Ukki­ni eli äidi­ni­sä­ni on esiin­ty­nyt unis­sa­ni vii­me aikoi­na mel­ko tiu­haan. Mum­mi­kin on ollut muka­na mel­kein­pä yhtä usein. Mum­mi on yleen­sä jon­kin sor­tin hen­kio­len­to, eli tie­dän kyl­lä unes­sa­kin, että mum­mi on oikeas­ti kuol­lut, ja on täs­sä unes­sa muka­na vain, kos­ka unis­sa kaik­ki on mah­dol­lis­ta. Tapah­tu­ma­paik­ka­na on useim­mi­ten mum­mi­la (juu, juu­ri se mum­mi­la), joka ei tosia­sias­sa enää aikoi­hin ole ollut mum­mi­la. Ukki­kaan ei enää asu siel­lä. #

Vii­me­öi­ses­sä unes­sa ukki (joka oli oikeas­sa elä­mäs­sä sep­pä ennen eläk­keel­le jää­mis­tään) valoi rau­das­ta palk­ke­ja. Se oli mel­koi­sen ras­kas­ta työ­tä, ja minua huo­let­ti hänen jak­sa­mi­sen­sa, sil­lä ukki oli kui­ten­kin todel­li­sen nykyi­sen itsen­sä ikäi­nen eikä siis lähes­kään tar­peek­si hyvä­kun­toi­nen moi­seen työ­hön enää. Mum­mi oli ukil­le apu­mie­he­nä. #

Vii­mei­sen pal­kin val­miik­si saa­tu­aan ukki kaa­tui suo­ril­ta jaloil­ta rumas­ti naa­mal­leen maa­han. Minua tämän näke­mi­sen aiheut­ta­mas­sa kau­his­tuk­ses­sa hel­pot­ti vain se, että tie­sin ukin kuol­leen jo ennen maa­han osu­mis­taan. Pai­kal­la oli pal­jon suku­lai­sia, jot­ka syök­syi­vät heti aut­ta­maan. Hei­dän­kin kii­reen­sä kui­ten­kin lak­ka­si pian kun todet­tiin, ettei mitään ollut teh­tä­vis­sä. Sii­nä vai­hees­sa aloin itkeä. #

En usko var­si­nai­siin enneu­niin. Ihmi­nen pys­tyy kyl­lä vais­toa­maan toi­sen kuo­le­man, kun käy­tet­tä­vis­sä on riit­tä­väs­ti infor­maa­tio­ta, ja se voi tapah­tua täy­sin ali­ta­jui­ses­ti eli ilman, että tapah­tu­maa pys­tyy tie­toi­ses­ti enna­koi­maan. En kui­ten­kaan usko tuon edel­ly­tyk­sen täs­sä tapauk­ses­sa täyt­ty­vän. Toden­nä­köi­ses­ti ukki, kuten mum­mi­kin, edus­taa unis­sa­ni joi­tain per­soo­nal­li­suu­te­ni piir­tei­tä tai elä­mä­nar­vo­ja. Sii­tä kie­lii sekin, että tämä ei tosi­aan ollut yksit­täis­ta­paus, vaan olen näh­nyt näi­tä ukkiai­hei­sia unia täs­sä vii­me aikoi­na vaik­ka kuin­ka pal­jon. #

Sik­si täl­lai­nen kuo­le­mi­su­ni on huo­les­tut­ta­va. En pidä sii­tä, että sta­tus quo­ni järk­kyy. Sisäis­ten osien pois­nuk­ku­mi­ses­ta seu­raa uudel­leen­ryh­mit­ty­mis­tä, ja minä inhoan kaik­kia täl­lai­sia myl­ler­ryk­siä. Haluai­sin pysyä aina sama­na. #