Trapetsi, trapetsi, TRAPETSI, TRAPETSI!!!
#2452. Tiistai, 3. lokakuuta 2006 klo 13.07.33, kirjoittanut Jani. 35
Perinteisessä karmivien kielivirheiden kisassamme paikallislehti Koillis-Lappi lyö heti tämän kauden aluksi pohjatuloksen katkerat jauhot kurkkuun muille kilpailijoille, kun se kertoo meille, että Savukoskella on havaittu teeripoikue “starpetsitaiteilemassa”. Aaaaaaaaargh!!! #
Ei hemmetti. Panee miettimään että miten ihmeessä tuommoinen voi mennä huomaamatta läpi. Ja melko hankala on tuota ylittää kyllä…
Panen toivoni sen varaan, että tuo ilmaisu on kuvan lähettäneen miekkosen veistelemä, ja se on laitettu otsikoksi sellaisenaan siinä luulossa ja tarkoituksessa, että se olisi jonkinlainen vitsi (), ja virhe on tehty siinä, kun on kuviteltu sen vaikutelman välittyvän automaattisesti eteenpäin. Mitä se ei tietenkään tee, sillä valitettavasti se vaihtoehto, että tuo on kyseisen lehden toimituksessa vakavan harkinnan jälkeen oikeaksi arvioitu trapetsi-sanan kirjoitusmuoto, ei ole lainkaan niin epätodennäköinen kuin mitä toivoisi.
Mutta näitkö, mitä Kotivinkin editoiva toimittaja paljastaa itsestään:“Kuusivuotiaana uskoin, että minusta tulee isona: Sirkuspellen ja strapetsitaiteilijan kombinaatio. Nimenomaan strapetsi.” Hmm…
En minäkään kyllä ole moisesta kirjoitusmuodosta ennen kuullut, but I wonder…
Edit: Korjasin hmm-linkin alla olevan oikaisun mukaisesti. -Jani
Eiku, hmm…:n piti olla tällainen linkki.
Jos kirjoitusvirhe jätetään huomiotta, niin tuo s:n änkeminen trapetsin eteen on siksikin minusta niin karmiva moka, että se on niin laajalle levinnyt. Samanlainen kuin se signeeraaminen Etunimi.S -tyylillä (siis sukunimen lyhentämisen merkkinä olevan pisteen sijoittaminen etunimen ja sen sukunimen alkukirjaimen väliin sen oikean, jälkimmäisen perässä olevan paikan sijasta).
Kotivinkissäkin näköjään käytetään Microsontaa sivujen tuottamiseen, kun linkkisi sinne antaa täältä katsottuna ruudulle vain . Tuon varalta pyrin itsekin aina tarjoamaan joka puolelle jatkuvasti kylvämieni linkkien yhteydessä niiden olennaisen sisällön sitaattina.
Itselläni tosiaan kävi vain mielessä, kun huomasin miten sanaa käytettiin muuallakin, että jos se strapetsi onkin esim. joku sirkustaiteilijoiden jälkikasvun hengissä pitämä muinainen muoto trapetsi-sanasta, tai kilpailevan mutta VHS:lle hävinneen beta-nauhan tyyliin unohdetun strapetsi-keksinnön luojan sukulaisten kapinamielessä käyttämä muoto. Mutta eipä tosiaan taida olla, joten todella ihmeellistä tuo virheellisen muodon käyttö, tosiaan.
Tuosta signeerausjutustakaan en ollut kuullut. Aikamoista. Ja tuo Microsoft-juttu, ikävää sekin.
En minäkään toki päätäni panisi pantiksi väittäen, että teoriasi olisi tuulesta temmattu. Itse asiassa olisin kovasti ilahtunut, jos oma käsitykseni tuon strapetsi-sanan yksioikoisesta virheellisyydestä osoittautuisikin olevan pielessä, sillä silloin virhe ei olisikaan maailmassa vaan omassa päässäni, ja omassa päässäni oleville virheille minä sentään voin jotain.
Sivumennen sanottuna siinä on yksi syy sille miksi tykkään julistaa omia näkemyksiäni täällä ikään kuin ne olisivat ainoita oikeita: sen jos minkä voisi kuvitella tuottavan oikaistua tietoa vastareaktioiden muodossa silloin, kun ne näkemykseni ovat päin mäntyä. Eikä ainakaan minulle mikään ole niin tehokas tapa oppia muistamaan asioiden oikea laita kuin julkinen itseni nolaaminen.
Tuon signeerausjutun levinneisyydestä on vaikea sanoa tässä yleissivistävän koulunkäynnin jälkeisessä ja ulkopuolisessa (aikuis)maailmassa, jossa nykyisin harvemmin näkee epämuodollisesti signeerattuja töitä.
Mutta kun tuossa lehdessa ei ollut kirjoitettu,strapetsi vaan starpetsi…Mika minustakin on niin pain v***** kun olla ja voi.
Minä ennen kirosin kaikkia kirjoitusvirheitä, ja kiroan vieläkin. En kuitenkaan halua että kirjoitusvirheet katoaisivat maan päältä, sillä ankaraa itsetutkiskelua suoritettuani huomasin, että minä suorastaan rakastan vihata kirjoitusvirheitä.
