Hajamieli
#26005. Lauantai, 9. kesäkuuta 2012 klo 14.43.29, kirjoittanut Jani. 0
Minun suvussani, etenkin äitin puolen suvussa, yleinen hajamielisyys on yleistä. Ainakin tuttavien ja sukulaisten kesken siihen suhtaudutaan kevyesti (enimmäkseen huumorilla), ja vasta tuossa äsken tulin kuvitelleeksi, kuinka pelottavalta hajamielisyys saattaisi tuntua, jos siihen ei olisi pienestä pitäen tottunut. Jos siis hajamielisyys olisi paljon tilapäisempää ja harvinaisempaa kuin vaikkapa minulla, sitä saattaisi pitää huolestuttavana merkkinä oman ajattelutoiminnan rikkoutumisesta — ehkä aiheellisestikin. #
Ajattelun vaillinaisesta toiminnastahan hajamielisyydessä on kyse, ja siinä, vaihteleeko ihmisen ajattelutoiminnan taso normaalisti paljon vai vähän, on varmastikin yksilöllisiä eroavaisuuksia. Jos se vaihtelee paljon, mutta terästäytyy (ainakin useimmiten) aina tarvittaessa, yleinenkään hajamielisyys ei jaksa huolestuttaa, koska sillä ei ole vakavia seurauksia. #
Suhtautumiseni omaan hajamielisyyteeni on kummallisessa ristiriidassa yleisen itsekriittisyyteni kanssa. Minut on kai edellä mainitun sukurasitteen takia kasvatettu uskomaan, että hajamielisyydestä aiheutuvat virheet aiheutuvat juurikin siitä, hajamielisyydestä, eivätkä minusta. Ikään kuin hajamielisyys olisi minästä erillinen voima tai peräti olento, Hajamieli, kepposteleva pikku leprekaani, jonka puuhia on kyllä vastustettava, mutta jota vastaan ei varsinaisesti soditakaan, ja jonka aiheuttamista epäonnistumisista minulla on vastuuta vain siltä osin, kuin en ole niihin kohtuullisissa määrin varautunut. #