marginaali

Päivä 24 päiväosastolla

#17539. Perjantai, 18. maaliskuuta 2011 klo 17.47.53, kirjoittanut Jani.

Aamul­la väsyt­ti enkä oikein jak­sa­nut osal­lis­tua. Pake­nin pala­pe­lin pariin. #

Kym­pin ryh­mä oli ren­tou­tus­ryh­mä, teh­tiin hen­gi­tys­har­joi­tuk­sia. Puhu­vat pal­lea­hen­gi­tyk­ses­tä, mut­ta kun minä olen aina hen­git­tä­nyt nime­no­maan keuh­ko­jen ala- enkä ylä­osal­la niin kuin ilmei­ses­ti monet, olen luul­lut, että idea­na on saa­da koko keuh­kot käyt­töön, ja sik­si hen­git­te­lin vai­val­loi­ses­ti pal­lean lisäk­si rin­ta­ke­häl­lä. Sit­ten vas­ta kun sanoin sii­tä har­joi­tuk­sen jäl­keen, sain kuul­la, että pitää hen­git­tää vain sil­lä alao­sal­la, eli juu­ri niin kuin minä teen luon­to­ja­ni­kin. #

En minä sil­ti täy­del­li­ses­ti hen­gi­tä, se unoh­tuu eli lak­kaa aina koko­naan, kun pitää teh­dä jotain muu­ta (esim. kuun­nel­la). #

Ruo­ka­na oli loh­ta ja pot­tu­muusia. Oli oikein hyvää, pot­tu­muusi var­sin­kin oli tosi hyvää. Jälk­kä­ri oli Marian­ne-rah­kaa. Mais­tui ihan Marian­nel­ta, en tyk­kää. #

Ilta­päi­vä­kah­vil­la jak­soin jo osal­lis­tua vähä­sen. Sain sel­vil­le sen sana­pe­lin nimen: Sana­ma­nia. Aiem­min tätä on kuu­lem­ma myy­ty nimel­lä A:sta Ö:hön. #

Päivä 23 päiväosastolla

#17534. Torstai, 17. maaliskuuta 2011 klo 19.50.36, kirjoittanut Jani.

Aamu­pa­lal­la oli puhet­ta tie­to­ko­neis­ta, onhan minul­la niis­tä sanot­ta­vaa. #

Kym­pin ryh­mä oli tie­toi­suus­tai­toa. Saan has­su­ja takau­mia sii­tä mil­tä sen käyt­tö tun­tuu. Onhan se aika mah­ta­vaa, mut­ta voi kun oli­sin­kin oppi­nut sen aikoi­naan tuol­la lail­la ope­tet­tu­na enkä kek­si­nyt sitä itse. Tuos­sa nimit­täin tulee esil­le sekin, että se ei ole sama kuin kaik­ki­voi­pai­suus, mitä sii­tä oma­na kek­sin­tö­nä uskoi. #

Ruo­ka­na oli liha­pul­lia, jäl­ki­ruo­ka­na lät­ty­jä. Söin ison läjän molem­pia. #

Tapa­sin oma­hoi­ta­jan. Har­joi­tel­tiin ensi vii­kok­si sovit­tua puhe­lu­teh­tä­vää, nyt vie­lä ilman puhe­lin­ta. Kuvai­lin maa­il­man­kat­so­muk­se­ni radi­kaa­lia muut­tu­mis­ta sai­ras­tu­mi­sen yhtey­des­sä ja pois­tuin sen takia tapaa­mi­ses­ta hie­man apeam­mal­la mie­lel­lä kuin mil­lä sin­ne menin (muis­tin taas miten asiat ovat). #

 

Scared Child Alone in the Dark

#17523. Torstai, 17. maaliskuuta 2011 klo 19.39.24, kirjoittanut Jani.

Pelokas lapsi Olen nyt pari­na yönä näh­nyt pit­käs­tä aikaa unia isän juo­mi­ses­ta ja van­hem­pien rii­te­lys­tä. Olen aika var­ma, että se liit­tyy tähän pariin vii­me päi­vään sisäl­ty­nee­seen äänen­käyt­tö­har­joit­te­luun. #

Teo­ria­ni menee näin: vai­ke­ne­mi­nen oli minul­le lap­suu­de­nym­pä­ris­tös­sä ainut kei­no, jol­la koin voi­va­ni hal­li­ta näi­tä ahdis­ta­van kaoot­ti­sia tilan­tei­ta, jois­ta nyt unek­sin. Hal­lin­nak­si nimit­tä­mi­nen on tie­tys­ti hie­man suu­reel­lis­ta, kos­ka näky­mät­tö­mäk­si muut­tu­mal­la lap­si pyr­kii lähin­nä ole­maan aiheut­ta­mat­ta koto­na ahdis­ta­vik­si koke­mi­aan tilan­tei­ta. Lap­si itse pitää kui­ten­kin vai­ku­tus­val­taan­sa lähes rajat­to­ma­na, ja uskoo hel­pos­ti ole­van­sa vas­tuus­sa sel­lai­ses­ta­kin pahas­ta, jon­ka syn­nys­sä hänel­lä ei tosia­sias­sa ole osaa eikä arpaa. #

Lyhyem­min sanot­tu­na olen tuol­loin koo­dan­nut sel­kä­ran­kaa­ni, että kyke­nen hal­lit­se­maan ase­tel­maa koto­na, eli estä­mään noi­den konflik­ti­ti­lan­tei­den syn­ty­mi­sen ole­mal­la hil­jaa. #

Näin ollen ei ole ihme­kään, että pel­kään omaa ään­tä­ni niin jul­me­tus­ti, että nyt, kun yri­tän toi­mia tätä pel­koa vas­taan, ali­ta­jun­ta­ni pyö­rit­tää öisin kau­hue­lo­ku­via sii­tä, mitä uskoo sen seu­rauk­se­na tapah­tu­van. #

Päivä 22 päiväosastolla

#17502. Keskiviikko, 16. maaliskuuta 2011 klo 19.07.12, kirjoittanut Jani.

