Menin lou­naak­si ja sen jäl­keen ohjaa­jan jut­tusil­le. Ker­roin etten jak­sa mitään, ja sain muu­ta­man päi­vän hen­gäh­dys­tau­koa. #

Sanoin kyl­lä, että vaik­ka se hel­pot­taa­kin nii­den päi­vien osal­ta, ei jak­sa­mi­ses­sa­ni ja moti­voi­tu­mi­ses­sa­ni ole sen poh­jal­ta koke­muk­se­ni mukaan odo­tet­ta­vis­sa para­ne­mis­ta. Taval­li­ses­ti­han minä näi­hin aikoi­hin supis­tan toi­min­ta­ni mini­miin ja palaan elä­vien kir­joi­hin vas­ta jos­kus kevääl­lä, ja näin siis sil­loin, kun minul­la ei edes ole mitään ulkoa tule­vaa ohjel­maa. #