marginaali


 

Ei yleistettävän harjoittelemista vaan ehdollistuman korvaamista

#13210. Keskiviikko, 23. kesäkuuta 2010 klo 17.32.12, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Nainen opettaa lasta lukemaan Oival­sin taas tänään, psy­ko­lo­gil­la. #

Yri­tin etsiä tähän arkis­tois­ta­ni mer­kin­tää, jos­sa mol­la­sin (ryhmä?)psykoterapiaa ja opus­ta, jon­ka mukaan tera­pias­sa on kyse sii­tä, että sii­nä saa “har­joi­tel­la sosi­aa­li­sia tai­to­ja tur­val­li­ses­sa ympä­ris­tös­sä” (muis­tin­va­rai­nen, yksin­ker­tais­ta­va sitaat­ti). Minus­ta se oli ihan nau­ret­ta­vaa, sil­lä en pidä miten­kään mah­dol­li­se­na sitä, että tuol­lai­ses­sa hiek­ka­laa­ti­kos­sa ope­tel­tu­ja tai­to­ja voi­si yleis­tää myö­hem­min hyö­dyn­net­tä­vik­si muu­al­la, todel­li­ses­sa ulko­maa­il­mas­sa. #

Mut­ta tänään siis oival­sin. Jos­pa kyse ei ole­kaan olen­nai­ses­ti sii­tä tai­to­jen har­joit­te­lus­ta, vaan sii­tä, että tera­pias­sa saat­taa saa­da aiem­min val­lin­neen koke­muk­sen tilal­le uuden val­lit­se­van koke­muk­sen sii­tä, kuin­ka omaan käyt­täy­ty­mi­seen suh­tau­du­taan. #

Ote­taan esi­mer­kik­si vaik­ka­pa ihmi­nen, joka on lap­suu­des­saan ehdol­lis­tu­nut näin: “jos pal­jas­tan viha­ni, minuun suh­tau­du­taan alen­tu­vas­ti, vähek­syen tai pil­kal­li­ses­ti”. Var­hai­ses­sa, oman sel­viy­ty­mi­sen­sä kan­nal­ta kriit­ti­ses­sä vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tees­saan näin ehdol­lis­tu­nut ihmi­nen kan­taa tätä usko­mus­ta muka­naan aina, ja se värit­tää toden­nä­köi­ses­ti enin­tä osaa hänen vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teis­taan. Viha on sen­tään inhi­mil­li­nen tun­ne, ja vaik­ka sitä ei kai­kis­sa vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teis­sa esiin­tyi­si­kään, sen ilmes­ty­mis­tä ei voi enna­koi­da, joten sen mah­dol­li­suus vaa­nii kum­mi­tuk­sen lail­la aina taka­rai­vos­sa. #

Tera­pias­sa pyri­tään syr­jäyt­tä­mään tuo lap­suu­des­sa syn­ty­nyt ehdol­lis­tu­ma uudel­la koke­muk­sel­la: “minul­la on oikeus pal­jas­taa viha­ni”. Impli­siit­ti­ses­ti se sisäl­tää myös tämän aja­tuk­sen: “uskon, että jos pal­jas­tan viha­ni minul­le mer­ki­tyk­sel­li­ses­sä vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tees­sa, sii­hen ei suh­tau­du­ta alen­tu­vas­ti, vähek­syen tai pil­kal­li­ses­ti”. #

Toi­sin sanoen ihmi­nen saat­taa vas­tai­suu­des­sa­kin tör­mä­tä aiem­min koh­ta­lok­kaan vaa­ral­li­se­na ja pelot­ta­va­na pitä­mään­sä pil­kal­li­seen suh­tau­tu­mi­seen, mut­ta ero­na aiem­paan hänel­lä on nyt apu­naan usko sii­hen, että näin ei suin­kaan tapah­du aina. Mikä tär­kein­tä, hänel­lä on joku tai joi­tain sel­lai­sia luot­to­kon­tak­te­ja, mer­ki­tyk­sel­li­siä vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­ta, jois­sa hän tie­tää, että näin ei käy, vaik­ka satun­nai­sis­sa vuo­ro­vai­ku­tus­ta­pah­tu­mis­sa oli­si­kin toi­sin. #

