Olen pie­nel­lä autiol­la saa­rel­la, joka on jää­mäs­sä veden alle. Ennä­tän juu­ri ja juu­ri kyhä­tä itsel­le­ni lau­tan, jol­le nousen ja jätän huk­ku­van saa­ren taak­se­ni. #

Sei­laan ula­pal­la. Laut­ta­ni on niin huo­noa tekoa, että tuon tuos­ta­kin sii­tä irtoi­lee pui­ta. Koe­tan tar­rau­tua nii­hin ennen kuin ne kar­kaa­vat ja kiin­nit­tää ne takai­sin. Yri­tyk­sis­tä­ni huo­li­mat­ta laut­ta hupe­nee alta­ni mat­kan ede­tes­sä. #

Kun lau­tas­ta­ni on jäl­jel­lä vain rip­peet, näen uuden saa­ren lähes­ty­vän. Hyp­pään veteen ja uin saa­rel­le. Olen uupu­nut pon­nis­te­luis­ta­ni, mut­ta onnel­li­nen sel­viy­dyt­tyä­ni hen­gis­sä. #

Levät­tyä­ni huo­maan, että vesi alkaa taas nous­ta, ja että tämä­kin pik­kusaa­ri on jää­mäs­sä sen alle. Onnek­si täl­lä­kin saa­rel­la on hie­man ajo­puu­ta. Kyhään itsel­le­ni uuden lau­tan, ja jätän saa­ren ennen kuin hukun sen muka­na. #

Laut­ta­ni on huo­no ja hajo­aa vähi­tel­len. Pel­kään huk­ku­va­ni, kun­nes näen pie­nen aution saa­ren… #