Näin unta että olin Möyk­ky ja tap­pe­lin ensin jotain pahis­ta vas­taan voi­tok­kaas­ti. Sit­ten talon kul­man taka­na odot­ti jotain val­tai­san suur­ta ja pelot­ta­vaa (tyy­liin Galak­tus). En oikeas­taan keren­nyt edes kun­nol­la näke­mään mitä siel­lä oli ennen kuin uni lop­pui. Kes­kei­sin­tä sii­nä oli vain se tun­ne sii­tä kul­man taka­na odot­ta­van val­ta­vuu­des­ta ja yli­voi­mai­suu­des­ta. #

Super­san­ka­ria­se­tel­ma joh­tuu tie­tys­ti sii­tä, että olen vii­me aikoi­na kat­sel­lut Mar­ve­lin piir­ret­ty­jä oikein ura­kal­la, eri­to­ten Ihme­ne­lo­sia (suo­sit­te­len!). Vas­tus­ta­ja­ni puo­les­taan ovat yli­opis­to­kurs­si, jon­ka päi­hi­tin mel­ko kevyes­ti, ja nur­kan taka­na vaa­ni­va kun­tou­tus­kurs­si, joka työ­har­joit­te­lui­neen kaik­ki­neen tun­tuu tähä­nas­ti­siin suo­ri­tuk­sii­ni ver­ra­ten kolos­saa­li­sel­ta. #

Se tun­tuu val­ve­to­del­li­suu­des­sa kui­ten­kin aina­kin vie­lä hyvin abstrak­til­ta, kos­ka se on ajal­li­ses­ti niin kau­ka­na. En siis pel­kää sitä niin kuin unes­sa pel­kä­sin sitä nur­kan taka­na ollut­ta jota­kin. Yhteys on sil­ti sel­vä, sil­lä eilen ava­sin Kelan ja Avi­ren lähet­tä­mät kir­jeet, jois­sa ker­rot­tiin kurs­sin alka­mi­ses­ta. Kon­kreet­ti­sem­mak­si siis koko ajan muut­tuu, kul­man takaa pal­jas­tuu. #