En tie­dä voi­ko tähän ongel­maan jol­la­kul­la vie­lä lisäk­si kie­tou­tua ehdot­to­man mus­ta­val­koi­nen ajat­te­lu, eli aja­tus sii­tä, että kaik­kien vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­den täy­tyi­si olla täl­lä taval­la ehdot­to­man tur­val­li­sia. Jos se on mah­dol­lis­ta, edel­lä kuvaa­ma­ni meka­nis­mi ei tie­ten­kään sel­lai­se­naan rii­tä rat­kai­se­maan ihmi­sen vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­siin liit­ty­viä ongel­mia. Itses­sä­ni kui­ten­kin tun­nis­tan joi­den­kin asioi­den osal­ta tuon meka­nis­min, joka suo­je­lee minua vas­toin­käy­mi­sis­sä muis­tol­la mer­ki­tyk­sel­li­sil­tä kon­tak­til­ta vas­taa­vis­sa tilan­teis­sa saa­mis­ta­ni posi­tii­vi­sis­ta koke­muk­sis­ta. #

Avainsanat: terapia, viha

Brothers everywhere / their pieces flying in the air

#11326. Torstai, 21. tammikuuta 2010 klo 16.45.54, kirjoittanut Jani. 2 kommenttia.

Murder n°1
Näin­pä vii­me yönä pit­käs­tä aikaa suut­tu­mi­su­nia, oikein nii­tä sem­moi­sia jois­sa kie­hah­dan niin että herään sii­hen, kun adre­na­lii­ni räjäyt­tää kehon toi­min­ta­val­miu­teen. Syy­kin on ihan sel­vä: Suo­mi on taas otta­mas­sa uusia aske­lia koh­ti maa­il­man pas­kim­man maan tit­te­liä. #

Tämä on kai­ken­kaik­ki­aan­kin täy­sin absur­dia. Sanan­va­paus­han Suo­mes­ta on tun­ne­tus­ti kuol­lut jo ajat sit­ten (jos sitä kos­kaan edes oli), mut­ta nyt ale­taan jo liik­kua sil­lä rajal­la, että se käy­tän­nön tasol­la vai­kut­taa sii­hen, mitä esim. minä uskal­lan täs­sä enää kir­joit­taa, sil­lä minun täy­tyy jo nyt ottaa huo­mioon se, miten oikeus­mi­nis­te­riön suun­ni­tel­mat toteu­tues­saan tule­vat vapau­tee­ni myö­hem­min vai­kut­ta­maan. Anteek­si etten uskal­la sitä tämän sel­vem­min sanoa, mut­ta koen var­mem­mak­si kät­key­tyä tois­tai­sek­si täl­lä taval­la usvaan. Sii­tä voit­te kui­ten­kin olla var­mo­ja, etten aio perään­tyä lopul­li­ses­ti. #

# Oikeas­ti­han Suo­mi on niin pas­ka maa, ja suo­ma­lai­set niin vitun tyh­miä, että tämä on niil­le pel­käs­tään oikein. Jos se oli­si rajoit­tu­nei­suu­te­ni (jo pel­käs­tään hen­ki­set vaja­vuu­te­ni) huo­mioo­not­taen rea­lis­tis­ta, niin läh­ti­sin tääl­tä täl­tä istu­mal­ta. Read my lips: tämä maa on per­sees­tä. #

Avainsanat: sananvapaus, Suomi, vapaus, viha

ja vihan ryöpsähdys

#10819. Maanantai, 30. marraskuuta 2009 klo 9.37.51, kirjoittanut Jani. 7 kommenttia.

