Veik­kaan, että tule­val­la vii­kol­la en ehi blo­gaa­maan yli­mää­rä­siä, ja vii­kon­lop­pu­na­kin on meno­ja, joten lyk­kään tämän kuun ajan­ku­van ulos jo nyt. #

Olin näem­mä aiem­mis­sa kat­sauk­sis­sa koko­naan hypän­nyt sula­vas­ti yli tämän­het­ki­sen puo­lus­tus­mi­nis­te­ri Ste­fan Wal­li­nin (rkp) jää­viys-/uh­kai­lu-/söh­läi­ly­se­koi­lun. Wal­lin­han siis teki Drags­vi­kin varus­kun­nal­le myön­tei­sen pää­tök­sen, mitä per­sut piti­vät sopi­mat­to­ma­na ja sen ympä­ril­tä sit­ten saa­tiin otsi­koi­ta jon­kin aikaa, hoh­hoi­jaa. #

Minua koko jut­tu ei ole juu­ri­kaan kiin­nos­ta­nut. Wal­lin nou­dat­ti maan tapaa, eli toi­mi asi­aan­kuu­lu­van maut­to­mas­ti, sat­tui jää­mään sii­tä kiin­ni, val­ta­ko­neis­to hyväk­syi jäl­leen ker­ran itse oman likai­suu­ten­sa ja kaik­ki jat­kuu niin kuin ennen­kin. Poliit­ti­sen apa­tian polt­toai­net­ta puh­taim­mil­laan siis. #

Auto- ja kul­je­tusa­lan työn­te­ki­jä­liit­to AKT:n joh­to puo­les­taan sekoi­li kes­ke­nään pilaan­tu­neen hen­ki­lös­tö­ke­mian kans­sa. Tämä­kään tur­ha näy­tel­mä ei minua oli­si voi­nut vähem­pää kiin­nos­taa. Pidän tosin sil­ti aina posi­tii­vi­se­na sitä, että tuol­lai­nen tuleh­tu­nut tilan­ne puh­ke­aa, jul­ki­suu­den avul­la jol­lei muu­ten. En kyl­lä­kään tie­dä ovat­ko asiat kehit­ty­neet asian­osais­ten kan­nal­ta myön­tei­seen suun­taan täs­sä nimen­omai­ses­sa tapauk­ses­sa, kun en tosi­aan ole seu­ran­nut jut­tua muu­toin kuin väki­pa­kol­la sil­mä­mu­nil­le­ni hei­jas­tu­nei­den otsi­koi­den takia. Ihmet­te­len esi­mer­kik­si sitä, mik­si Hilk­ka Ahde on alus­ta asti ollut tari­nan pro­ta­go­nis­ti, ikään kuin minun(kin) oli­si pitä­nyt tun­tea hänen nimen­sä jo jos­tain ennen tätä jupak­kaa. #

Yle osoit­ti mie­les­tä­ni kai­kin puo­lin todel­la huo­noa har­kin­taa päät­täes­sään lei­kel­lä Vir­tu­aa­li­nen sota -doku­ment­tia sen jo ker­ran esi­tet­ty­ään. Doku­men­tis­sa lai­nat­tiin Juha Mola­rin netis­sä jul­kai­se­maa video­ta, jos­sa Mola­ri mana­si tuhoa Kav­kaz Cen­te­ril­le. Ylen mukaan videos­sa “ylly­te­tään rikok­seen kan­san­ryh­mää vas­taan”. #

Tämä on vää­rin kai­kil­la mah­dol­li­sil­la tavoil­la. Ensin­nä­kin, jos ole­te­taan, että doku­ment­ti yllyt­tää rikok­seen, sitä ei oli­si pitä­nyt lähet­tää ensin­kään. Se kui­ten­kin lähe­tet­tiin, joten mikä Yles­sä vuo­ti sil­loin? #

Lai­nauk­sen mukaan kyse ei kui­ten­kaan ilmei­ses­ti Ylen mie­les­tä ole koko doku­men­tis­ta, vaan sii­nä lai­na­tus­ta videos­ta. Mut­ta sil­lä, mitä sitaa­tis­sa kon­teks­tis­ta irro­tet­tu­na tapah­tuu, ei ole mitään mer­ki­tys­tä. Jos A tekee rikok­sen sano­mal­la X, ja joku toi­nen ei tee rikos­ta sanoes­saan “A sanoi X”, ei “A sanoi X”:n esit­tä­mät­tä­jät­tä­mis­tä voi perus­tel­la sil­lä, että A teki rikok­sen sano­mal­la X. #

Tun­tuu uuvut­ta­val­ta vään­tää täs­tä rau­ta­lan­kaa, kos­ka minus­ta tämä kaik­ki on niin itses­tään­sel­vää, ja sil­ti joku niin­kin iso ja sanan­va­pau­den kan­nal­ta tär­keä taho kuin Yle voi olla noin perin juu­rin häm­men­nyk­sis­sä täl­lai­ses­ta. (Tätä tapaus­ta ei juu­ri­kaan notee­rat­tu sosi­aa­li­ses­sa medias­sa, eikä ensim­mäis­ten otsi­koi­den jäl­keen van­has­sa­kaan.) #

Kony 2012 sen sijaan huo­mioi­tiin molem­mis­sa, mikä sekin oli minus­ta niin kovin masen­ta­vaa. Kam­pan­ja oli mal­lie­si­merk­ki masi­noin­nis­ta[ala­vii­te]Masi­noin­nik­si hal­vee­ra­si Lex Kar­pe­laa nime­ään kan­ta­maan jää­neen lain äiti aikoi­naan. Sosi­aa­li­nen media on sit­tem­min omak­su­nut käsit­teen ja käyt­tää sitä myös ironisesti.[/alaviite] ja masen­ta­vaa minus­ta sii­nä oli se, että net­ti­kan­sa[alaviite]Nettikansa puo­les­taan on van­han median puo­lit­tain alen­tu­va tapa puhua ihmi­sis­tä, kun se itse jou­tuu toi­mi­maan Inter­ne­tis­sä ja alen­tu­maan, her­ra parat­koon, kuun­te­le­maan ihmisiä.[/alaviite] nie­li kou­kun ja syö­tin sii­moi­neen. #

Kir­jai­li­ja Kat­ja Ketun ympä­ril­lä syn­tyi sopi­vas­ti kir­jan­jul­kai­sun yhtey­des­sä häs­säk­kä, jota on seu­rat­tu sosi­aa­li­ses­sa ja van­has­sa medias­sa jon­kin ver­ran. Sii­tä minä tie­dän niin vähän, etten ole kyen­nyt muo­dos­ta­maan min­kään­lais­ta mie­li­pi­teen poi­kas­ta­kaan. #