Näin­pä vii­me yönä pit­käs­tä aikaa suut­tu­mi­su­nia, oikein nii­tä sem­moi­sia jois­sa kie­hah­dan niin että herään sii­hen, kun adre­na­lii­ni räjäyt­tää kehon toi­min­ta­val­miu­teen. Syy­kin on ihan sel­vä: Suo­mi on taas otta­mas­sa uusia aske­lia koh­ti maa­il­man pas­kim­man maan tit­te­liä. #

Tämä on kai­ken­kaik­ki­aan­kin täy­sin absur­dia. Sanan­va­paus­han Suo­mes­ta on tun­ne­tus­ti kuol­lut jo ajat sit­ten (jos sitä kos­kaan edes oli), mut­ta nyt ale­taan jo liik­kua sil­lä rajal­la, että se käy­tän­nön tasol­la vai­kut­taa sii­hen, mitä esim. minä uskal­lan täs­sä enää kir­joit­taa, sil­lä minun täy­tyy jo nyt ottaa huo­mioon se, miten oikeus­mi­nis­te­riön suun­ni­tel­mat toteu­tues­saan tule­vat vapau­tee­ni myö­hem­min vai­kut­ta­maan. Anteek­si etten uskal­la sitä tämän sel­vem­min sanoa, mut­ta koen var­mem­mak­si kät­key­tyä tois­tai­sek­si täl­lä taval­la usvaan. Sii­tä voit­te kui­ten­kin olla var­mo­ja, etten aio perään­tyä lopul­li­ses­ti. #

# Oikeas­ti­han Suo­mi on niin pas­ka maa, ja suo­ma­lai­set niin vitun tyh­miä, että tämä on niil­le pel­käs­tään oikein. Jos se oli­si rajoit­tu­nei­suu­te­ni (jo pel­käs­tään hen­ki­set vaja­vuu­te­ni) huo­mioo­not­taen rea­lis­tis­ta, niin läh­ti­sin tääl­tä täl­tä istu­mal­ta. Read my lips: tämä maa on per­sees­tä. #