Monttu ja heiluri
#15763. Torstai, 21. lokakuuta 2010 klo 19.12.48, kirjoittanut Jani. 1
Läskistelyksi meni tämä päivä. Näin ihan kohtalaisen järkeviä unia kyllä… tai no, yhdessä kyllä niistin nenästäni ulos jotain veristä klönttiä, joka oli osa nenän sisukaluja. No mutta, joka tapauksessa sitten herättyäni tiedostin taas piinallisen selvästi kaiken hyödyttömyyden, joten jätin salin väliin. #
Asuntooni, tai koko tähän taloon on tulossa putkiremontti. Ensi vuoden alussa pääsen eroon kylpyammeesta, hurraa! Mutta joudun evakkoon täältä sen ajaksi ja evakuoimaan omaisuutenikin, buu. #
Näin muuten tässä yksi yö semmoistakin unta, että olin pilvenpiirtäjässä ja astuin sen avoimelta reunalta tyhjän päälle. Jäin siihen leijumaan, mutta ikään kuin kuitenkin putosin, ja minun kuului siinä harjoitella sitä putoamista, etten enää pelkäisi. Se siis tuntui ihan pilvenpiirtäjästä putoamiselta kauhuineen kaikkineen, paitsi etten pudonnut. Harjoittelun tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin, että osaisin sitten joskus astua tyhjän päälle ihan oikeasti, mutta pelkäämättä. #
Nämä sosiaalistelun ja muun ns. normaalin elämän harjoituksethan ne siinä ovat niin kuin pähkinänkuoressa. #
Yksi vakioaiheista unissani on muuten tällainen: mummila, siis se fyysinen paikka, sijaitsee mäellä, ja tontilla on päärakennuksen vieressä, hieman alempana rinteessä paja. Kahden tasoitetun alueen välisen korkeuseron kiinni kuromiseksi rakennusten välillä on jyrkkä penkere, näin: #
Tuo penkere oli unissani varsinkin aiemmin usein. Se liittyy juuri tähän korkealta putoamisen teemaan, joka on yksi vakioista sekin. Näissä unissa hyppään tuon penkereen yläreunalta montun pohjalle. Korkeusero ei todellisuudessa ole kovin valtava, etenkään aikuiselle, mutta unissa se tuntuu siltä kuin miltä se pienenä vaikutti: valtavalta kanjonilta. #
Tuon pengermän toisesta päästä, talon takapihalta löytyy toinen unieni vakiopaikoista, joskin sekin on viime vuosina esiintynyt aiempaa harvemmin. Pengermän päässä monttu loppuu, tai tasoittuu luonnolliseen rinteeseen, ja siinä montun päässä oli ennen koira ketjun nokassa. Koira ylsi ketjullaan penkereen reunalle niin, ettei siitä kautta kulkiessaan voinut välttyä joko montulta tai koiralta. #
Tuo koiran reviirin ja montun yhteinen rajaristeys on unissani usein ylitettävänä paikkana. Pelkään koiraa, niin kuin pienenä vähän pelkäsin, joten yritän välttyä joutumasta sen reviirille, mutta toisaalta pelkään myös monttua, jonka pohjalla tuossa kohtaa oli isoja kivenlohkareita. #
Tällainen ahdistava kahden tulen väliin joutuminen kielii varmaan jotain hyvin olennaista lapsuudestani. #
Putoamisteemaan palatakseni, huomaan vieläkin usein pohtivani, mikä olisi paras mahdollinen tapa laskeutua, jos sattuisi putoamaan vaarallisen korkealta. Siis vaikka lentokoneesta tai juuri pilvenpiirtäjästä. Pitäisikö laskeutua jalat edellä ja kerien, vaiko kenties tasaisena lättynä selälleen. Entä pitäisikö yrittää hyödyntää päällä olevia vaatteita, ja entä jos mukana sattuisi olemaan peräti jokin isompi esine (tuoli tms.). Tämä tuli ehkä nyt mieleen siitä, että röllifysiikassahan putoavassa hississä kuuluu odottaa viime tippaan, ja sitten hypätä pois kyydistä. Mikä on tietysti ihan itsestään selvää kaikille meille näitä säännöllisesti miettiville. #
Koirani näyttää nyt kyllä seehveriltä, kun sen piti esittää suomenpystykorvaa.