Ajan takaa ajatusta
#15727. Keskiviikko, 20. lokakuuta 2010 klo 13.46.40, kirjoittanut Jani. 0
Oivalsin tai muistin kaupassa viime viikolla sattuneen tapauksen jälkeen jotain, mikä ei oikein soveltunut skeemapäiväkirjan premisseihin: yhden varhaisimpia elämänkatsomuksellisia kehitelmiäni. #
Se meni jotakuinkin näin: ihmisillä, siis kellään, ei todellisuudessa ole oikeutta pitää puoliaan, siis ajatella omaa etuaan, koska se on itsekkyyttä, joka on kaikista paheista pahin. Itsekkyyttä ja siis omaksi parhaaksi toimimista esiintyy kuitenkin, koska läheskään kaikki eivät tiedä, että näin on. He toimivat omaksi parhaakseen, koska eivät tiedä, että niin tehdessään ovat itsekkäitä. #
Yhdistin siis varsin näppärästi itsekkyyden tietämättömyyteen, eli selitin maailman parhain päin; voihan nimittäin ihmiset tietämättömyydestä parantaa toisin kuin tuosta (pienen lapsen käsityskyvyllä) hyvin hämärästä (ja paheellisesta) itsekkyydestä. #
Teoriani antoi perustelun sille että, tai pikemminkin kuvasi sitä tapaa jolla, kasvatuksen tuloksena mielsin itseni muita, eli näitä “itsekkäitä” paremmaksi. Tämä perustelu teki samalla muiden itsekkyydestä minulle aiheutuneesta mielipahasta kestämisen arvoista. “Jään tässä tilanteessa häviölle, mutta mieluummin niin, kuin että voitan tässä, ja olen sen seurauksena itsekäs.” #
Se ei siis poista mielipahaa kokonaan, ja toisinaan tämä asetelma, sen jälkeen kun olin sen tällä tavalla hahmottanut, aiheutti selitysvoimastaan huolimatta katkeruutta. Epäilen, että tämä katkeruudentunne resonoi vahvasti ainakin kristittyjen, ehkä muidenkin uskonsa takia häviölle jäävien tunteman tuskan kanssa: “Miksi minä oikeamielisenä joudun kärsimään tässä maailmassa siinä, missä paheelliset (itsekkäät) saavat tuntea olevansa voitolla?” #
Tämä ei tietenkään ole sattumaa. Vaikka minua ei kasvatettu nimellisesti kristityksi, ei uskonnollisuutta sukupuustani löytääkseen tarvitse mennä iso- ja isoisovanhempiani kauemmaksi. Vaikka omassa kasvatuksessani uskontoa yleensä ja kristinuskoa erityisesti nimellisesti väheksyttiin ja jopa halveksuttiinkin, sen käytännön sisältö ja rakenne heijasteli edelleen tuon samaisen hölynpölyn sisältöä ja rakennetta. Itsekkyys oli syntiä, itsensä alentaminen tie taivaaseen. “Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” #
Minua ei siis tarkoituksellisesti kasvatettu egopaatiksi, vaan se oli kasvatuksen käytännön sisällön ja tuon sisällön pohjalta tekemäni päättelyn summa. Kykyni yleistää erityisestä, mitä yleensä pidetään ihmiselle hyödyllisenä, toimi siinä kohtaa melko pahasti etuani vastaan. #
Tosin voi tietysti hyvällä syyllä kysyä, miksen alunalkujaankaan kyennyt kapinoimaan saamani kasvatuksen viestittämää signaalia vastaan. Siinä mielessä olen luultavasti vain heiveröisenä syntynyt. #