M: No hei.
J: Hei.
M: Viimeksi kävitkin... onkos siitä vähän toista viikkoa?
J: Joo, toissaviikolla. ...meni vähän, tai että, jäi tässä viikko väliin.
M: Niin. (Hymyilee ystävällisesti.)
J: (Vastaa hymyyn.) Mutta se ei haittaa?
M: Ei haittaa, eli niin kuin silloin aluksi vähän puhuttiin, että vaikka olisi hyvä jos kerran viikossa voisit käydä, niin tämä on kuitenkin ihan sinun omilla ehdoilla käytävää vuoropuhelua, eli voit mennä ja tulla miten haluat.
J: Niin.
M: Siinähän tämä poikkeaa sellaisesta... tavallisesta, tai sanoisko oikeasta terapiasta, että sellaisessahan on jotkut sovitut raamit joiden puitteissa sitten pitäydytään. Eli jos on se aika vaikka kerran viikossa niin sitten lähdetään siitä että siellä paikan päällä ollaan silloin kerran viikossa, jos ei mitään esteitä satu.
J: Niin. (Saa mielijohteen ja alkaa hymyillä.)
M: (Hymyillen takaisin, kysyvästi:) No?
J: Ei ku... tuli vaan mieleen että... miten sitte jos, ku niinku jos on tuommonen "oikia" terapia, ja jos sitte jättäytyyki sieltä joskus pois vaikka, ihan vaikkei ole mitään niinku oikiaa syytä, niin että miten sitte se terapeutti siihen... että minkä se sille voi. Millä se niinku rankasis?
M: (Hymyillen.) Niin. Minäkään en tietenkään tiedä, kun en koskaan semmosessa tilanteessa ole ollut, mutta ainakin kuvittelisin, tai että uskoisin näin, ettei terapeutti sellaisessa tilanteessa mitenkään rankaise kuitenkaan. Että siitä asiasta pyritään sitten pikemminki niinku selviämään sillä lailla keskustelun avulla kuin että ruvettaisiin sitten jotain rangaistuksia jakelemaan.
J: (Ymmärtäen.) Niin... tietenki. Niin.
M: Mutta tästä päästäiskin ehkä sopivasti takaisin siihen mistä oli jo vähän viimeksikin puhetta, siinä lopussa, kun, jos muistat, kun oli puhetta siitä... sinun koulunkäynnistä ja, siihen liittyvistä muistoista?
J: (Vakavoituen.) Joo.
M: Onko nyt... onko siitä tullut jotakin ajatuksia tässä nyt, välillä?
J: No... ei... ku se viime viikko meni vähän sillä lailla, tai että se miksen täälä käynykään niin oli se ku oli niin, ettei jaksanu paljon.
M: Niin.
J: Tai mu... tai että, kyllä minä sitä, tai oikiastaan joo, mietin vähän sillon heti sen jälkeen, että olipa (hymähtäen) hyvä ku tuli puheeksi (hymyillen käyttämälleen ilmaisulle). Että se ku, kun se liittyy se, ku mistä oli puhetta siitä opettajista ja semmosesta... kyttäämisestä-
M: Niin.
J: -niin se liittyy sillei, siihen liittyy se semmonen viha tai vihaisuus mitä mulla on, ja mikä on... tai no, ei voi nyt enähän ehkä sanoa että olis isommin sen kans ongelmia ku, olen sillai, eristäny... itteni niin muusta mailmasta ettei ole sen kans, jouvu niinku... tuntemaan sitä. Mutta että se... ehkä sitte justiin on osittain sitä ongelmaa kans, tai että se aiheuttaa kans sitä, että jouvun olemaan justiin tällä lailla... eristyksissä ja varuillani koko ajan, ettei vain joutus, etten niinku... tuntis sitä. Vihaa.
M: (Ymmärtävästi.) Niin.
J: (Miettii.) Tai ehken... tai no, on se, tunteminenki sen, niin raskasta, mutta enemmänki siinon... tai se mikä siinon hankalaa on se, että se justiin ku sitä joutuu niinku pitelemään sisällä... ku minen... oikein osaa sillä lailla, tai no. Suuttua osaan kyllä, mutten osaa niinku... ilmasta sitä vihaani sillon jos suutun, ku se menee... se on niinku pommi räjähtäis sisällä, mutta sielä sisällä eikä niinku sen, niinku minusta tuntus, että jos sitä niinku suuttus niin ihminen, ihmiset yleensä, ne osaa sillä lailla, näyttää sen. (Kysyvänä.)
