I’ve seen the future and it will be
#10305. Maanantai, 2. marraskuuta 2009 klo 19.21.13, kirjoittanut Jani. 6
Ja katso; unessa minä näin… #
No hyvä on, en minä tätä oikeasti nähnyt unessa, vaan mietinpähän vain tuolla vessassa, kun ei sattunut olemaan kirjaa luettavana. #
Että. Mitä jos olisi maailma vaikka tulevaisuudessa semmoinen, että kaikki olisivat rikkaita ja vapaita. Eli että mitä tahansa tulevaisuuden ihminen haluaisikin, sen esteenä ei koskaan olisi omaisuus, eikä sellainen lainsäädännöllinen pakko joka estää ihmisiä nyt. Olisiko sellainen edes loogisesti mahdollista? #
Vapaudella ajan takaa kai lähinnä sitä, että ihminen saisi täysin vapaasti toteuttaa itseään niin kauan kun se ei vahingoita muita. Ihminen saisi ja voisi esimerkiksi tuhota itsensä huumausaineilla niin halutessaan, jos ei niin tekemällä aiheuttaisi rangaistuksen edellyttämää haittaa muille. Huumeriippuvaisenakaan hän ei joutuisi turvautumaan toisia vahingoittaviin varainhankintakeinoihin, koska… no, koska hänkin olisi rajattoman varakas, ja saisi siis kamaa tasan niin paljon kuin himoitsisi. Ja sitä myös tuotettaisiin kaikkien tarpeet tyydyttävä määrä, niukkuutta ei olisi. #
Toisin sanoen monet nykyisin moraalisista syistä käyttäytymistämme rajoittamaan asetetuista esteistä olisi poistettu. Sanon monet, koska tarkoitukseni on testata luomustani utopian mahdollisuuden varalta, ja pidän todennäköisenä, että se edellyttää “ei vahingoita muita” -eston, joka sekin tietysti on moraalinen esto, säilyttämistä. #
Mistä tällaisen ihmisen rajat löytyisivät? Sen keksimiseksi mietin nykyihmisten haaveita ja pohdin niiden toteutumismahdollisuuksia. Joku voisi esimerkiksi haluta johtaa suuria ihmisjoukkoja. Olisiko se mahdollista, jos kukaan ei tarvitsisi rahaa? Uskoisin että olisi. Tulevaisuuden yritys näyttäisi työntekijöiden motiivien takia hyvin erilaiselta kuin yritykset nykyisin. Kuvittelisin, että ne muistuttaisivat nykyistä enemmän uskonlahkoja. Työntekijät olisivat ihmisiä, jotka haluavat alistua hyvänä pitämänsä johdon alaisuuteen ja toteuttaa sen asettamia päämääriä. #
No entäpä, jos sitten joku toinen johtamishaluinen haluaisi johtaa olemassaolevaa joukkoa, eikä usko pääsevänsä tavoitteeseensa tarpeeksi nopeasti joukon itselleen mahdollisesti asettamien sääntöjen puitteissa? Siinä ehkä tulisivat ne rajat vastaan: ne olisivat lähtökohdaksi ottamani antisosiaalisen käyttäytymisen kiellon ohella kaiketikin yksinomaan sosiaalisia. #
Pyrkyrin käytettävissä olevat keinot olisivat siis kähmintää, poliittista kyynärpäätaktikointia. Ihmisiä ei voisi lahjoa rahalla, mutta jotain vaihtokelpoista varmaankin olisi. Koska tämä olisi sosiaalisten tekijöiden rajoittama maailma, vaihtokelpoinen “kama” (on vaikea edes nimittää sitä riittävän abstraktisti, sen verran tiukasti aineelliseen nähtävästi assosioin vaihdon välineet) olisi varmaankin sekin sosiaalista: asemia, suhteita. #