Aamu­päi­väl­lä mie­tit­tiin jämäk­kyyt­tä, jon­ka mää­ri­tel­mä voi­si olla vaik­ka, että se on sitä mitä minul­la ei ole. Olin äänes­sä ehkä vähän lii­kaa­kin, vaik­ka toi­saal­ta useim­mat muut oli­vat enim­mäk­seen hil­jaa, niin yri­tin sit­ten, jot­tei kes­kus­te­lu minul­le tär­keäs­tä aihees­ta tyys­tin tyreh­tyi­si. #

Jos­sain vai­hees­sa koin nor­suai­hei­sen déjà vun, niin vah­van, että olin aivan var­mas­ti muis­ta­vi­na­ni, että olen kir­jan­nut sen edel­li­sen tapah­tu­man (uni tms.) tän­ne ylös, mut­ta nyt sit­ten en kui­ten­kaan löy­tä­nyt sitä tääl­tä kun hain. #

Lou­na­sai­kaan sain ensim­mäi­sen har­joit­te­lu­paik­ka­hyl­syn, mut­ta niin ystä­väl­li­sen ja kan­nus­ta­van, ettei har­mi­ta ollen­kaan! #

Ilta­päi­väl­lä oli joo­ga­tun­ti. Se oli ihan mie­len­kiin­toi­nen koke­mus, ja yllät­tä­vän ren­tout­ta­vaa. Tus­kin minus­ta har­ras­ta­jak­si oli­si, en oikeas­taan enää perus­ta sem­moi­ses­ta vän­ky­röin­nis­tä toi­sin kuin nuo­rem­pa­na. #