Tieteen puolesta!
#24928. Maanantai, 9. tammikuuta 2012 klo 15.30.01, kirjoittanut Jani. 2
Kuulin viime viikolla Veispukissa kognitiivisen psykologian tutkimuksesta, johon etsittiin koehenkilöitä. Ilmoittauduin. Siihen piti täytellä ensin netissä lomake jossa oli kyllä/ei-väittämiä, ja tänään oli toinen osuus psykologian laitoksella Helsingissä. #
Meinasin myöhästyä heti lähdöstä, kun herätyskellona käyttämäni kakkoskännykkä eli vuotta 2010 ja uskoi, että tänään on lauantai eikä herätys siksi toiminut. Onneksi olin kaukaa viisaasti sopinut tutkimuksen vasta kello 12:ksi, ja heräsin omia aikojani puoli tuntia ennen junan lähtöä. Sen verran kiire tuli, etten ehtinyt haukata aamiaiseksi kuin vähän juustoa, mutta hiki päässä ei tarttenu pyörällä asemalle polkea. #
Psykan laitos oli vähän käyttäytymisekologiasta tutun Metsätalon tuolla puolen. Katselin seinällä olevaa plakaattia rakennuksien numeroista, mutta siinä ei ollut karttaa. Hämmennykseni terävästi havaitsi vahtimestaria muistuttanut ystävällinen tyyppi, joka ilmeisesti kollegoineen oli siinä lähistöllä tauolla, ja hän opasti minut 1A:han. #
Sähköpostissa ilmoittautumisen yhteydessä saamieni hyvien ohjeiden avulla löysin oikean rakennuksen eteen päästyäni helposti perille, ilman ohjeita olisin varmaankin ollut pulassa. Olin akateemisen vartin etuajassa, mutta sen odoteltuani nuori tutkija (-apulainen?) päästi minut sujuvasti sisään. Koehuoneessa allekirjoitin ensin kaksi kappaletta suostumuslomaketta (“suostun koehenkilöksi tähän kokeeseen”). #
Tämä laitoksella tehtävä toinen osuus oli väittämien osalta ensimmäisen toisinto, mutta tehtiin tutkijan (apulaisen?) läsnäollessa tietokoneella. Kyllä ja ei olivat kannettavan tietokoneen näppäimistöllä vihreällä lapulla peitetty ä (“K”) ja punaisella (vai keltaisella?) peitetty a (“E”). Väittämät esitettiin näytöllä yksi kerrallaan, 2,2 sekunnin ajan kukin. Muutaman väittämän jälkeen oli tauko, jonka jälkeen välilyöntiä painamalla väittämiä alkoi tulla lisää, taas seuraavaan taukoon asti. #
Tutkimuksen väittämät koskivat ihmisten käsityksiä “jumalasta”. Väittämät olivat enimmäkseen hyvin konkreettisia, tyyliin “jumalalla on mitattava paino”. #
Alussa sai harjoitella muutaman väittämän kanssa. Huomasin olevani ihan hukassa näppäinten kanssa: ne tuntuivat olevan ihan väärin päin, enkä ollenkaan tajunnut näytöllä näkyviä väittämiä siinä lyhyessä ajassa mitä niitä näytettiin. Pyysin uuden harjoittelukierroksen, ja sain sen. Sitten päätin olevani valmis tositoimiin. #
Ensimmäiset viisi väittämää menivät silti yhä ihan arpoen, vastasin ihan mitä sattuu. Sitten aloin päästä rytmiin, ja virheitä tuli enää satunnaisesti ja lopulta ei ollenkaan. Muutamista vastauksista myöhästyin, mutta mikäli muistini on oikeassa, väliin jääneet väittämät tulivat näytölle alkuperäisjärjestyksessä viimeisten jälkeen uudestaan. #
Sitten kiitokset ja pois. Minulla olisi ollut paljon hyviä ehdotuksia koejärjestelyn parantamiseksi, mutta pidin ne omana tietonani. #
Oikeastihan tuossa tutkittiin jotain aivan muuta kuin mitä väittämät käsittelivät. Kenties eriluonteisten tutkimustapojen tuottamia eroja koehenkilöiden vastauksissa. Suostumuslomakkeen mukaan tutkittavana on tiedonkäsittely ja ihmisten ajattelussa esiintyvät erot, mikä voi tarkoittaa melkein mitä vain. #
Tämä koekaniinius tuli minulle matkan takia aika kalliiksi, kun en vielä ole saanut Kelalta eläkeläisstatusta tälle vuodelle. Mutta mitäpä sitä ei tieteen vuoksi antaisi. #
mua pyydettiin viime keväänä johkuun tutkimukseen ja allekirjotin paprut, mut ei sielä koskaan tullut mitään kutsua tai edes sanomaa ettei mua sitten valittu, mut eipä tuolla liene väliä.
nyt eniveis keskityn katselemaan videoita juutuupista kerrankin rauhassa osaston oleskeluhuoneessa iloisena siitä että pääsin tänne - tai ainakin rauhallisempana kuin kotona. toki perheenjäseniä ikävä nyt taas kun niistä ei ehtinyt kuin yhtä pitää kädessä yöllä/aamulla, mutta ohan noita videoita.