hän on varannut kenellekkin.
Se korjausleikkaus ei ole ilmeisesti pysyvää laatua, vaan aika ajoin uusittava operaatio. En tiedä kylläkään, että kuinka usein - lienee tapauskohtaista. Lähteitä en pikaisella haulla löytänyt, vain silmäklinikoiden itsensä kirjoittamia juttuja, joissa pisin tarkkailuaika oli 12 kk, eli ilmeisesti heitä ei sen pidempi seuranta kiinnosta.
Ai, sekin on sitten niin kuin tuo rasvaimu! Onpa sitten sikälikin hyvä, ettei minulla ole sitä pientäkään omaisuutta.
Eli tarkoittiko lääkäri, että tuolla iällä leikkauksen riskit ovat liian suuret, että se kannattaisi, mutta muotoili asiansa ikään kuin olisi tarkoittanut, ettei leikkaus kannata, koska eihän mummo enää kauaa silmiä tarvitse?
[…] « Hämmentävä risti | […]
Lääkäri tosiaan varmaan tarkoitti ensimmäistä, mutta sai mummoni ymmärtämään asian jälkimmäisellä tavalla. Ja kun itsekkin on tullut joskus piipahdettua lääkärin juttusilla (en kylläkään saman), niin on kyllä tullut huomattua, että heidän koulutuksessaan taitaa olla ihmisen mentävä aukko tässä sosiaalisen vuorovaikutuksen kohdalla.
Joo, olen harmi kyllä huomannut saman. Toki vuorovaikutustaitoisiakin lääkäreitä on, mutta sellaisen kohdalle sattuminen on kutakuinkin fifty-sixty.
[…] Hämmentävä risti http://mummila.net/marginaali/2009/11/01/hammentava-risti/ […]