Ohop­sis­ta, kir­joi­tin jo mer­kin­nän mut­ta se kato­si niin kuin Blog­ge­ris­sa ikään. No, sel­lais­ta on elä­mä veit­sen teräl­lä. #

Taik­ka pol­ku­pyö­rä­ni seläs­sä. Pot­kai­sin nimit­täin aamul­la Hida­ri-cha­nin (tyt­tik­sen sala­ni­mi) luo­ta läh­ties­sä­ni vauh­tia, ja sen jäl­keen hok­sin, että toi­sin kuin voi­si kuvi­tel­la, pyö­räs­sä­ni ei ole­kaan jar­ru­ja. Oli siis teh­tä­vä pää­tök­siä, joten nin­jan­vais­toa­ni nou­dat­taen loik­ka­sin rat­su­ni seläs­tä len­nos­sa ja las­keu­duin sula­vas­ti jaloil­le­ni kuin kis­sa samal­la, kun jonglöö­ra­sin toi­sel­la kädel­lä­ni pala­via kei­lo­ja ja autoin toi­sel­la kädel­lä­ni mum­mon las­ten­vau­nui­neen tien yli. #

Oli­han se aika haus­kaa, vaik­ka tie­tys­ti vie­lä­kin haus­kem­paa oli­si ollut, jos oli­sin kom­pu­roi­nut ja len­tä­nyt muk­ke­lis mak­ke­lis, tai jos jar­rut oli­si­vat kadon­neet suo­ja­tien lai­das­sa, eikä kukaan oli­si ennät­tä­nyt rea­goi­da miten­kään. #

Fluns­sa iski eili­sil­ta­na. Toi­nen sie­rain on tukos­sa ja kurk­kua kor­ven­taa. Nap­pai­len Bafuci­nia käyt. viim. 06/2008. #