marginaali

Yksin

#24455. Maanantai, 7. marraskuuta 2011 klo 22.31.45, kirjoittanut Jani.

Tulta uunissa Sitä läh­tee sii­tä, että ihmi­ses­sä on kak­si tilaa: se joka toi­mii, ja se joka kysee­na­lais­taa, poh­tii. Toi­mies­saan ei poh­di, eikä voi poh­tia toi­mien. #

Kysee­na­lais­ta­mi­nen sam­mut­taa toi­min­nan, ja kään­tyy sit­ten sam­mut­ta­maan kaik­kea, mikä joh­tai­si toi­min­taan. Kysee­na­lais­taa kysee­na­lais­ta­mas­ta pääs­ty­ään­kin, kun­nes jäl­jel­lä ei ole mitään muu­ta kuin kysee­na­lais­ta­mi­nen. #

Sil­loin huo­maa, että kadon­nut on kai­ken muun myö­tä myös­kin itse. Onko minä siis har­haa? Se ehkä het­kek­si on lakan­nut ole­mas­ta, mut­ta olles­saan se on. Se ehkä olles­saan­kin muut­taa jat­ku­vas­ti muo­to­aan, mut­ta kui­ten­kin se olles­saan on. Se ehkä aina on hei­jas­tu­maa jos­tain, mut­ta hei­jas­tu­maa olles­saan­kin se on. #

Pelk­kä kysee­na­lais­ta­mi­nen se ei kui­ten­kaan ole. Kysee­na­lais­ta­mi­nen voi läh­teä sii­tä, mut­ta irto­aa sii­tä eril­leen ja tuho­aa lopul­ta syn­nyt­tä­jän­sä­kin. #

Kuka sil­loin on jäl­jel­lä, kysee­na­lais­ta­mis­ta kan­nat­te­le­mas­sa? Kuka sil­loin on, kysy­mys­tä kysy­mäs­sä? #

Kaksin

#24444. Maanantai, 7. marraskuuta 2011 klo 13.40.14, kirjoittanut Jani.

Näin taas har­ho­ja (mm. ihmi­siä kah­te­na) ja kamp­pai­lin huo­nout­ta vas­taan ja minua kiusa­si­vat pik­ku­ty­töt. Tehok­kain sän­gys­tä ylös aja­va voi­ma ovat tuol­lai­set unet joi­ta ei jak­sa kat­sel­la. Ei sitä sil­loin­kaan hyvil­lä mie­lin nouse, mut­tei­pä­hän aina­kaan tun­nu tur­hal­ta väl­tel­lä uudel­leen­nu­kah­ta­mis­ta. #

Tai­taa olla löy­säi­ly­päi­vä tulos­sa. Vii­me vii­kol­la olin­kin yliak­tii­vi­nen, lii­kuin per­jan­tai­ta lukuu­not­ta­mat­ta joka päi­vä, par­hai­na kak­si­kin tun­tia. Tänään voi­sin käy­dä kau­pas­sa osta­mas­sa var­paan­kyn­si­leik­ku­rit. #

Nuin, käväi­sin. #

Varpaankynsileikkuri lompakon päällä (taustalla muki) #

Ajat­te­lin kyl­lä käy­dä illal­la taas läsi­mäs­sä­kin Avi­ren allas­vuo­rol­la. #

Avainsanat:

Kurssipäivä 25 + 44

#24438. Torstai, 3. marraskuuta 2011 klo 14.29.12, kirjoittanut Jani.

Väsyt­ti aamul­la taas ihan saa­ta­nas­ti. Pys­tyin ihme kyl­lä sil­ti vään­täy­ty­mään ylös ja uima-altaal­le, vaik­kei siel­lä opet­ta­jaa tänään ollut­kaan. Räpi­köin vain oma­toi­mi­ses­ti, enkä tie­dä oli­ko sii­tä pal­jon­kaan hyö­tyä. Rin­tauin­ti on per­ke­leen vai­ke­aa, se tun­tuu ihan vam­mai­sel­ta koko lii­ke­sar­ja. Tai siis minä tun­nun sitä teh­des­sä­ni. #

Sit­ten menin ohjaa­jan tapaa­mi­seen. Sanoin että nyt pais­ka­taan har­joit­te­lu­hom­mat mäkeen ja kes­ki­ty­tään sii­hen jat­ko­suun­ni­tel­ma­hom­maan, jos­ta vii­me vii­kol­la oli puhet­ta. Se on rek­ry­toin­tioh­jel­ma, jos­sa kou­lut­tau­du­taan jon­kun fir­man puit­teis­sa ja jos­ta peri­aat­tees­sa pitäi­si sit­ten pääs­tä sii­hen kou­lu­tus­ta vas­taa­vaan teh­tä­vään sii­nä fir­mas­sa. #

Koti­mat­kal­la ihmet­te­lin ihmi­siä, että mikä nii­tä oikein lii­kut­taa. Liik­ku­vat niin kuin vie­te­ri­au­tot, vie­te­ri aina aamui­sin kireäl­le vedet­ty. Kul­ke­vat jalan, sil­mis­sä jän­ni­tys sii­tä mitä päi­vä tuo tul­les­saan, toi­vo sii­tä jos vaik­ka jota­kin hyvää­kin. #

On aika yksi­näis­tä tämä, elä­mä vie­te­ri­au­to­jen jou­kos­sa. #