M: Niin.
J: Eli sillä lailla... jos minäki osaisin..., tai minä niinku pelkään, että jos minä sitte näytän sen, tai että sei ole niin että minä sen pystysin... (hymyä väläyttäen) hallittemaan sitte, jos niinku päästäsin sen vihani ulos. Ku minusta tuntuu, että minun pitää se pitää sisällä ettei, ku niinku ne... ilmaukset sille, joita minä mietin jos niinku... tulee mi- tai jos tapahtuu jotaki semmosta, että vihastun, niin ne mitä mulle lähinnä tulee mieleen, että millä sen voisin ilmasta, niin net on semmosia... (arastellen) aika väkivaltasia juttuja.
M: (Hyväksyvästi.) Niin.
J: (Vaikenee, hieman helpottuneena.)
M: Elikä, jos nyt, ymmärsinkö oikein, eli että pelkäät sen vihasi niinku... näyttämistä koska pelkäät, että sitte, tapahtuiski ehkä jotakin hirveää jos... antaisit sen ikään ku oikein ryöpsähtää valloilleen?
J: (Vakavana.) Niin.
M: (Odottaen.)
J: Tuo oli muuten... se miten sen niinku, ilmasit, että jotenki... pelkäisin sitä, mitä tapahtuis... niin tuli mieleen, että se etten tiedä... tai, etten tiedä — tietenkään — oikiasti niinku että miten siinä kävis, tai... noh (hymähtäen)... mutta että tämä minun peleko, siitä mitä että kävis sitte jos, niin sei tietenkään perustu niinku... semmoseen että tietäsin, että niin, että jotaki pahaa siinä kävis, ku en minä... (saa mielijohteen) oikiastaan ole koskaan sillä lailla, antanu sen tulla ulos. Etten ole niinku, (huvittuneena) koskaan vaikka, puukottanu ketään vaikkois (hymyillen ilkeänä) monta kertaa mieli tehnykki.
M: Olisikos se sitten, että sellaisiako ne ajatukset sitten, sen tyyppisiäkö ne ovat, että jos vaikka suutut jollekulle oikein kovasti, niin mietit, että "pitäisi pistää tuota puukolla"?
J: No... niin. Tai, ne nyt on, millon mitäki, se semmonen... teräaseen käyttö nyt ehkä käy mielessä useimmin, ehkä siksi lähinnä ku se on semmonen, realistisin niistä. (Hymyilee jälleen ilkeänä.) Käytettävissä olevista keinoista.
M: Niin.
J: Että sitä niinku... vaikka ehkä helpoin ja... tehokkain olis, tai semmonen, jolla varmimmin sais pahaa jälkeä olis tietenki joku varmaan, tuliase, mutta että (väheksyen) mistäpä minä nyt semmosen yhtäkkiä tempasen, jos jossaki jouvun semmoseen tilanteeseen missä, olen... tai että, vi- suutun yhtäkkiä kauhiasti.
M: Niin.
J: Heh, en minä kyllä, etten kyllä toisaalta sitä... mitään ve... -istäkään kyllä sen kummemmin, etten ole... no joskus (puolittain leikillään) kyllä semmosta Leathermania, mutta sitä tarvii nuissa, tietokonehommissa, mutta etten ruu, ole ruukannu semmosta varsinaista tappoasettakaan kuiten kantaa koskaan mukanani, niinku vissiin jotku.
M: (Odottaa.)
J: Se on... ehkä sillai, sitä kautta voin niinku jotenki... ymmärtää sitä semmosta, gangsta-kulttuuria, tai mitä näitä nyt on, ehkä jossaki romanikulttuurissaki se vähän niinku kuuluu asiaan, että mies kantaa aina jotaki asetta matkassa. Että sen tehtävä on niinku, justiin tämä mikä se mullaki on näissä... kuitenki nyt vielä toistaseksi, tähän asti vain mielikuvissa ollu, semmonen, niinku... kunnian puolustaminen. Semmonen, vihan kanavointi.
M: Niin.
J: (Pohtii hiljaa.)
M: Tuliko- mikäs mietityttää?
J: Ei ku... jäin vain tuota, miettimään mitä sanoin että, ku puhuin kunniasta. Että "kunnian puolustaminen". Että mistä se tuli mieleen.
M: Niin.
