Päivitys
#24847. Tiistai, 27. joulukuuta 2011 klo 20.16.35, kirjoittanut Jani. 3
Eilen oli vesi poikki ja Gesterbyssä sähkötkin. Jääkaapin pakastelokero oli sulanut ja kaikki ruoka jääkaapissa ja pakastelokerossa lämmintä ja vettynyttä. Tilanteen todettuani päätin jättää sen silleen, olin oikeastaan tullutkin vain vettä hakemaan, eikä sitä ollut (paitsi jääkaapin hyllyillä ja ruokapakkausten päällä). #
Täällä derpinan luona onneksi oli sähköä, ja kännykän varassa nettikin pelasi (kaapelinetti ei). #
Tänään kävin uudemman kerran kotona ja yhä siellä oli pimeää. Siwakin oli sähköttömänä pantu kiinni. Kuivasin ja tyhjensin jääkaapin. #
Kävin psykologilla. Näin välähdysmäisesti sen, miten varhain kaikki minun kohdallani meni pieleen, ja miten paljolti se johtui omasta synnynnäisestä olemuksestani. Olen oman epäonneni seppä. #
Eilen katuvalotkin olivat paikoin pimeinä, ja sen myötä totesin, ettei enää riitä se, että itse näyn pyöräni valoilla muille, vaan tarvitsen kunnollisen näkövalon. Ostin sitten Prismasta kunnollisen, ainakin periaatteessa (sen akku pitää ladata ennen käyttöönottoa). Prismasta siksi, että saisin seuraavan bonusrajan täyteen. #
Kävin myös Saunalahden kojulla (Prismassa) päivittämässä mobiililiittymääni. Laskin viikonloppuna niiden tarjouslaskurilla, että nykyisin saisin megaisen datapaketin samaan hintaan kuin mitä olen maksanut 384 kbps:n paketistani tähän saakka. Liittymäni oli sen verran vanha, että kojun saunalahtelaisella meinasi päivityksessä mennä sormi suuhun, ja se joutui soittamaan apujoukoilleen. #
Viikonloppuna päivitin myös lankanettini kympistä 20-megaiseksi. Kymppimegaisen puoli vuotta puoleen hintaan -jakso päättyi, eikä 20-megainen ollut kovinkaan paljon täysihintaista kymppiä kalliimpi. #
“Olen oman epäonneni seppä.”
tämä on aivan loistava lause. :D mää olin tänään aamulla kotiintullessa niin dorka että menin rikkinäiseen hissiin ja vedin käsin sen hajonneen oven kiinni olettaen että kyllä se siitä ylös vielä menee. ei menny. seisoin hississä puolisen tuntia odottaen pelastavaa prinssiä joka onneks jopa ajoi mut sinne tokaan kerrokseen minne olin menossa. mitäs vedin sen oven kii, olisin vaan raahannu tonninpainoisen laukkuni käsin ylös…