Namah Om
#13421. Maanantai, 5. heinäkuuta 2010 klo 20.57.27, kirjoittanut Jani. 4
Halveksun antropomorfismia uskonnon yhteydessä, ja se on ongelma, joka täytyy ratkaista ennen oman oppini lopullista hahmottumista. #
En niinkään pidä pahana symbolismia, pikemminkin päinvastoin: symbolismia haluaisin ympätä kulttiini niin paljon kuin mahdollista. Aivovajaata antropomorfismista uskonnon yhteydessä tekee vasta se, kun voiman tai ilmiön symboliksi otettuun hahmoon lakataan suhtautumasta symbolisena, ja sitä aletaan pitää symboloimastaan asiasta irrallisena olentona. Siitä tulee ikään kuin nukkemestari, joka pitelee hallitsemansa asian naruja käsissään sen sijaan, että se on itse vain ja kokonaan tuon hallinnan kohteen attribuuttien, naruttoman nuken nimi. #
Nuken joka elää… #
Virhe symbolin irrottamisessa kohteestaan on siinä, että se rikkoo kaiken ykseyden: kun hallitsemastaan ilmiöstä erilleen raastettu symboliriepu ei (tietenkään) voi tulla näkyväksi ainakaan ilman mielenhäiriön apua, luodaan seuraavaksi näkyvästä maailmasta erillään oleva mielikuvitusmaailma, jonne nukkemestari pannaan asustelemaan. Ja kas vain, yhden jatkuvan maailmamme halkaiseekin yhtäkkiä railo joka jakaa sen kahtia. #
Ei, minä haluan symbolin, joka pysyy symbolina. Silloin se saa ottaa myös antropomorfisia piirteitä ihan vapaasti — antropomorfismin suosittuuden huomioiden se on itse asiassa jopa toivottavaa. Se nimittäin kielii siitä, että (uskonnollisen) ihmisen on helpointa samaistua juuri ihmishahmoihin, ja tällaiset hahmot tuottavat hänelle turvallisuuden- ja muita tunteita. #
Turvallisuudentunnettakaan en pane lainkaan pahakseni, mutta minua kiinnostaa tässä koko projektissa ensisijaisesti kuitenkin toinen tunne: euforia. Sehän oli se, minkä takia tätä uskopiaattiani rupesin alunalkujaan mielestäni (ex Mens) uuttamaan. Haluan mielihyvää, joka pyyhkii kaiken pois. #
Vierastan ekslusiivisten uskontojen jumalia, koska nämä opit perustuvat ykseyden särkevälle virheelle: on oikea oppi ja sitten on paljon muita oppeja, jotka ovat vääriä. Sen sijaan jo aiemminkin ylistämäni hindulaisuus on äärisuvaitsevainen oppi, joka säilyttää ykseyden: olemme kaikki samaa perhettä. Ekslusiivisen opin jumalaan takertuessani tuntisin vain pyrkiväni korjaamaan jotain lähtökohtaisesti korjaamatonta. Hindulaisuudesta poimitun jumalan kanssa minun ei sen sijaan tarvitse korjata mitään, vaan saan siinä ikään kuin vain palan hindulaista savea, josta voin luoda jotain uutta ja omaa. #
Pitemmittä puheitta: Shiva on minusta kiehtova. #
In the Mahabharata, Shiva is depicted as “the standard of invincibility, might, and terror”, as well as a figure of honor, delight, and brilliance. #
Wikipedia: Shiva, 4.1: Destroyer versus benefactor (englanniksi) #
oh well, minusta tuntuu että olen löytänyt sinulle jumalan. todiste sen olemassaolosta on graffiti elikkä töhry autiotalon seinässä Savion asemaa vastapäätä. ok, säästän vaivan mennä itse katsomaan. siinä lukee “hasis on jumala”. siis sähän etsit euforiaa.. mutta kuten Shiva, myös Hashish on perimmältään kahtiajakautunut “hyvikseen ja pahikseen”, ja vaikka molemmat puolet itsessään ovat palvottavia, niistä voi aiheutua henkilökohtaista haittaa mikäli uskovan itsekuri on löyhä. O.o
btw, mä olen ihan tyytyväinen omaan uskontooni jonka kehittelin tavallaan “mielenhäiriön” pohjalta. mechateismi sopii mulle täydellisesti, se antaa voimia eikä siinä ole mitään hämmentävää symbolisuutta, ellei joku sitä halua sinne itse lisätä, palvottavista objekteista saa energiaa ja euforiaa suoraan ilman välikäsiä. parasta on että niitä ei ole pakko itse omistaa, riittää kun käy kaupassa katsomassa niin “uskonnollinen hurma :D” on tyydytetty taas joksikin aikaa. ..toki olis kiva omistaakin niin voisi kehitellä palvontamenoja.…. xD
ok tuo nyt kuulosti vähän halventavalta, ei ollut tarkoitus. mulla on myös side hinduismiin ja olen pitänyt jonkinlaista alttariakin, eli siinä on patsas lootuskukan päällä meditoivasta Siddharthasta jo nirvanan saavuttaneena, ja edessä poltan suitsukkeita. minulle hinduismi ja buddhismi ovat lähtökohtaisesti yksi ja sama uskonto jonka se buddhistinen haara on saanut vuosisatojen ja eri oppineiden ansiosta nykyiset piirteensä (Tiibetin, Kiinan ja Japanin buddhismi eroavat toisistaan erilaisen kehityskaaren vuoksi). hinduismi on jotakin mikä on ollut olemassa hyvin kauan, se on muinainen ja ikäänkuin maailman “alkuperäinen” tai “kaukaisinta alkuperää oleva” uskonto. ..jotta pystyisin nykytilanteessani esittämään asiaani tarkemmin tai laajemmin tarvitsisin joitakin teoksia joita ei nyt ole käsillä, joten jätetään tähän.
..ja Shiva on lempijumalani heti Ganeshan jälkeen. :) siis Buddha ei ole jumala. Buddha on valaistunut.
Ei tuo minusta ollut lainkaan halventavaa, vain hauskaa. :)
Sekin juuri on minusta hindulaisuudessa siistiä, että se on tosiaan niin muinainen. Buddhalaisuus taas on minusta viisaudenlaji, en oikeastaan miellä sitä puhtaimmillaan uskonnoksi, vaikka tokihan senkin nimekkeen alla harjoitetaan kaikenlaista uskonnollista hölynpölyä. Kuten juuri Buddhan palvontaa jumalana.
Niin ja mechateismi vaikuttaa minusta eksoottiselta, sillä itse en pysty kokemaan pyhyyttä juurikaan missään ihmisen tekemisessä, vaan minulle kaikki pyhyys tulee luonnosta, luonnonilmiöistä, maailmasta.