Otin eilen kokeek­si ilta­lääk­keen kah­vin kans­sa jo vii­del­tä. Väsy­mys tuli vii­veel­lä, sopi­vah­kos­ti kah­dek­san mais­sa. Ei huvit­ta­nut kui­ten­kaan men­nä nuk­ku­maan, ja sel­viy­tyäk­se­ni kai­kes­ta syö­mi­ses­tä taas aiheu­tu­nees­ta ähkys­tä läh­din yhdek­sän jäl­keen käve­lyl­le, vaik­ka pää tun­tui ras­kaal­ta. Väsy­mys meni ohi ja tein puo­len­tois­ta tun­nin len­kin. #

Käve­ly­reit­ti­ni pis­tei­nä Kirk­ko­num­men kar­tal­la. Kart­ta: Open­Street­Map, CC-by-sa #

Ilma oli oikein sopi­va, ei tul­lut kuu­ma eikä kyl­mä mis­sään vai­hees­sa. Eto­va olo ei kui­ten­kaan men­nyt ohi, eikä ole men­nyt vie­lä tätä kir­joit­taes­sa­ni­kaan. Yö oli muu­ten­kin levo­ton kuin lis­ko­jen. #

Muu­ten­kin ilje­tän taas itseä­ni. Minul­la on ongel­mia ruu­miin­ku­va­ni kans­sa. Tai ruu­miin­ku­vien, muut­kin ihmi­set iljet­tä­vät. On kuin oli­sin siir­ty­nyt ajas­sa vuo­sia eteen­päin, kaik­ki ovat yhtäk­kiä van­hen­tu­neet vas­ten­mie­li­sik­si aikui­sik­si (minä­kin). Pää­ni sisäl­lä on siel­lä mis­tä öisin näen kuvia, mut­ta liha ydin­mi­nun ympä­ril­lä on mädän­ty­nyt, eikä enää kos­kaan palau­du hyväk­si. #

Lihan van­he­ne­mis­ta­kin surul­li­sem­paa on hen­ki­nen kulu­nei­suus, jos­ta sii­tä­kin olen het­kit­täin ollut tie­toi­nen vii­me päi­vi­nä. Eten­kin kai­ken koe­tun syr­jään pane­mi­nen vain jot­ta pysyi­si liik­kees­sä. En kos­kaan halun­nut tul­la sel­lai­sek­si mil­tä aikui­set vai­kut­ti­vat, pal­jon elä­mää näh­neek­si. Tulin kui­ten­kin, vää­jää­mät­tä ajan myö­tä, joten nyt en aina­kaan halua jat­kaa elä­mää sii­tä huo­li­mat­ta. #

Vain uusi, puh­das ja tyh­jä on hyvää, kaik­ki kulu­nut elää lai­na-ajal­la. #