Näin mie­li­puo­lis­ta unta, jos­sa söin suklaas­ta teh­ty­jä ruu­mi­sark­ku­ja sun mui­ta esi­nei­tä. Nii­hin oli kät­ket­ty jotain huu­met­ta, joka sai minut hal­lusi­noi­maan. Kaik­ki ympä­ril­lä­ni näyt­ti vää­ris­ty­neel­tä ja var­sin­kin vää­rän väri­sel­tä. Eten­kin kir­ku­van­pu­nais­ta oli pal­jon. Lisäk­si koin luul­ta­vas­ti mel­ko aidos­ti sen, mil­tä vai­no­har­hai­suus tun­tuu. Ei tun­tu­nut kovin­kaan kival­ta. #

Olin ikään kuin peril­lä sii­tä, että tämä tila­ni joh­tuu niis­tä ase­mal­la syö­mis­tä­ni suklaa­esi­neis­tä, ja tie­sin, että se menee ohi kun­han huu­meen vai­ku­tus lak­kaa. Niin se sit­ten teki­kin, mut­ta sit­ten ereh­dyin juo­maan mai­toa, ja kävi ilmi, että se huu­me oli­kin pan­tu mai­toon (jota oli käy­tet­ty myös nii­den suklaa­jut­tu­jen teke­mi­seen). Ja olin taas pöl­lys­sä. #

Oikeas­ti psy­ke­dee­lit kyl­lä kiin­nos­ta­vat minua. Nime­no­maan ne har­ha-ais­ti­muk­set. Se oli­si mie­len­kiin­tois­ta kokea, kun­han sen sai­si teh­dä tie­toi­ses­ti eikä tuol­lai­sen sala­käh­mäi­sen pui­jauk­sen uhri­na. #

Yli­pään­sä minus­ta tun­tuu, että elä­mäs­tä­ni puut­tuu nyt taas hul­luut­ta. Tar­vit­sen hul­luut­ta! TV7:n kat­se­lu ei enää rii­tä hul­luu­den­tar­pee­ni tyy­dyt­tä­mi­seen! #