Tietoliikenneperusturva
#10737. Torstai, 26. marraskuuta 2009 klo 9.20.27, kirjoittanut Jani. 2
“Se on viime kädessä sittenkin valtio, joka vastaa siitä, että yhteiskunnan perustoiminnot kaikissa olosuhteissa pyörivät. Tässä suhteessa ei pidä pelätä myöskään valtiollista omistamista. Se saattaa usein olla se varmin tapa tiettyjen asioiden turvaamiseksi, [pääministeri Matti Vanhanen] sanoo.” #
Yle: “Vanhanen: Valtiolle tiukempi ote tietoliikenteen turvaamisessa” #
Harvassa ovat ne kerrat, jolloin Vanhasen suusta tulee peräjälkeen näinkin monta lausetta ilman, että niskavillani nousevat pystyyn ja alan väännellä käsiäni tuskaisesti. #
Minun anarkismini on aika kesyä, sillä pohjimmiltani uskon varmaankin paljon isompaan hallintovallan rooliin kuin mitä pitäisi. Uskon nimittäin skandinavialaisittain tähän, että valtion pitää turvata tietty perustaso ratkaisevan tärkeissä asioissa, kuten terveydenhuollossa ja infrastruktuurissa. #
Se ei tarkoita sitä, että valtion pitäisi mielestäni kilpailla näissä asioissa samoilla markkinoilla yksityisten kanssa. Päinvastoin, sen oman roolin kurissapitäminen on mielestäni ehkäpä tärkein tehtävä, jonka valtio voi itselleen ottaa. Sen tulisi siis pyrkiä tosiaankin takaamaan esimerkiksi vain se, että jokainen saa hoitoa tarvittaessa varallisuudesta, eli varattomuudesta riippumatta. Tehdä tai teettää toisin sanoen ne välttämättömät hommat, joiden tekeminen ei yksityiselle toimijalle mitenkään olisi kannattavaa ilman valtion apua. Kannattavuuden pitäisi olla valtioilta kiellettyä hommaa, ja sen pitäisi vähäisiin tuloihin yhdistettynä toimia niille oman roolinsa minimoimisen motivaationa. #
Tietoliikenteen suhteen sama homma: valtion roolin pitäisi siinä näkyä mielestäni oikeastaan vain silloin, kun kaikki sen päälle kasatut systeemit pettävät. Esimerkiksi siis viranomaisten tiedonkulku on turvattava. Yleinen sähköposti voisi olla yksi turvattavista, samoin tietty Internet-yhteyksien miniminopeus. Minimi olisi kaukana nykyisistä keskinopeuksista, lähinnä sen pitäisi riittää sähköpostin siirtoon ja teknisesti kevyen uutissivuston seuraamiseen. Ja sen kevyen uutissivuston toimittamiseen tarvitaan mielestäni myös valtiollista mediaa, joka ei sekoittaisi teknistä keveyttä asiasisällön keveyteen. (Tämä ei ole viittaus asian nykytilaan. Ylen pääverkkouutisten toimitus tekee mielestäni tässä suhteessa kohtalaisen hyvää työtä. Maakuntatoimitukset ovat sitten asia erikseen.) #
Valtion takuurooli ei mielestäni myöskään tarkoita automaattisesti valtion suoraa omistajuutta. Omistajuus on vaihtoehto, jota ei kannata sulkea pois, vaan jota voidaan käyttää silloin jos se on järkevin eli tehokkain tapa perustason turvaamiseksi, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Pelkän perstuntumani perusteella epäilisin, että tietoverkoissa ne muut vaihtoehdot voisivat olla järkevämpiä. Lähinnä tulee mieleen, että valtio voisi säätää perustason lailla, ja sen jälkeen edellyttää ja valvoa sen turvaamista runkoverkon kriittisten pisteiden omistajilta. Varsinaista omistajuutta tarvittaisiin vain, mikäli niitä kriittisiä pisteitä puuttuu (syrjäseutu), tai mikäli niiden turvaamisen tukeminen tulisi suoraa omistajuutta kalliimmaksi. #
Olen siis Vanhasen kanssa samaa mieltä sekä siitä, että valtio on se joka vastaa perustoiminnoista, että siitä, ettei valtio-omisteisuutta pidä pelätä. Se, että se “saattaa usein olla se varmin tapa tiettyjen asioiden turvaamiseksi” on taas jo niin keskustalaisen ympäripyöreästi sanottu, etteihän siitä voi olla mitään mieltä. Edellä olen kuitenkin kuvaillut näkemystäni, jonka on tarkoitus vastustaa tuohon Vanhasen savupilveen kätkeytyvää käsitystä, että valtio-omisteisuus olisi varmasti varmin tapa useimmiten. #
Politiikka saa aina mun vatsan kääntymään ympäri ja silmät pyörimään päässä, heikottaa ja ahdistaa ja tekee mieli oksentaa valtion saappaankärjille. Koska minua suututtaa tämä “hyvinvointi” yhteiskunta, koska se nimenomaisesti on jonkinlainen halpa farssi siitä. Tässä yhteiskunnassa hallitsee mielivaltainen ja anarkinen byrokratia!