Tar­vit­si­sin tähän sanan, joka kuvas­tai­si ikään kuin ihme­lääk­keen vas­ta­kap­pa­let­ta: ongel­ma­nai­heut­ta­jaa, joka on sel­keä­piir­tei­nen ja siis hel­pos­ti eris­tet­tä­vis­sä muis­ta samaan ongel­maan kie­tou­tu­neis­ta sei­kois­ta. Se muis­tut­taa ihme­lää­ket­tä sikä­li, että molem­mat ovat useim­mi­ten pelk­kää toi­vea­jat­te­lua, ja molem­piin ihmis­mie­li on ker­ran sel­lai­sen kek­sit­ty­ään hanak­ka tart­tu­maan huo­li­mat­ta tuos­ta, että toden­nä­köi­syy­det puhu­vat sitä vas­taan. #

No joka tapauk­ses­sa, sel­lai­sen kek­sin itsel­le­ni eilen: itse­tun­to. Sehän on näi­tä kan­sanp­sy­ko­lo­gian mer­ki­tyk­set­tö­mim­mik­si lai­men­ta­mia käsit­tei­tä: oman itse­tun­non huo­nout­ta tun­tu­vat aina­kin Suo­mes­sa kuta­kuin­kin kaik­ki jos­kus valit­ta­van. Minä en ole kos­kaan pitä­nyt omaa itse­tun­toa­ni huo­no­na, mut­ta eilen tulin aja­tel­leek­si tuo­ta käsi­tet­tä pel­käs­tään sen nimen kaut­ta, vail­la sii­hen yleen­sä tai edes psy­ko­lo­gias­sa lii­tet­ty­jä mer­ki­tys­si­säl­tö­jä. #

Itse­tun­to. Tun­toa itses­tä, tun­te­mus itses­tä. Mitä jos sel­lai­nen puut­tuu ihmi­sel­tä? #

Tajusin sala­ma­na, että täs­sä voi­si olla seli­tys sil­le, mik­si sosio­paa­tit ovat minus­ta niin kiin­nos­ta­via: heil­lä on saman­lai­nen tunn­ot­to­muus (eli tun­non puu­te), mut­ta heil­lä sokea pis­te osuu mui­den (sosiopatia) ihmis­ten koh­dal­le. Minul­la sen sijaan on mie­les­tä­ni tun­to tois­ten ihmis­ten ihmi­syy­des­tä, mut­ta entä omas­ta­ni? En oli­si niin­kään var­ma sii­tä. #

Tämä voi­si myös selit­tää kaik­ki­voi­pai­suus­ku­vi­tel­mia, joi­ta olen jos­kus itses­tä­ni elä­tel­lyt: mikä voi­si seis­tä sel­lai­sen ihmi­sen tiel­lä, joka on kyke­ne­mä­tön tun­te­maan sää­liä, tai yli­pään­sä mitään inhi­mil­lis­tä itse­ään koh­taan? Sel­lai­nen ihmi­nen­hän pys­tyy pakot­ta­maan itsen­sä mihin tahan­sa — siis myös asioi­hin, jot­ka eivät itsen­sä ihmi­sek­si koke­vil­ta, itsetun­nol­la varus­te­tuil­ta ihmi­sil­tä onnis­tu, kos­ka he halua­vat var­jel­la tuo­ta itse­ään pahal­ta. Minul­la sama var­je­lun­ha­lu koh­dis­tuu vain toi­siin ihmi­siin, itsee­ni minun on mah­do­ton­ta sitä suun­na­ta. #

I never saw a wild thing
Sor­ry for itself.
A small bird will drop frozen dead from a bough
wit­hout ever having felt sor­ry for itself. #

D. H. Law­rence: Self-Pity #

Alle­vii­va­tak­se­ni vie­lä perim­mäis­tä tar­koi­tus­ta­ni: sen, että itse­tunn­ot­to­muu­den ilmen­ty­miä pide­tään aina­kin mei­kä­läi­ses­sä, juu­ta­lais­kris­til­li­ses­tä maso­kis­mi­pe­rin­tees­tä ammen­ta­vas­sa kult­tuu­ris­sa sosi­aa­li­ses­ti hyväk­syt­tä­väm­pi­nä kuin sosio­pa­tian ilmen­ty­miä, ei pidä antaa hämä­tä. Minun mie­les­tä­ni täl­lai­nen kyvyt­tö­myys, nimi­tet­tä­köön sitä sit­ten vaik­ka­pa ego­pa­tiak­si, on kuta­kuin­kin yhtä vaka­va psy­ko­lo­gi­nen vam­ma kuin sosio­pa­tia­kin. Ego­paat­ti­nen ihmi­nen saat­taa kyl­lä menes­tyä yhteis­kun­nas­sa vam­mas­taan huo­li­mat­ta, jopa ter­vei­tä kans­saih­mi­si­ään parem­min­kin, mut­ta niin saat­taa sosio­paat­ti­kin. #