Carmina Burana: kohtalon pyörä Aamu­pa­lal­la oli puhet­ta Face­boo­kis­ta, kyl­lä­hän minä sii­tä jotain tie­dän. #

Kym­pin ryh­mä oli levy­raa­ti. Saa­tiin itse vali­ta kap­pa­leet. Tein aika tur­val­li­sen valin­nan sikä­li, ettei se ollut kovin­kaan hen­ki­lö­koh­tai­nen: O For­tu­na Orf­fin Car­mi­na Bura­nas­ta (netis­sä sen voi kuun­nel­la aina­kin Kali­for­nian yli­opis­ton kuo­ron ja sin­fo­niaor­kes­te­rin esi­tyk­se­nä). Tosin O For­tu­nan sanat koen kyl­lä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti hyvin­kin mer­ki­tyk­sel­li­sik­si. #

Jän­ni­tin aika pal­jon, enem­män mui­den valin­to­ja arvos­tel­les­sa­ni kuin oman kap­pa­lee­ni takia, sik­si, että sii­nä oltiin mie­les­tä­ni aika hyvin ongel­ma­ni yti­mes­sä: puh­das­ta mie­li­pi­tei­den ilmai­sua vail­la mitään kon­kreet­tis­ta mihin ank­ku­roi­da sano­mi­si­aan. Myö­hem­min toi­min­ta­te­ra­peu­tin luo­na arvos­te­lin suo­riu­tu­mi­se­ni tuos­sa levy­raa­ti­ti­lan­tees­sa vält­tä­väk­si. #

Toi­min­ta­te­ra­peu­tin kans­sa har­joi­tel­tiin äänen korot­ta­mis­ta. Voi hyvä juma­la miten tus­kal­lis­ta se minul­le on! Mut­ta ensim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni olin sii­hen­kin aidos­ti moti­voi­tu­nut. Siis että vaik­ka jäl­leen arvos­te­li­sin suo­ri­tuk­se­ni kor­kein­taan vält­tä­väk­si, en sen­tään tun­te­nut niin muser­ta­vaa häpe­ää pel­käs­tä yrit­tä­mi­ses­tä, että oli­sin pyy­tä­nyt har­joit­te­lun kes­keyt­tä­mis­tä tai aina­kin, ettei sitä enää tämän jäl­keen teh­täi­si. #

Eilen oma­hoi­ta­jal­ta saa­ma­ni koti­teh­tä­vä liit­tyy sekin tähän: minun pitää lau­laa. Tääl­lä koto­na yksik­se­ni, musii­kin muka­na. Sitä minä teen täs­sä par­hail­laan, mut­ta kes­kit­ty­mi­nen on kir­joit­ta­mi­sen takia vähän han­ka­laa. Mut­ta kun saan tämän val­miik­si, yri­tän kun­nol­la. Valit­sin har­joi­tus­ma­te­ri­aa­lik­si Depec­he Moden Vio­la­to­rin, puo­lit­tain sii­tä luu­los­ta, että Gaha­nin Taa­ve­tin äänia­la on kokoel­mis­ta­ni ehkä lähin­nä omaa­ni, ja puo­lit­tain sii­tä toi­vos­ta, että ääne­ni oli­si edes vähän yhtä mie­he­käs. #

Lem­pi­lau­la­jis­ta­ni puheen ollen: näin vii­me yönä unta, että Björk syn­nyt­ti jon­kin­lai­sen ava­ruuso­lio­mu­tan­tin, joka tap­poi kaik­ki Mar­ve­lin super­san­ka­rit. (No niin, tätä tämä taas on kun olen nie­lais­sut motil­li­sen kah­via.) #

Osas­ton jäl­keen kävin Sel­los­sa etsi­mäs­sä mus­tia Adi­dak­sen ulkoi­lu­housu­ja, sil­lä Pris­mas­sa nii­tä ei ollut. Tas­kus­sa minul­la oli Met­ros­ta leik­kaa­ma­ni 40 pro­sen­tin alen­nus­ku­pon­ki Ant­ti­laan, mut­ta Ant­ti­las­sa vedin vesi­pe­rän. Kolusin urhei­lu­liik­keet, ja Inters­por­tin Megas­to­res­ta löy­sin­kin yhdet mus­tat Ari­rak­set, mut­ta ne oli­vat muo­toi­lul­taan nah­ka­ho­mot (sovi­tin). Oli­sin ollut jopa val­mis mak­sa­maan niis­tä ros­vo­tun 40 euroa, jos ne oli­si­vat olleet yhtä hyvät kuin nämä van­hat. #

Hain Pris­mas­ta Lea­de­rin After Reco­ve­ry Drin­kiä ja Ame­rican Pro Whey­tä. Ehdin Y-junaan ja siel­lä täyt­te­lin loput­to­man pit­kän kyse­lyn lähi­ju­nien tur­val­li­suu­des­ta. Nos­tin tär­keim­mäk­si tur­val­li­suusu­hak­si liuk­kau­den. #

Koti­paik­ka­kun­nal­la kävin City­mar­ke­tis­sa ja kuin­ka olla­kaan, löy­sin siel­tä pois­tos­ta Umbron ulkoi­lu­pu­vun mal­lia mel­kein pre­siis sama kuin tuo van­ha Adi­das, hin­taan 25 euroa. #