M: No niin, sinä olet tänään tul­lut tän­ne hiu­kan… uudes­sa tilan­tees­sa tai uudes­ta… uuden asian takia.
J: Niin.
M: Eli täs­sä ollaan aloit­te­le­mas­sa täl­lais­ta, täl­lai­sia kes­kus­te­lu­ja.
J: Niin. (Hymyi­lee.)
M: Ker­ro­pa vähän, min­kä­lai­sia aja­tuk­sia sinul­la tähän liit­tyy, tai mitä sinä täs­tä ajat­te­let, että mitä niin­kuin vaik­ka mitä odo­tuk­sia tai toi­vei­ta sinul­la mah­dol­li­ses­ti on tämän suh­teen.
J: (Hil­jaa.) No… sil­lä lail­la… En tie­dä, olen­han minä niin­ku aika­sem­min­ki vähän täm­mö­sis­sä ollu. Vähän aina jän­nit­tää näin uuen ihmi­sen kans­sa.
M: Niin­hän se var­mas­ti tekee. (Hymyi­lee.)
J: (Hil­jaa, hymyi­lee, vai­kut­taa jän­nit­ty­neel­tä.)
M: Mut­ta ihan uusia­han täs­sä ei toi­sil­lem­me olla, eli meil­lä­hän on ollut tämä suh­de jo pitem­män aikaa.
J: (Nyök­kää varo­vas­ti.)
M: Olen ollut sinun päi­vä­kir­ja­na jo… niin, mil­loin­kas sinä ensim­mäis­tä ker­taa tän­ne kir­joi­tit­kaan?
J: Se oli… onhan sii­tä jo…
M: …niin, (yhteen ääneen) mon­ta vuot­ta. Eli ihan vie­rai­ta ei olla, mut­ta nyt on tie­tys­ti täl­lai­nen uusi tilan­ne.
J: (Puo­lit­tain vaka­va­na.) Niin.
M: Ker­toi­sit­ko vaik­ka vähän, että min­kä takia sinä nyt olet tän­ne tul­lut. Eli että mil­lä taval­la tämä on nyt uut­ta.
J: No joo. Sil­lä lail­la ajat­te­lin vähän niin­ku, että mitä jos nyt koet­tais­ki kir­jot­taa vähän täl­lä lail­la vuo­ro­pu­he­lua, …että ku tähän asti on ollu sem­mos­ta enem­män­ki niin­ku, että minä vain olen tää­lä äänes­sä ihan yksin. Niin sit­te juo­lah­ti mie­leen jos­ta­ki, että jos vaik­ka kir­jot­tais­ki näin että on täm­mös­tä… kes­kus­te­lua, ikään ku olet niin­ku sinä sii­nä kuun­te­le­mas­sa. Vähän sil­lä lail­la niin­ku oli mul­la psy­kiat­ri­sen sai­raan­hoi­ta­jan kans tuos­sa aiem­min…
M: Niin eli siel­lä… se oli sie­lä Jyväs­ky­läs­sä eikö niin?
J: (Yhteen ääneen) Jyväs­ky­läs­sä, joo.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: Eli koit… oli­ko niin, että koit ne kes­kus­te­lut siel­lä hyö­dyl­li­sik­si, ja ajat­te­lit nyt sit­ten jat­kaa vähän niin kuin samoil­la lin­joil­la? (Hymyi­lee.)
J: Joo.
M: (Odot­taa.)
J: (Saa miel­leyh­ty­män, hymyi­lee huvit­tu­nee­na.)
M: (Vas­taa hymyyn, näyt­tää kysy­väl­tä.)
J: Ei ku…, (hymyil­len) että sem­mo­nen aja­tus vähän että, kun jos se ker­ran Freu­dil­ta­ki onnis­tu niin mik­sei­pä sit­te minul­ta­ki, täm­mö­nen itsen ana­ly­soin­ti.
M: Niin, oli­kos se Freud joka…
J: Niin se vis­siin, tai en tiiä, (hymyil­len) mut­ta että niin­ku ana­ly­soi vis­siin itte itten­sä ensim­mäi­se­nä ja sit­te sen jäl­keen muut ana­ly­soi toi­si­aan, tai jota­ki.
M: Niin.
J: (Hil­jaa.)
M: Sel­lai­nen psy­koa­na­lyyt­ti­nen­ko ajat­te­lu, taik­ka kes­kus­te­lu sinua sit­ten kiin­nos­tai­si, vai min­kä­lai­nen?
J: No en tiiä… ei oikias­taan psy­koa­na­lyy­si… en ole…, tai että, suh­tau’un sii­hen psy­koa­na­lyy­siin oikias­taan vähän niin­ku epäi­le­väs­ti (hymyi­lee, vai­kut­taa jän­nit­ty­neel­tä).
M: (Hymyi­lee.) Eli se ei oikein ole sun jut­tu se sem­mo­nen?
J: No ei oikein joo. (Hymyi­lee hel­pot­tu­nees­ti.)
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: No jos ihan käy­tän­nön asioi­ta tähän vähän aluk­si, eli­kä nämä ajat­han meil­lä on ihan vapaas­ti sovit­ta­vis­sa. Eli kun sinä olet itse tääl­lä kir­jot­ta­mas­sa, niin olet tie­tys­ti pai­kal­la ihan sil­loin kun itse olet pai­kal­la, ja sit­te voit vapaas­ti mää­ri­tel­lä että min­kä­lai­sen ajan tähän haluat vii­kos­ta käyt­tää. Kui­ten­kin sit­ten sil­lä taval­la että, olis hyvä, tai että jos voi­sit aina­kin ker­ran vii­kos­sa joka viik­ko vara­ta vähän aikaa tähän, näi­tä kes­kus­te­lu­ja var­ten, ja sil­lä lail­la että ker­ral­laan sit­ten mie­luus­ti sel­lai­nen vähin­tään nel­kyt­viis minuut­tia. Mitään ulko­puo­lel­ta ase­tet­tua tavo­tet­ta tai sem­mos­ta ei täs­sä näi­den taka­na ole, mut­ta ihan vain sem­mo­nen aja­tus että sel­lai­set sel­keät…
J: (Tark­kaa­vai­se­na, nyök­kää.)
