Marginaalin viisuanalyysi
#2222. Sunnuntai, 21. toukokuuta 2006 klo 17.35.05, kirjoittanut Jani. 16
Juuri tästä Euroviisuissa on kyse: Islannin Silvia Night rähisee tappiostaan katkerana (ei enää saatavilla; via Just Sopivasti). Show jatkuu vaikka lopputekstit ovat rullanneet ja porilaisten marssi on soinut. Silvia on paras mahdollinen huono häviäjä, sillä tuollainen esitys on osa hänen rooliaan. Elämme huomiotaloudessa, kuten jo niin kovin pahasti kulunut sanonta kuuluu. #
Kaikille tuota todeksi luuleville tiedoksi, että Silvia Night on pelkkä roolihahmo ja jos noihin puheisiin suhtautuu vakavasti, se on yhtä hölmöä kuin jos koomikkosolvaajakoira Triumphin puheet ottaisi todesta. Ei kukaan oikeasti ole noin katkera Euroviisu-häviöstä, paitsi ehkä jotkut takavuosien suomalaisedustajat. Tokihan taustalla voi olla ihan oikeaakin pettymystä häviöstä, mutta noin taitavalle esiintyjälle se on pelkkää bensaa liekkeihin. #
Nähdäkseni Lordin voittoon oli muista selvästi poikenneen, ja siksi mieleenpainuvimman aktin ohella kolme pääsyytä: #
- Suomi on in.
The Rasmus, Himpulanpimpula ja kumppanit ovat jo pitkän aikaa nostattaneet aaltoja, joiden harjalla Lordi nyt ratsastaa. Ensiksimainitut ovat tietysti teini-idoleita, mutta popkulttuurin nurinkurisuuksia on se, että mitä teinit edellä, sitä vanhemmat perässä. Yleensä muutamia vuosia perässä.Enkä suostuisi uskomaan, että Lordin voitto oli pelkästään Euroopan nuorison aikaansaannosta. Sillä saattoi olla osansa, isokin osansa, muttei kahdeksia täysiä pisteitä pelkästään sillä minusta saavuteta.
- Seksi on out.
…eikä mikään ole minusta niin ilahduttavaa kuin tämän huomaaminen. Esimerkiksi Silvia sortui huomiohakuisuudessaan tähän virheeseen (vaikkei se toki ollut hänen ainoansa) ja yritti kalastella lisä-ääniä itsepaljastelulla. Lieneekö Dana Internationalin voitto vuonna 1998 ollut sukupuoliasioiden imagossakorostumisen huippuvuosi? - Uskonto on in.
Minun tarvinnee nimetä vain yksi tämän hetken ilmiö, jotta tämä tulee todistetuksi: Da Vinci -koodi. #Tästä trendistä en ole niinkään iloinen kuin edellisestä, mutta toisaalta Lordin voitto on mielestäni osoitus myöskin siitä, että esitystä arvostelleet fundamentalistiäänet ovat kuitenkin loppujen lopuksi melko hajanaisia ja ainakin tällä hetkellä pahasti marginaalissa. Which is nice.
Kaiken kaikkiaan siis kaikki natsasi tänä vuonna kohdilleen Lordilla, muilla ei yhtä hyvin. Siksi on minusta typerän lapsellista ja osaltaan myös tuota uskonnollista ajan henkeä heijastelevaa puhua Euroviisu-kirouksesta. #
Jokainen on oman onnensa seppä, ja muita vastaavia kliseitä. Unohdetaan ne taivaanisät, helvetinperkeleet, demonit, mörrimöykyt, pyhät ja pahat henget ja ja muut mielikuvitusolennot jo asioiden selittämisestä pois, jooko? #
Olen lopuksi täysin samaa mieltä kuin Just Sopivasti: ollaan vaan ja tehdään omia juttuja. Turha murehtia jonkun Pentin tavoin, että mitä tuloksia jostain Euroviisuista tulee. Mitä väliä sillä on? #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]28.1.2009[/klo] 22:01 Poistin pari mädännyttä linkkiä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
ihana Jani :)
hyvästä nämä suomalaiset pärjääjät, Lordi ja jääkiekossakin tuntuu menevän hyvin nyt tuolla pelissä, minusta suomalaiset kaipaisivat vähän kansallisen itsetunnon kototusta niin, ettei tarvitsisi aina pelätä ja hävetä että miten jossain viisuissa tai kiekkopelissä käy. mitäs tekemistä sillä on lopulta Pentin elämässä, lakkaisi Penttikin murehtimasta ja tekisi jotain hauskaa sen sijaan.