J: En tiiä, ehkä se vain, että sitä on kuullu käytettävän näissä yhteyksissä, tai... ehkä, pikemminki... varsinki niinku, itämaisista kulttuureista jos puhutaan, niin puhutaan semmosesta ku kasvojen menettämisestä, tai, mistähän seki tulee, en tiiä onko se sitte oikiasti niien kulttuurissa mitä, mutta että niinku ehkä, enemmänki ku mistään, kunnian puolustamisesta niin siinon kyse siitä, niien kasvojen, tai että siltä, kasvojen menettämiseltä... suojautumisesta. Siinä semmosessa, että, sitte tartutaan johonki aseeseen ja, tehään vahinkoa.
M: Niin.
J: Tai... eihän se, tai en nyt tiiä, en sillai mitenkään hirviän syvällisesti näitä mitään itämaisia tunne, mutta että sillai vähän samasta asiasta, että sielä k
u puhutaan siitä kasvojen menettämisen pelosta, niin sitte taas täälä länsimaissa siltä pelolta sitte niinku... ainaki suojauvutaan sillai että otetaan joku ase. Ja tarvittaessa sitte käytetään, niin ettei sitte menetäkään niitä kasvojaan. Eli häpeästä.
M: Niin.
J: Ku se... sillai se, vaikka se mitä sanoin että "kunnian puolustaminen" niin se tuntus minusta ensin ihan vieraalta, että minä en yhtään ajattele sillai, että jotaki kunniaa olis... mutta että jos sen pukee niinku, toisiksi sanoen, että siltä omalta, "häpeältä suojautuminen", niin sitte siinä jo, se niinku, kuulostaa minusta järkevältä.
M: No onko se sitten, mistäs kohtaa, taikka että mistä se häpeä siinä sellaisessa, tilanteessa kun tässä nyt on ollut puhe. Niin mistä se häpeä tulee? Mitä hävetään?
J: (Pohdiskelee.) Se on se... tai ainaki mulle se on... tai että se justiin, miksi niinku minulla ne... opettajatki semmoset, joista viimeksi ole puhe, jokka sillä lailla...kyttää toisia vain sitä omaa egoa pönkittääkseen niin, se yleensäki se semmonen, pomottaminen, niinku työpaikoillaki, ja missä tahansa, niin se on se semmonen, mikä ainaki minulla saa niinku...
M: Eli onko se niinku sitä, hävettävää se jos, joutuu sillä lailla, "pomotettavaksi"?
J: Joo tai, se jos niinku, antaa sen vain tapahtua. Ku siinei minusta viime käessä ole, siis ku niinku nämä ihmiset, jokka sillä lailla, pomottaa, niin ne niinku käyttää hyväkseen sitä ku meillei täälä, siis tämmöset muka, sivistyneet ihmiset, ollaan, tai eletään semmosten sääntöjen puitteissa, tämmösten, käytössääntöjen, ettei, tai jossei niinku saa esimerkiksi toiseen kajota fyysisesti. Niin ne sitte nämät tämmöset ihmiset, net käyttää sitä hyväkseen, ja siinä, siitä minusta... että siitä on kyse oikiastaan melekeinpä kaikissa, niinku koulukiusaamisessaki vaikka ja kaikissa tämmösissä, siis että ku säännöt kieltää sen fyysisen kajoamisen, niin se tarkottaa sitä että toista voi sitte rääkätä henkisesti ihan mielin määrin, ku sillon on turvassa siltä ettei se vois, käyäki minuun käsiksi.
M: Niin.
J: ...ku vaikka tosiasiassa se millä, ainut millä on väliä on sillä että kuka voittaa, ja mitään sääntöjä siinä ei ole, ku se joka voittaa niin se voittaa, ja jos sitte pelaa jollaki... sääntöjen mukaan, siis ettei esimerkiksi turvauvu vaikka väkivaltaan, niin sitte jää vain häviölle, eikä siitä ole mitään hyötyä. Että se on niinku... että minä vain häviän siinä, enkä voita mitään sillä että pelaan sääntöjen mukaan enkä esimerkiksi justiin vaikka, tartu puukkoon ja puukota sitä kiveksiin joka siinä mulle vittuilee tietäen etten minä voi sille mitään. Tai luullen...