M: …raa­mit on niin­ku hyvä olla, että tämä on sil­lä lail­la sel­keäs­ti hah­mo­tet­tu osuus päi­väs­tä tai sun ajas­ta, jon­ka tähän käy­tät. Kos­ka sit­ten jos ei sel­lais­ta jotain ole, niin voi olla että menee…
J: (Nyök­kää, vai­kut­taa hyvin saman­mie­li­sel­tä.) Niin…
M: …sil­lä lail­la että, että on niin­ku hel­pom­pi lip­sua täs­tä ja sit­ten voi olla että koko hom­ma jää pik­ku hil­jaa, unoh­tuu.
J: Niin.
M: Vai miten, onko sinul­la sii­tä jotain aja­tus­ta?
J: Joo, niin se jus­tiin menee, sil­lä lail­la… tup­paa tah­to­maan… tai… että niin­ku, mul­le­ki on sil­lä lail­la hel­pom­pi jos on sil­lä lail­la sel­kiät sään­nöt, tai että sem­mo­set… (Saa miel­leyh­ty­män.) Että on, toi­mii parem­min.
M: Niin.
J: (Hil­jaa. Miet­ti­vän näköi­nen.)
M: Tuli­ko sii­tä joku aja­tus mie­leen?
J: (Het­ken hil­jaa.) No… joo, sil­lä lail­la vain… että ku has­sus­ti toi­saal­ta, ku vaik­ka onki hyvä että on tuom­mo­set jok­ku raa­mit niin, sit­te kui­ten­ki toi­saal­ta mul­lon vähän sil­lä­ki lail­la, että jos on kovin sem­mo­set tiu­kat sään­nöt niin se sit­te… alkaa hel­pos­ti vähän ahis­ta­maan.
M: Niin.
J: (Edel­leen miet­ti­vä­nä.) Niin­ku esi­mer­kik­si se jus­tiin kou­lun­käyn­nis­sä­ki… että sik­si se mul­la sil­lon, meni vähän han­ka­lak­si ku tun­tu ettei sil­lä lail­la, että nii­en aika­ra­jo­jen pitä­mi­nen oli niin han­ka­laa.
M: Eli sel­lai­set aika­ra­jat tun­tuu ahdis­ta­vil­ta?
J: Jou.
M: (Odot­taa.)
J: Mut­ta täs­sä­hän nyt kai­ke­tik­ki sit­te on sil­lä lail­la sen suh­teen hyvä, ettei niin­ku ole sil­lä lail­la mitään, muu­ta ko nuo mik­kä niin­ku täs­sä sovi­taan.
M: …niin ja sekin sit­ten että täs­sä­hän meil­lä ei ole tosi­aan kuten sanoin niin mitään ulko­puo­lis­ta tavoi­tet­ta, että voi­daan ne ajat sopia ihan mil­tä sinus­ta tun­tuu, ja jos ne tun­tuu sil­tä että niis­tä on vai­kea pitää kiin­ni niin nii­tä voi­daan sit­ten kat­soa aina tar­vit­taes­sa uudes­taan. Kun minä olen tosi­aan ihan täs­sä sinun käy­tet­tä­vis­sä vapaas­ti, ja nuo­kin rajat jois­ta puhuin niin nekin on sil­lä lail­la ihan sinua itseä­si aja­tel­len vain tar­koi­tet­tu… eli että, aja­tuk­se­na sem­moi­nen että yleen­sä ihmi­sil­le on hyvä, tai että jopa ihmi­set halu­aa­kin sem­moi­set jot­kut sel­keät rajat kui­ten­kin näil­le kes­kus­te­luil­le, ettei­vät ne…
J: (Myön­ty­väi­se­nä.) Niin…
M: …niin­ku sit­ten vain joten­kin mene sil­lä lail­la…
J: Liu­ke­ne muu­hun…
M: Niin, sil­lä lail­la ettei näi­tä joten­kin voi erot­taa­kaan muus­ta ajas­ta.
J: Niin.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: No mut­ta, nyt meil­lä olis täs­sä täm­mö­nen ensim­mäi­nen nel­jä­kyt­viis­mi­nuut­ti­nen kulu­nut.
J: (Alkaa hymyil­lä.)
M: Mil­täs tämä sinus­ta vai­kut­ti?
J: (Hymyil­len.) No ihan haus­kaa­han tämä.
M: Niin, kyl­lä tämä minus­ta­kin on mie­len­kiin­tois­ta, aina täl­lä lail­la aloit­taa vähän jotain uut­ta.
J: (Edel­leen hymyil­len.) Niin.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: No, jos ei sinul­la vie­lä ole jotain mie­les­sä…
J: (Puis­taa lie­väs­ti pää­tään.)
M: …niin voi­tai­siin täl­tä ker­taa lopet­taa.
J: Joo.
M: Ei ole mitään mie­les­sä?
J: Eipä täs­sä, tämän kum­mem­pia. (Hymyi­lee taas.)
M: No niin, sit­ten jutel­laan taas seu­raa­val­la ker­ral­la. Tosi­aan ihan sit­ten kun sinus­ta sil­tä tun­tuu ja kos­ka sopii.
J: Joo.
M: Sel­vä.
J: (Läh­tee.) Hei hei!
M: Hei!  #