Varsinkin kaupoissa niihin on herkullista törmätä. Katselin leipiä, joissa luki kissan kokoisin kirjaimin Ciabatta (ei niitä pakaste- vaan ihan muita), ja hintalapussa luki “chiapata.” Odotan vain, että törmäisin johonkin mokaan josta voisi tulla klassikko, kuten se kuuluisa “mämmiä saatana.”
Star pets -metsot. Kun kerran pyyntikausi on, niin tokihan ahkerat pyyntimiehet käyvät ne langoilta alas lasauttamassa. Odotettavissa kuun loppuun asti: ammusten katkaisemia puhelinyhteyksiä.
Oho, Satu sen sanoi. Luinpa väärin. Jännää, miten strapetsillani sekoitin Janin unohtamaan “starpetsin”. :-)
…Ja vaikka puhuinkin nyt ihan omiani, paljastui tässä sentään strapetsi-sanan käyttö Kotivinkin toimituksessa asti.
…Äh, vielä lisäys, että ilmeisesti otsikossa sitten olisi pitänyt lukea (virheellisesti) strapetsi, mutta sekin sitten meni väärin.
Atso, kaikkein pahinta tuossa on, että minä en olisi noin varma edes siitä, että tuo ärrän ja aan paikkojen vaihtuminen on virhe sanan siinä merkityksessä, että ne ovat vaihtaneet paikkaa vahingossa. Minusta täkäläisten (ja paikasta riippumatta näiden pienten paikallisten) lehtien yleisen kielenlaadun tuntien kun tuntuu täysin uskottavalta, että siellä toimituksessa joku on ihan tosissaan kuvitellut tuon olevan oikein ihan tuossa lopullisessa muodossaan, ärrä ja aa noilla väärillä paikoillaan.
Voin vain toivoa, että kyynisyyteni menee tässä kohtaa liiallisuuksiin, ja sentään edes se on sittenkin vain pelkkä typotus.
Brim, minustakin kirjoitusvirheet ovat hyvä vihankohde siinä mielessä, että niihin ei satu vaikka niitä iskisi voimiensa takaa umpiruosteisella ja tylsällä sanan säilällä.
Kaupan hyllyiltä löytyvistä kirjoitusvirheistä puheen ollen: Nautitaan “joko jogurtin-, maidon- tai viilin kera”. Jogurtinkera! Maidonkera! Aaaaaaaaaaaaaargh!!!
Signeeraaminen? Teillahan puhutaan jo parempaa Finnenglskaa kuin meilla.
Enpä muuten äkkiseltään osaa sanoa tuosta sanasta, että onko oma käsitykseni siitä ihan oikea. Se käsitykseni nimittäin on, että signeeraaminen viittaa nimenomaan varsinkin taideteoksiin liittyvään nimikirjoitukseen siinä missä allekirjoittamisella tarkoitetaan lähinnä nimen panemista virallisten dokumenttien ja kaupan kuittien (tai mitä ne nyt sitten ovatkaan, joita siinä kassalla kortilla maksettaessa allekirjoitutetaan) alaviivalle.
Strapetsi kuulostaa fiinimmältä, mutta näillä seuduilla lienee rapetsi suuhun sopivampi muoto. Mutta tuo starpetsi oli ihan uusi tuttavuus :D Ja olisi mukavaa kohdata tuollainen poikue.
Rapetsi olisi myös lappilaiseen suuhun kaikkein parhaiten sopiva muoto — vaikka nyt kun olen pyöritellyt tuota suussani jo näinkin kauan, niin minusta tuntuu, että se saattaisi vääntyä jopa muotoon rapetti. Sikälikin tuo kömmähdys on niin nolo, että kun tämä täkäläinen sanojen vääntelytaipumus tuntuu pikemminkin vievän niitä alkuperäistä yksinkertaisempaan, suoraviivaisempaan suuntaan (h:n päältä puhuminen on tästä yksi poikkeus, jossa sanaan jopa lisätään jotain siitä jonkin pois ottamisen sijasta), niin tässä tapauksessa tuntuu siltä kuin joku olisi sortunut suorastaan lapselliseen liioitteluun sille päinvastaisessa sananmuuntelussa.
Onkohan strapetsi-sana ns. bubismi? Meillä
maalaisilla kun on tapana vääntää helpotkin ulkomaan lainasanat vielä hieman vaikeammiksi (esim. “gollege”, “tegnologia” ja “bubi”). Tuloksena yleensä huumoria.
Ei liity starpetseihin, vaikka lehtileike onkin kauheudessaan upea. Tuo nimenkirjoitusongelma vain sattuu raastamaan hermojani (“Pirjo.L”) - ja jos saa vaahdota vähän lisääkin, myös AmerikkalaisTyylinen YhteenKirjoitettujen YhdysSanojen käyttö puistattaa. Ja entäs ne, jotka eivät hallitse päivämääriä, vaan jälkimmäinen piste jää aina pois: 24.12 - joo-o.
