Nuo kuolleet silmät
#13629. Sunnuntai, 1. elokuuta 2010 klo 14.33.21, kirjoittanut Jani. 6
Olen unista päätellen retardoitunut. Aikoinaan näin unia armeijasta, sitten lukiosta ja yläasteesta, ja nyt ala-asteajoista. (Oikeasti se ei tietenkään mennyt noin, mutta tuo on paljon nasevampi tarina kuin rosoinen todellisuus, jossa näen näitä kaikkia sekaisin. Typistin vain niiden keskinäiset painotukset edellä kirjoittamaani yksinkertaistukseen.) #
Puitteista riippumatta unien teema on aina sama. Koulussa on keskipäivä (vaikka ulkona on aina pilkkopimeää), ja jäljellä on siis vielä 2-4 oppituntia. Se tuntuu minusta niin musertavan pitkältä ajalta, että tajuan, etten mitenkään voi selviytyä siitä. Päätän lähteä kotiin. Vaikka tiedän, etten pysty jäämään, yleensä pelkään tulossa olevaa opettajaa (/kapiaista) ja sitä, että lähtöäni pidetään rangaistavana lintsaamisena. Unissa, joissa opettaja on paikalla, hän yleensä kuitenkin ymmärtää sairauteni ja pitää itsestään selvänä, että olen täysin kyvytön mihinkään. #
Näihin ala-asteajan uniin liittyy lisäksi surumielisyyttä siitä mitä meistä on tullut. Minusta ihminen ei aikuistuessaan suinkaan aktualisoi lapsuutensa potentiaalia eli ikään kuin valmistu lopulliseksi itsekseen, niin kuin tapahtuma ehkä puhtaasti biologisessa mielessä tulisi tulkita. Sen sijaan hän vain vanhenee, enkä sillä siis tarkoita mitään kypsymisen kaltaista positiivista, vaan kaikkea vanhenemiseen liittyvää huononemista. Alkaen jo ulkoisesta olemuksesta, helvetti: aikuistuminen tarkoittaa sitä, että sileä, kaunis ja hajuton lapsi-ihminen rupsahtaa läskiseksi, karvaiseksi ja haisevaksi irtonahkasäkiksi. Enkeli muuttuu demoniksi, järkyttäväksi irvikuvaksi omasta entisestä itsestään. #
En silti suinkaan haluaisi palata lapsuuteen, sillä niin kuin jo ties kuinka monta kertaa olen kirjoittanut, lapsuus on elämän vittumaisinta aikaa. #
irtonahkasäkki ;D
otsikko on vähän pelottava. O.o kuolleista silmistä tulee aina muutamat tietyt kuolleet lasten silmät mieleen. silleen piirretty ettei niissä ole iiristä vaan ikäänkun pupilli on valtava mustanharmaa möhkäle joka on feidattu puoliksi. ja siis ne silmät on auki.
ihminen ei ole missään vaiheessa “täydellinen”, koska hän on vain joko vielä kasvava, tai jo.. öh.. kuoleva. O.o
Jostain animesta?
netin syövereistä menneisyydessä löydetyissä piirretyissä väkivallan uhreissa. sivut on kaikki jo kuolleet tai tapettu ajat sitten, tai pistetty salasanan taakse. esim. tämä: http://en.wikipedia.org/wiki/Waita_Uziga oli yks mun lemppareista, mut nuo sivut (joihin siis löytyy linkki tuolta wikistä) on karsittu täysin ja matskuun pääsee käsiksi vaan ostamalla. O-o
sit olen myös piirtänyt ite, joskin ne on aika surkeita luomuksia. esim eka ihminen jonka piirsin aikuisiällä oli kuollut poika, jossa sen tappaja oli myös mukana, mut se oli aivan ala-arvoinen noin niinkun piirtojäljen puolesta.. O-o se perustui yhteen tarinaan ja siitä tehtyyn runoon/novellinpätkään. you know, “rungot olivat mustat.. ..ja ruoho valkoista.”
“little bear” oli aika hyvä, kuulakärkikynällä tehty, ruutupaperille. sit lopetin nuo ja piirsin monta vuotta pelkkiä taloja, ja myöhemmin paljon positiivisempia kuvia, ja nyt en taaskaan piirrä yhtään mitään. pitäisköhän alottaa kierto alusta? vähä jännitystä elämään. niinkun tänään kun tulin citystä: menin bussilla koska sillä matka kestää kauemmin ja on paljon jännittävämpi. O.o
juu, mustat feidatut silmät voi myös kuvata tajuttomuutta tai että henkilö on puolikuollut. mulle ne on silti aina jotenkin kuoleman merkki. O.o
ja mä pelkään pimeässä vessassa olevaa vaaleaa rinkiä ja mustaa reikää eli vessanpönttöä. O_o
Juu, aika kesyltä kamalta vaikutti tuo Uzigan blogi guroksi. Rahastuksen ohella saattaa kenties olla kyse chilling effectistä.
Minä tapasin piirustella pikkupoikana, ja olen aina silloin tällöin elätellyt toiveita sen harrastuksen elvyttämisestä, mutta tähän mennessä tulokset ovat jääneet laihoiksi.
juu tuo saattaa olla osasyy. oikeastaan sääli.. onneks kerkesin sillon joskus arkistoida niitäkin kuvia.. pöllin sillon paljon kuvia netistä ja tein niista Jigsaw puzzle -palapelejä. verinen mössö tekee kokoamisesta haastavampaa. O-o
Minä olen oikeastaan vasta ihan viime aikoina alkanut tallentelemaan netistä löytämiäni asioita (kuvia, artikkeleita jne.). Sitä aiemmin laiskuuttaan aina vain oletti, että kyllä ne sieltä löytyvät aina kun ne kerran on sinne pantu, mutta se löytäminen voi tosiasiassa olla ihan liian hankalaa että se käytännössä enää onnistuisi sen jälkeen, kun julkaisija on vetänyt materiaalinsa alas.