M: Mutta eikö kuitenkin, kun sanoit, jos ymmärsin, ettei sillä sääntöjen mukaan, tai sääntöjen puitteissa pelaamisella niinku, voita mitään, niin eikö kuitenki sillä voita sen ettei jouvu esimerkiksi tässä tapauksessa vankilaan?
J: No... niin. (Turhautuneena. Hymähtää.) Minä tässä jo, pelkästään tästä puhuessaniki tuntuu että, sydän hakkaa ja sillai, olen niinku, en nyt vihanen tai... no, ehkä vähän.
M: Niin, tietysti tämä tällainen keskustelu, siihenhän se juuri perustuu, että kun puhutaan näistä asioista taikka asioista mistä tahansa, niin se jo pelkästään että puhuu niistä sellaisista asioista niin saa ihmisessä aikaan sen että tuntee niitä, tunteitakin mitä niihin asioihin liittyy. Ja koska, tai ettei, sellainen keskustelu jossa, jossa vain niinku puhuttaisiin asioista mutta ne olis vain semmoista... kuivaa asiaa, joka ei herättäis mitään tunteita niin, se tuskin olis kovin hyödyllistäkään sitten.
J: (Ymmärtäen ja hieman ilahtuneena.) Niin.
M: Eli että käydään läpi niitä tunteita jotka... tai vaikkei tunteet itsessään olekaan ehkä ongelmallisia taikka niiden kokeminen mitenkään väärin, niin kuitenkin yleensä ihmiset sitten jotka tällaista keskusteluapua tarvii, niin yleensä sitten tarvii sitä ehkä jotenkin siihen, tai että se niiden tunteiden kokeminen ehkä aiheuttaa jonkinlaisia ongelmia jotka sitten näkyy siinä, käytännön elämässä.
J: Niin.
M: Että niin kuin esimerkiksi nyt sinä tuossa hetki sitten mainitsit, että näiden, vihan tunteiden takiakin ehkä osittain olet, elät sillä lailla, aika eristäytyneenä niin, jos sei, taikka että vaikka se onkin ehkä ratkaisu siihen niin joudut ehkä, tai että sanoit kuitenkin myös että joudut vähän niin kuin, välttelemään asioita sen takia, ettet sitten joutuisi tuntemaan sitä vihaa.
J: Niin.
M: Ja usein puhutaan myös tällaisen terapeuttisen keskustelun yhteydessä siitä, kuinka siinä keskustelussa saa ikään ku turvallisesti niin kuin, kokea niitä tunteita joitten kanssa on ehkä siellä, muualla elämässä vaikea tulla toimeen, niin tässä niitä voi kokeilla ikään kuin, niin kuin nyt esimerkiksi vaikka tätä vihaa, että jos pelkää että mitä siitä seuraa jos sitä vihaa tuntee, niin voi tuntea sitä vihaa ja sitten siitä voi keskustellen, sitä voi keskustellen päästä niin kuin sitten, purkamaan eikä tarvikaan, jäädä sitten vain hautomaan sitä niin kuin ymmärtääkseni tuossa kuvasit, että kuinka sitten kuitenkin, sinulle siinä käy kun et kuitenkaan ainakaan vielä ole mitään, sellaista mitä kuvasit että pelkäät että tapahtuu tai että teet, niin et vielä ole tehnyt?
J: Niin, en ole. (Hymyillen kuulemastaan helpottuneena.)
M: (Odottaa.)
J: (Saa mielleyhtymän, hymähtää.) Ja täälei sillai, että ku niinku, se viha ei tule sillai, tapahtumien kautta, että nyt täälä joku minua ärsyttäis sillä lailla niinku se tekee, tai tapahtuu ulkona tuola, ku vaan täälä, tässä se tuli niinku, sen kautta ku kes-, tai kerroin siitä minkälaista semmosessa tilanteissa on, niin ei ole sitäkään vaaraa (hymyillen) että nyt tässä vaikka kävisin sinun kimppuun, ku se et ole sinä josta se, minun ärsyyntyminen johtuu.
M: (Hymyyn vastaten.) Niin.
J: (Tyytyväisen oloinen, hiljaa.)
M: No jos nyt, tässä vaiheessa sitten ei vielä ole jotain mitä haluaisit tähän vielä sanoa, niin voitaisiin tältä kerralta taas lopetella.
J: Joo.
M: Eli tämmöiset keskustelut tällä kertaa, ja sitten taas ensi kerralla jotain, lisää.
J: Niin.
M: No niin.
J: (Lähtee.) Hei!
M: Hei-hei!
Avainsanat: väkivalta, viha

