marginaali

Ei koskaan, liian myöhäistä

#17867. Lauantai, 16. huhtikuuta 2011 klo 10.16.46, kirjoittanut Jani.

Herään mones­ti jos­kus aamu­yös­tä surul­li­siin uniin, tai eivät ne sinän­sä surul­li­sia ole, vaan aiheut­ta­vat vain surul­li­sen olon. Tapah­tu­mat niis­sä liit­ty­vät lap­suu­teen, ja surul­li­nen olo tulee sii­tä. Yleen­sä ne kitey­ty­vät johon­kin surul­li­sek­si ihan omi­tui­seen aja­tuk­seen, niin kuin esi­mer­kik­si tänä aamu­na sii­hen, että olen jo kym­me­nen vuot­ta van­hem­pi kuin mitä isä­ni oli, kun minä syn­nyin. #

Ilmei­ses­ti se taus­tal­la ole­va, surul­li­sek­si teke­vä aja­tus näis­sä on se, että van­he­nen päi­vä päi­väl­tä, eli että kul­jen jat­ku­vas­ti vain kau­em­mak­si lap­suu­des­ta­ni, enkä siis suin­kaan pää­se lähem­mäk­si sitä. Ja sin­ne lap­suu­teen ali­ta­jun­ta­ni kui­ten­kin halu­aa, kos­ka sil­loin, kun olin fyy­si­ses­ti lap­si, panin hen­ki­sen lap­suu­te­ni jää­hyl­le odot­ta­maan parem­pia aiko­ja. Ja nyt siis näyt­tää sil­tä, ettei nii­tä aiko­ja kos­kaan tule­kaan. #

En siis usko Ben Fur­ma­nia: minä en kos­kaan tule saa­maan lap­suut­ta. #

Ehkä tuo välit­tää osan sii­tä surus­ta, jota aamui­sin koen. #

•)) 4 kommenttia postaukselle Ei koskaan, liian myöhäistä. ↩
  1. #18918. Torstai, 21. huhtikuuta 2011 klo 23.41.47, kirjoittanut ill..
    ill.

    mä olen huo­man­nut että nyky­ään taval­laan elän jon­kin­lais­ta kor­vaa­vaa lap­suut­ta nii­den vuo­sien sijal­le jot­ka mene­tin pelol­le. kor­vaa­vaa nuo­ruut­ta nii­den vuo­sien sijal­le jot­ka mene­tin psy­koot­ti­sel­le para­noi­al­le. kor­vaa­vaa aikuis­tu­mis­ta kos­ka en kos­kaan koke­nut sel­lais­ta täy­si­muo­toi­se­na. aikuis­tu­mi­nen kes­ti vähem­män kuin vuo­den. näi­tä kaik­kia yhtä aikaa. lap­sel­li­sek­si sano­vat, mut­ta en väli­tä. on pal­jon kivem­paa näin. haluan ottaa takai­sin kai­ken sen­kin mitä olen menet­tä­nyt vii­meis­ten kym­me­nen vuo­den aika­na. se aika on yhtä pit­kää pime­ää put­kea. en ole kos­kaan oikeas­taan elä­nyt joten haluan teh­dä sitä nyt. :)

    tai­taa olla käsil­lä se het­ki jol­loin lää­kä­ri taval­li­ses­ti mää­rää lopet­ta­maan Sepra­min HETI. O.o mut­ta yöunet jää aika lyhyik­si joten huo­men­na olen taas ihan jumis­sa aamu­päi­vän ja päi­vän, ja vii­kon­lo­puk­si on pal­jon puu­haa luvas­sa. kyl­lä se väsy­mys näkyy, mut­ta jos en lope­ta Sepra­mia kun käs­ke­tään olen liris­sä hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan kans­sa. :/ mani­aa kun on pik­kusen vai­kea sala­ta jos se tulee kun­nol­la pääl­le. ja yöih­mi­sen päi­vä alkaa iltayh­dek­säl­tä joten nor­maa­li vireys­ti­la­ni on kym­me­nen ja aamu­kol­men välil­lä kor­keim­mil­laan. joten­kin tyh­mää että pitää syö­dä yölääk­keet ja vetää niil­lä nui­ja­nu­ku­tus pakol­la että voi­si pitää nk. nor­maa­lin vuorokausirytmin. :/

  2. #18941. Perjantai, 22. huhtikuuta 2011 klo 15.25.27, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minä­kin haluai­sin elää kor­vaa­vaa, mut­ta en vaan osaa. Olin jo pie­ne­nä huo­leh­ti­vais­ta tyyp­piä, enkä sik­si pys­ty lap­suu­den jäl­jit­te­lyyn edes miet­ti­mäl­lä miten oli­sin pie­ne­nä halun­nut toi­mia, kos­ka jo sil­loin se peit­tyi var­mis­te­lun alle.

    En tien­nyt­kään, että md:n hoi­dos­sa sei­la­taan masen­nus­lääk­käei­den käy­tön ja käyt­tä­mät­tö­myy­den välil­lä. Olin kuvi­tel­lut, ettei tavan­omai­sia masen­nus­lääk­kei­tä voi sil­loin syö­dä lain­kaan tuon toi­seen suun­taan liit­ty­vän vaa­ral­li­suu­den takia.

  3. #19006. Maanantai, 25. huhtikuuta 2011 klo 23.32.15, kirjoittanut ill..
    ill.

    ne otet­tiin käyt­töön nyt vaka­van masen­nuk­sen takia. kos­ka kevät ja kesä on mul­la aina sitä aikaa kun masen­nus tulee her­kem­min Sepra­mia pää­tet­tiin jat­kaa syk­syyn asti ja sii­tä eteen­päin Lamic­tal on sit­ten ainoa masen­nus­lää­ke. saa näh­dä mitä oma­lää­kä­ri­ni sanoo kun sen ensi kuus­sa tapaan. se saat­taa muut­taa lää­ki­tys­tä uudes­taan mikä­li kat­soo sen tarpeelliseksi.

    outoo, kave­ri­ni joka on vuo­sia syö­nyt enem­män lääk­kei­tä kun minä syö täl­lä het­kel­lä nii­tä pal­jon vähem­män, pys­tyy käy­mään klu­bi­ta­lol­la joka arki­päi­vä ja haki Jär­ven­pään sii­hen vam­mais­kou­lu­tuk­seen ja luu­len että jos se pää­see se kyke­nee alot­ta­maan opis­ke­lun. mul­la ei ole sii­hen toi­voa vie­lä pit­kään aikaan. :/ se on paran­tu­nut kym­me­nes­sä vuo­des­sa yllät­tä­vän hyvin ja mun tilan­ne vai­kut­taa vaan huo­no­ne­van kai­ken aikaa. :/

  4. #19016. Tiistai, 26. huhtikuuta 2011 klo 9.50.14, kirjoittanut Jani.
    Jani

    No en tie­dä onko se outoa, ihmi­set ja nii­den sai­rauk­sien ete­ne­mi­set ovat kovas­ti yksi­löl­li­siä. Että kovin pal­jon ei minus­ta kan­na­ta vertailla.

    Mil­lä taval­la koet oman tilan­tee­si huo­no­ne­van? Kysyn, kos­ka en ole itse huo­man­nut sel­lais­ta sinä aika­na kun kuu­lu­mi­sia­si olen seu­rail­lut. Raju­ja nousu­ja ja las­ku­ja olen kyl­lä näh­nyt, mut­ten alas­päin kul­ke­vaa trendiä.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.