Pieni mies päästään
#14273. Tiistai, 31. elokuuta 2010 klo 15.03.40, kirjoittanut Jani. 7
Kävin psykologilla ja psykiatrilla, sain taas entistä tujummat lääkkeet. Psykologin kanssa oli puhetta lääkäriajan varaamisesta tätä varten, mutta kun oma psykiatrini sattui olemaan reseptinuusimisvuorossa, sainkin asian siinä sitten esille ja uuden reseptin. Olin luullut, että venlafaksiiniannokseni, joka siis tuntuu puupahtaneen, oli jo huipussaan, mutta siinä olikin kuulemma periaatteessa vielä vaikka 150 mg nostovaraa. Näin ensihätään sitä kuitenkin nostettiin vain 75 (eli yhteensä 300 mg:aan). Muita lääkkeitä ei muuteltu. #
Selostin taas psykologille pitkät pätkät neuroosejani ja niiden syitä, ainakin epäilemiäni. Vaikka olenkin luottavaisessa ilmapiirissä, minusta tuntuu kyllä välillä, että pitäisi vähän säännöstellä tätä päänsisältöni uloskaatamista siellä. Se tuntuu hukuttavan alleen kaikki jo esille tulleen tarttumispinnat. Siis ettei psykologiriepu ennätä prosessoida edellistä asiaani ennen kuin jo vyörytän päälle uutta. #
Tämä tällainen auttajani jaksamisesta huolehtiminen on tietysti sekin yksi vinoutumiani, projisointia parhaimmillaan. #
Jouduin pitämään saleilusta tänään välipäivän, vaikka jaksamista olisi riittänyt, sillä suolisto temppuili taas. Se oli niin pitkään jo niin hyvänä, että olin melkein valmis julistamaan itseni parantuneeksi, mutta nyt sitten yhtäkkiä siis taas. Toivon oikeastaan, että tämä on joku ihan muu, joku oikea rapatauti eikä sen entisen mysteerivaivan paluu. Tai jos se jälkimmäistä onkin niin olisi mieluummin edes pikainen encore kuin varsinainen comeback. Mutta oli mitä oli, suosionosoituksia se ei minulta saa. #
Psykoanalyyttisin lasein varustetut lukijani hoksivat tästä tietysti heti psykosomaattisen yhteyden fysiologisen ja sielullisen ripulini välillä. #
(Ajattelin ruveta käyttämään kuvituskuvissani pseudonepagrafiikkaa.) #
(Mites tuota pseudonepaa syntyy? Kuvankäsittelyohjelmassa kuvaa jumppaamalla vaiko jollain näppärällä koodilla?)
Voi olla että ImageMagickin convertilla voisi säveltää yksirivisen, joka noita tekisi suoraan, mutten ole jaksanut tutkia sitä mahdollisuutta, vaan GIMPissä minä. Suht’ simppeli rutiini kun sen kerran on tehnyt. Voin kertoa yksityiskohtaisemminkin jos kiinnostaa.
Ok. Taidanpa kokeilla itse hahmottelemaani rutiinia jossain välissä. Kuvasi todistaa väkevästi tiiliskivipikselien levottomasta levollisuudesta.
miten tää tuntuu niin tutulta? O.o meikäkin oli tänään työryhmän kuulusteltavana ja uutta kolmiolääkettä pukkaa, ei kestänyt kauaa se yhden lääkkeen onni prkl. diagnoosikin meni kierrätykseen. :P pohja siis alta taas kerran. musta tuntuu että ne ottaa psykoottiset oireet vähän liian vakavasti. voi tietysti olla että minulle niillä ei ole samaa pelottavaa tehoa koska olen elänyt niitten kanssa vuosikymmenen.. O_o
jos ketä kiinnostaa kokeilla Battery-shottia niin kuulkaa profeettaa: kiertäkää se kaukaa. se maistuu ihan kamalalle eikä auta paskaakaan. :/
Timo: Jostain syystä noissa kuvissa silmä lepää, joskaan en tiedä, edellyttääkö se sitten sitä, että silmä on aikoinaan levännyt aidoissa nepakuvissa.
ill.: Tuo Battery-shot-lausumasi aiheutti jostain syystä päässäni hillittömän déjà vun. Se saattoi kyllä olla ihan sattumaakin, sillä niitä on nyt taas viime päivinä tullut tuon tuostakin. Ehkä kommenttisi alkupuolen “tuntuu niin tutulta” aivossani herättämä assosiaatio ennätti perille vasta tuossa kommenttisi loppupuolta jo lukiessani.
[…] olisivat näin lieviä, maailma olisi paljon parempi paikka. #Ilokseni myöskin se mysteerivaivani comeback osoittautui encoreksi. #Eilen en katsonut yhtään TV7:ää! Yritin sen sijaan […]