Meno­mat­kal­la muis­tin unoh­ta­nee­ni urhei­lu­vaat­teet. #

Aamu­päi­vä päh­käil­tiin omia kiin­nos­tuk­sen­koh­tei­ta ja osaa­mi­sia. #

Ruo­ka­na oli kaa­li­kää­ry­lei­tä, tosi hyviä! #

Ruu­an jäl­keen Avi­ren psy­ko­lo­gi tuli hake­maan, kun en ollut ilmaan­tu­nut sovit­tuun aikaan. Tar­kis­tin jäl­ki­kä­teen, ja olin kyl­lä kir­jan­nut tapaa­mi­sen kän­nyk­kään, mut­ten ollut virit­tä­nyt sii­hen häly­tys­tä. Ja oli­si­ko se kuu­lu­nut­kaan kun puhe­lin on äänet­tö­mäl­lä. #

Tapaa­mi­ses­sa käy­tiin vähän läpi taus­to­ja­ni psyyk­kis­ten ongel­mien osal­ta, ja tavoit­tei­ta­ni. Sat­tui onnek­si sel­lai­nen päi­vä, että sain asia­ni sano­tuk­si ihan suju­vas­ti, eikä niin kuin tuol­la tähän asti, että on tun­tu­nut, että mon­ger­ran ihan käsit­tä­mät­tö­miä. #

Sit­ten oli sitä lii­kun­taa, syviä vat­sa­li­hak­sia ja lopuk­si ren­tou­tus. #

Pää­tä sär­ki koko päi­vän, vis­siin las­kin vii­kon­lop­pu­na kofeii­nit vää­rin. #