On mulla elämäkin, mutta tuollaisista niuhottaminen sattuu kuulumaan työhöni. Montakohan tuhatta kertaa olen pelkästään noita päivämääriäkin joutunut korjaamaan ja kuinkahan paljon aikaa siihen on kulunut ihan turhaan. En halua oikeastaan tietää. Ehkä haluan olla ennemmin star pet -metso.
Suojakänni: Juuri sellaiselta se minusta vaikuttaa. Tosin, ennen kommenttiasi (ja vielä sitä lukiessanikin, ennen sanaselitystäsi) kuvittelin bubismeja siksi, miksi ne Googlen mukaan monen muunkin korvassa tulkitaan: Bror-Erik Walleniuksen suusta lähtöisin oleviksi sitaateiksi.
Edit: Väärensin tämän kommentin aikaleiman yhtä minuuttia myöhemmäksi jotta tuo J II:n täsmälleen samaan aikaan postaama jälkimmäinen kommentti tulisi sulavasti heti ensimmäisen perään. -Jani
Öh, siis AmerikkalaisTyyliin. Tai jotain. Kaikki tietävät kuitenkin TeliaSonerat, LänsiAutoAreenat (vai mikä se nimihirvitys olikaan) ja kumppanit.
J II: Aah, sinä olet siis ilmeisesti törmännyt tuohon sukunimen etukirjaimen edessä oleva piste -ilmiöön myös aikuismaailmassa, tai siis muuallakin kuin taideteosten (tai sellaisiksi korkeintaan hyvällä tahdolla luonnehdittavien töherrysten, jollaisia yleissivistävien koulujen kuvaamataidontunneilla pakkopullana suolletaan vuosittain miljoonia) nurkissa. Nyt en tosin kyllä tiedä, että voittaako helpotus, jota tunnen siitä, etten jää tämän ilmiön havaintoni kanssa yksinäni ilmaan roikkumaan, sen toisaalta siitä samasta tietoisuudesta aiheutuvan, estetiikantajuani vihlovan vääryydentunteen.
Päivämääräpisteiden väärinkirjoittamiseen minä en toistaiseksi ole ainakaan niin usein törmännyt, että se olisi jäänyt samanlaisena vääryydentunteena aivojani rassaamaan, mutta nuo YhdysSanat sen sijaan tosiaan lienevät tuttuja kaikille näiden kaupallisten toimijoiden niitä kohtaan tunteman perv… kieroutuneen viehtymyksen takia.
Voi kyllä. Aikuisetkin saattavat kirjoittaa nimensä Paavo.L tai PaavoL. Jostain syystä törmään myös päivämääräongelmaan usein jopa lehdissä - lehti-ilmoituksissa itse asiassa todella usein. Ehkä se on joku hämäläisten outo tyyppivika?
Oho, ja nehän olivatkin star pets -teerejä eivätkä metsoja.
Saitpa hetken ajaksi aivoni solmuun tuolla hassulla teeri-sanan monikon partitiivillasi. :) Täkäläisittäin se kuuluu , mutta näköjään myös käytetään.
Juu. On tuo teeriä-muotokin minulle tuttu. Rinnakkain ja suunnilleen saman verran noita täällä päin tuntuvat muutkin käyttävän. Toinen jännä on teertä/teeriä!
Onpa mielenkiintoinen murre-ero, kun en ollut ennestään tiennyt tällaisesta mitään!
Joku tutkija voisi joskus tutkia miksi kirjoitus viheet ja yhdys sanojen väärin kirjoittaminen aiheuttaa niin voimakkaita tunteita..
“Jogurtinkera! Maidonkera! Aaaaaaaaaaaaaargh!!!”
Lol, on näistä purkauksista on myös hupia kolmansille osapuolille!”
Kukapa tietää, jos tämä kirjoitusvirheiden aikaansaama otsasuonten pullistelu onkin jonkinlainen introverttien vastine road ragelle.
Tuo teeri onkin hankala sana. Puhuessa sen muut muodot voi mumista epäselvästi, mutta kirjoittaessa joutuisi turvautumaan vakaaseen harkintaan. Tai kiertoilmaisuun.
Kuten .
[…] Näitähän J II:n kanssa taivastelimme jo taannoin. […]
Tuli tämä postaus hilpeästi mieleen kuullessani suustani pääsevän tradikaalisen. Myöhäistähän sitä oli enää siinä vaiheessa katua. Häpeää kammottavasta kirjainlisäyksestä lieventää kuulijan vaitiolovelvollisuuden alla olo.. vaikka tässähän paljastan asian koko suomea lukevalle kansalle. Ja sitten vielä se, että menin taas muuttamaan osoitetta.
Ohoh, oma domain! Hyvä juttu, onneksi olkoon. :)
Mitäs sitä tradikaalista häpeämään, sehän on mainio sekoitus radikaalia ja traditionaalista - noiden kahden merkitysten lähes päinvastaisuus tekee niiden hybridin ymmärtämisestä kuulijalle juuri sopivan haasteellista.
Koomix…
Minulla ei ole juurikaan mitään hyvää sanottavaa Commixista, mutta kokeilin sitä nyt sitten kumminkin.
.…..