Phobos ja Deimos
#19556. Perjantai, 15. heinäkuuta 2011 klo 13.31.28, kirjoittanut Jani. 9
Olen taas pohtinut psykopaatteja jostain syystä. Juolahti mieleeni, että olisi hauska testata mitä tapahtuisi, jos psykopaattia yrittäisi säikäyttää kulman takaa hypäten BÖÖ. Jos kerta psykopaatti ei tunne pelkoa, niin mitenkä se mahtaa reagoida säikytykseen, vai mahtaako? #
Myös sellaista mietin lennolla tänne, että mitenkähän esim. lentokoneiden turvajärjestelyjä mahdetaan testata. Kun jotta se testaaminen vastaisi mahdollisimman hyvin todellisia olosuhteita, matkustajia simuloivien ihmisten pitäisi olla paniikissa. Ja siitä edelleen juolahti mieleeni, että siinähän voitaisiin hyödyntää paniikkihäiriöisiä. Eli otetaan koehenkilöiksi semmoisia ihmisiä, jotka on helppo saada autenttisesti paniikkiin, ja katsotaan kuinka ne pääsevät ulos koneesta, kun siellä on savua ja hälinää ja sata autenttista kanssapanikoitsijaa. #
Paniikkihäiriötä olen myös miettinyt, että miksi minä en oikein saa siihen kunnolla tuntumaa. Kysyin äidiltä, jolla siitä kuulemma on kokemusta, että miltä se tuntuu, ja kuulemma sitä voi ajatella vaikka niin, että jos on ollut tilanteessa, jossa on joutunut pakokauhun valtaan, niin sitten kun on häiriö, se pakokauhuinen olo tulee jossain sellaisessa tilanteessa, jossa sille ei näennäisesti ole mitään konkreettista syytä, uhkatekijää (kuten päällekäyvää vihaista karhua, liikenneonnettomuutta tms.). #
Siitä keksin, etten ehkä kykene paniikkikohtausten laatua tavoittamaan, koska en ole koskaan ollut pakokauhun vallassa mistään syystä. En lähelläkään. Pelkoa olen kyllä tuntenut, mutta siis oikein kunnon paniikkiin en ole koskaan mennyt, en mistään konkreettisestakaan syystä. Siksi olen sen suhteen vähän niin kuin psykopaatti pelon suhteen yleisesti, vailla aitoa eläytymiskykyä. #
luulisin että jokainen reagoi säikytykseen melko samalla tavalla. psykopaatin pelkoa tuntemattomuus liittyy enemmän riskeihin liittyviin pelkoihin tai tilanteisiin joissa muut ihmiset joutuisivat kauhun valtaan. esim. vaikka tietää tekonsa seuraamukset ei reagoi siihen millään lailla. tavallista ihmistä rangaistuksen pelko pitää hyvin ruodussa. tai se että “jos menen tuonne minulle tapahtuu jotain kamalaa”. siinä mielessä psykopaatti tavallaan vetää vaikeuksia puoleensa koska ei näe mitään syytä olla tunkematta tilanteisiin joista voi koitua hänelle vaaraa. tavallisesti ihmiset nähdäkseni reagoivat “tunteettomiin”, tai sellaisiin jotka eivät näytä mitään reaktiota joko menemällä paniikkiin tai käymällä päälle. (itse reagoin uhkatilanteisiin juuri noin.)
olisin heti halukas osallistumaan tuollaiseen lentokonetestaukseen massiivisen lentopelkoni vuoksi. hyvin mielenkiintoinen tilanne indeed. ^^
paniikkitilanteen ymmärtämättömyys lienee hyvin yleistä. miksi nyt ylipäätään joku voisi yllättäen saada kohtauksen täysin ilman mitään syytä tai ärsykettä? paniikkihäiriöiselle kuitenkin ärsykkeet voivat olla niin “mitättömiä” ettei tavallinen, siis paniikkihäiriöstä kärsimätön, ihminen niitä edes huomaa. reaktio voi myös tulla vähän ärsykettä jäljessä koska jokin “tavanomainen” ärsyke saattaa laukaista mielleyhtymien ketjureaktion jonka viimeinen lenkki vasta laukaisee paniikkikohtauksen. no jaa, jos nyt ei lasketa sitä että menen uhkatilanteissa helposti paniikkiin, pelkästään hermokivut ovat ärsyke jonka pystyn tunnistamaan. muut ovat niin alitajuisia etten pääse niihin käsiksi tein mitä tahansa. puhumattakaan nyt siitä että reaktio “tavanomaisiin” ärsykkeisiin vaihtelee hyvin paljon riippuen elämäntilanteesta, stressitasosta ja mielialoista ja mielleyhtymäketjut voivat olla pitkiä ja epäloogisia ja vaihdella tilanteen mukaan.