Kiroan tyytyväisyyttä

#11606. Keskiviikko, 29. huhtikuuta 2009 klo 12.03.20, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

“Sil­lä poh­jat­to­mam­min kuin mitään muu­ta minä vihaan, inhoan ja kiroan tätä tyy­ty­väi­syyt­tä, tätä hyvin­voin­tia ja muka­vuut­ta, tätä poro­por­va­rien hel­li­mää opti­mis­mia, tätä kes­kin­ker­tai­sen, kaa­va­mai­sen, nor­maa­lin ihmi­sen sää­dyl­lis­tä, sävyi­sää elä­mää.” #

Her­mann Hes­se: Aro­susi. Suom. Eeva-Lii­sa Man­ner. #

Avainsanat: Hermann Hesse, viha

Viha

#5835. Maanantai, 2. helmikuuta 2009 klo 18.28.06, kirjoittanut Jani. 8 kommenttia.

XX-34 BADGERin räjäytys Nevadassa 18. 4. 1953 Olen kas­va­nut perin­tei­ses­sä suo­ma­lai­ses­sa ympä­ris­tös­sä, eli olen saa­nut kokea tun­tei­den, var­sin­kin nega­tii­vis­ten tun­tei­den hal­lin­nan ja kät­ke­mi­sen ole­van ensiar­voi­sen tär­kei­tä tai­to­ja mat­kal­la koh­ti “aikui­suut­ta”. Tun­teis­ta kaik­kein kiel­le­tyin on luon­nol­li­ses­ti ollut viha, ja juu­ri viha oli se mikä lopul­ta sai visus­ti sul­je­tun pul­lo­ni räjäh­tä­mään. #

Vaik­ka ihmi­sen tun­tei­ta kah­lit­se­van psyyk­ki­sen raken­nel­man räjäh­dys ihmi­sen koko elä­män­kaa­ren mit­ta­kaa­vas­sa voi tapah­tua hyvin­kin äkil­li­ses­ti, se on kui­ten­kin toi­saal­ta myös suh­teel­li­sen hidas tapah­tu­ma. Se on esi­mer­kik­si tar­peek­si hidas antaak­seen suo­ja­kei­no­jen­sa luhis­tu­mis­pis­tee­seen jou­tu­neen ihmi­sen ympä­ril­lä ole­vil­le tilai­suu­den puut­tua sii­hen, ja näin vai­kut­taa krii­sin seu­rauk­se­na syn­ty­vän tuhon laa­tuun ja mää­rään. Minun onnek­se­ni omas­sa tapauk­ses­sa­ni kävi niin. #

Kos­ka kui­ten­kin kai­kis­ta sisää­ni patoa­mis­ta­ni tun­teis­ta juu­ri viha oli se, jon­ka voi­man edes­sä sisäl­le­ni kasaa­ma­ni muu­rit mur­tui­vat, sii­tä tuli tuos­ta pis­tees­tä alka­neen uuden elä­mä­ni rak­kain kiin­ne­koh­ta, oma pie­no­kai­se­ni. Jol­le­kul­le jo pel­käs­tään vihan aset­ta­mi­nen täl­lä taval­la elä­män kiin­to­täh­dek­si saat­tai­si sinän­sä tuot­taa vai­kei­ta­kin moraa­li­sia ongel­mia, mut­ta minul­le sii­hen liit­tyy oikeas­taan vain yksi. Se on väki­val­ta vihan ilmai­se­mi­sen kei­no­na. #

[#] Kos­ka viha on aina ollut minul­ta kiel­let­tyä, en ole saa­nut ope­tel­la sen ilmai­se­mi­sek­si kei­no­ja, joi­ta yleen­sä pide­tään, tai aina­kin omas­ta mie­les­tä­ni oli­si syy­tä pitää, fyy­sis­tä väki­val­taa toi­vot­ta­vam­pi­na. Hai­rah­dun täs­sä koh­taa kap­pa­leen ver­ran aihees­ta, mut­ta olkoon men­neek­si: täs­sä on se syy, min­kä takia minä vie­rok­sun yhteis­kun­nal­li­sia yri­tyk­siä tor­jua vihapuhet­ta. Minä en usko, että vihan sanal­li­sen ilmai­se­mi­sen kiel­tä­mi­nen vähen­tää sen fyy­sis­tä ilmai­sua, vaan lisää sitä. Sano­jen taka­na ole­va viha on tosia­sia, eikä se suin­kaan haih­du ilmaan jos sen ilmai­su­muo­dois­ta vähem­män hai­tal­li­set­kin kiel­le­tään. Se tekee vain muis­ta, jo entuu­des­taan kiel­le­tyis­tä kei­nois­ta (so. fyy­si­ses­tä väki­val­las­ta) suh­teel­li­ses­ti aiem­paa hou­kut­te­le­vam­pia, kun sanal­li­nen ilmai­su menet­tää aiem­man sal­lit­tuu­den etun­sa nii­hin näh­den. #

Pala­tak­se­ni nyt takai­sin alku­pe­räi­seen aihee­seen, tämän­het­ki­nen umpi­ku­ja­ni on seu­raus­ta motii­vi­ris­ti­rii­das­ta. Ris­ti­rii­dan ensim­mäi­nen osa­puo­li on viha­ni, joka ei herä­täk­seen tar­vit­se kovin­kaan kum­moi­sia vas­toin­käy­mi­siä, ja joka herät­tää minus­sa mur­han­hi­moi­sia mie­li­ha­lu­ja. Tämä ei minun sano­ma­na­ni ole pelk­kä lii­oi­tel­tu kie­li­ku­va, sil­lä olen myös omal­la lap­sel­li­sel­la taval­la­ni sanal­lis­ta­nut näi­tä aja­tuk­sia­ni tääl­lä, kuten hyvin tie­de­tään. Tapa­ni on ollut lap­sel­li­nen vain sen takia, että parem­pia­kaan kei­no­ja minul­la ei ole, vaik­ka kovas­ti muu­ta toi­voi­sin — mikään ei ole minus­ta yhtä kadeh­dit­ta­vaa kuin kyky kään­tää pala­va rai­vo pis­te­li­ääk­si kri­tii­kik­si vail­la minul­le omi­nais­ta, luul­ta­vas­ti jopa ala­tyy­lik­si vain nolon köm­pe­löä höy­ryä­mis­tä. #