*itsetunnonkohotusta, kirotusvihree
Hyvin tosiaan kuulostaa jääkiekossakin nyt menevän kun kova karjunta kuuluu tuolta naapuritalosta tänne asti.
Itsetunnon kototuskin on kyllä ihan hyvä sana noin vaihtelun vuoksi. :)
The Rasmus, Himpulanpimpula ja kumppanit ovat jo pitkän aikaa nostattaneet aaltoja..
Pitkän ja pitkän, ajan erilaiset mittasuhteet. Minusta he ovat vasta vähän aikaa polskutelleet.
Ja minusta kun tuntuu että se HIMkinhän oli jo sata vuotta sitten… mutta minusta toisaalta kyllä tuntuukin, että olen elänyt iäisyyksiä vuosissa.
Äh, siis iäisyyksien mittaisia aikoja vuosien sisällä, enkä siis niin, kuin olisin elänyt iäisyyksiä vuosissa mitattuna.
päivänvalon vierastuksesi ja alitajuisen lipsahduksesi iäisyyksiä jatkuneesta elämästasi kun laskee yhteen, voinee tehdä päätelmiä kulmahampaittesi pituudesta :D
Olenko jo maininnut, etten pidä sängyissä nukkumisesta?
Mitäs? Just kun aioin ilakoida mukana sitä että helvetin enkelit ja puutarhatontut menettävät tosiaan arvovaltaansa edes hieman kun niitä esineellistetään pimeiden markkinavoimien valtaan niin täällä vilahtaa kulmahammas… no miten vain. Show goes on :)
… ja symppaa Loordiakin tolleen pualihualimattomasti - asia taitaa olla selvä.
“- What about crucifixes?
- Crucifixes?
- Can you look at them?
- Actually, I’m quite fond of looking at crucifixes.”
Itse tarjoaisin menestyksen “selitykseksi” huomattavasti yksinkertaisempaa ja suoraviivaisempaa vaihtoehtoa:
Sitä että loppujenlopuksi Euroopasta löytyy hittikanavien näennäisesti tusinajumputtavan pinnan alta kuitenkin kohtuullisen suuri yleisö jolle musiikki parhaimmillaan silloin kun se on sähkökitaralla soitettua ja sopivan raskaalla poljennolla tarjoiltua ja kappalevalinnallaan Lordi osui ja upposi tähän massaan kuin kuuma veitsi lih.. krhm.. voihin..
Lordi tarjosi heill.. meille mahdollisuuden kuunella viisuissa mieleistämme musiikkia ja siitä heidät äänillä ja kiitoksella palkittiin. Ei tuohon nähdäkseni tarvitse vetää mukaan uskontoa tai seksiä mukaan mistään suunnasta. Sähkökitarassa kiitos seisoo ;-)
Mitä taas tuohon tapaus Islantiin tulee niin esitystä kannattaa peilata siihen että käsittääkseni tuo artisti on paikallinen Krisse Salminen potensiin kymmenen eli harkittua rooliansa lävitse vetävä koomikko jolloin nuo ylilyönnit ovat enemmän suunniteltua rooliminää kuin spontaania reaktiota. Eri asia sitten ketä kiinnostaa.
Pauliina: Oli muuten helkkarin hyvä pointti, tuo. Siis että mielikuvitusolentojen liukeneminen markkinavoimien armoille voi tosiaankin heikentää niiden arvovaltaa. Ite en sitä tullut aatelleeksi lainkaan. Kun sitä haluaisi vain hävittää sellaiset ajatukset maan päällä silmänräpäyksessä *puff*-ääniä päästelevällä taikasauvalla.
Jyri: Tuollaista selitystä en halua uskoa, koska ajatus sellaisesta pinnan alla kytevästä kitararokin ystävien määrästä tuntuu minusta huolestuttavalta. Itse kun en juurikaan voi sietää kitaramusiikkia.
Tarkottiko tämä nyt sitä, että olen vihdoin löytänyt toisenkin ihmisen jopa piti Islannin Silviasta?! :D
En tiedä voinko mennä niin pitkälle, että väittäisin pitäneeni Silviasta. Mutta olen sitä mieltä, että hän ja hänet Islannin puolesta asialle panneet ovat niitä, jotka ymmärtävät Euroviisujen oikean luonteen.
Sen sijaan Ropellista taidat sieluntoverisi löytää.