Näin siis teo­rias­sa. Ris­ti­rii­ta­ni toi­nen puo­li haas­taa kui­ten­kin heit­tä­mään juu­ri edel­lä ilmai­se­ma­ni ihai­lun mäkeen. Se on perua alus­sa kuvaa­mas­ta­ni ase­tel­mas­ta, jos­sa kaik­ki tun­teet ovat kiel­let­ty­jä. Sen takia koen kaik­ki aja­tuk­set oman viha­ni kana­voi­mi­ses­ta väki­val­taa vähem­män vahin­gol­li­siin tekoi­hin (so. virk­kei­den muo­toi­luun) vain uute­na lenk­ki­nä tun­teit­te­ni patoa­mi­seen aikoi­naan täh­dän­nees­sä ket­jus­sa: täs­sä­kin­hän poh­jim­mil­taan ote­taan se, mitä minä todel­li­suu­des­sa, raa­im­mil­ta­ni tun­nen (halua kat­koa lui­ta ja vuo­dat­taa ver­ta) ja teh­dään sii­tä jotain mikä on pal­jon hel­pom­pi pro­ses­soi­da pois päi­vä­jär­jes­tyk­ses­tä, pois mie­lis­tä. Jotain, mikä tekee sii­tä muil­le hel­pom­paa sulat­taa. #

Lie­nee sano­mat­ta­kin sel­vää, että täs­sä vai­hees­sa, kun olen jo ker­ran sel­lai­sen toi­min­nan seu­rauk­se­na syn­ty­neen hen­ki­sen krii­sin läpi­käy­nyt, kaik­ki tämän suun­tai­set­kin aja­tuk­set kuu­los­ta­vat minus­ta rehel­li­sim­mil­lä­ni olles­sa­ni lasin­si­ru­jen syö­mi­sel­tä. Vaik­ka siis toi­saal­ta kadeh­din ihmi­siä, joil­le tuol­lai­nen kyky on kehit­ty­nyt, sel­lai­sen kehit­tä­mi­nen itsel­le­ni tun­tuu vää­ryy­del­tä. En voi olla ajat­te­le­mat­ta tähän tyy­liin: “Mik­si aina minun täy­tyy teh­dä jotain omil­le tun­teil­le­ni, jot­ta muut oli­si­vat niil­tä tur­vas­sa?” sekä var­sin­kin: “Jos minä täl­le tun­teel­le­ni antau­tui­sin, niin näki­sit­te vih­doin­kin, miten suu­ren pal­ve­luk­sen teil­le teen pidel­les­sä­ni kaik­kea sisäl­lä­ni.” #

En var­maan­kaan ole ihan yksin näi­ne aja­tuk­si­ne­ni, sil­lä olen mel­ko var­ma, että tari­nat salai­sen hen­ki­löl­li­syy­den aiheut­ta­mien ongel­mien kans­sa pai­nis­ke­le­vis­ta super­san­ka­reis­ta ovat suo­sit­tu­ja sik­si, että ne hei­jas­te­le­vat juu­ri täl­lais­ta sisäis­tä kamp­pai­lua. Super­san­ka­rin suu­rin lah­ja on aina tämän yli-inhi­mil­li­nen kyky suo­jel­la lähei­si­ään todel­li­sen minuu­ten­sa, tuhoa­van sisäi­sen voi­man­sa pal­jas­tu­mi­sel­ta. #

Sel­lai­ses­ta taas, joka ei ole kos­kaan tun­te­nut vetoa moi­siin tari­noi­hin, ja joka ei ole raken­ta­nut elä­mään­sä tuol­lai­sen mui­den tun­teil­taan suo­je­le­mi­sen ympä­ril­le, tämä kaik­ki kuu­los­taa var­mas­ti täy­sin käsit­tä­mät­tö­mäl­tä. Tämän parem­min en sitä kui­ten­kaan tai­da sanoa. #

Avainsanat: viha
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.1.1 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö