Ali­ta­jun­ta on roo­lit­ta­nut usko­vai­sen ser­kun näyt­te­le­mään yli­mi­nän osaa. Tois­sayö­nä näin unta, että hän/se oli otta­nut minut luk­ko-ottee­seen, ilmei­ses­ti ilman mitään yli­voi­mai­suu­ten­sa osoit­ta­mis­ta kum­mem­paa syy­tä. Minä en kui­ten­kaan halun­nut­kaan men­nä min­ne­kään, joten en yrit­tä­nyt­kään vas­tus­tel­la yhtään, vaan ren­tou­tin päin­vas­toin kaik­ki lihak­se­ni. Sel­lai­seen vas­ta­tek­niik­kaan luk­ko-ote oli ilmei­ses­ti huo­noh­kos­ti suun­ni­tel­tu, eikä serk­ku oikein hal­lin­nut liha­häk­ky­räm­me liik­kei­tä sen jäl­keen, vaan vyö­ryim­me lat­tial­la sin­ne tän­ne. #

Toi­ses­sa unes­sa katsoin/olin itse muka­na kau­hue­lo­ku­vas­sa tai jos­sain Salais­ten kan­sioi­den tyyp­pi­ses­sä sar­jas­sa. Sii­nä pää­hen­ki­löt oli van­git­tu kei­no­te­koi­seen rin­nak­kai­su­lot­tu­vuu­teen, joka oli pal­lon muo­toi­nen kopio todel­li­suu­des­ta. Siis ikään kuin jää­te­lö­kau­hal­la oli­si kau­hais­tu todel­li­suu­des­ta pal­lo, pait­si että se oli siis vain kopio. Vähän niin kuin jät­ti­mäi­nen lumi­sa­de­pal­lo, jon­ka sisäl­lä ole­va mai­se­ma­jäl­jen­nös oli­si aidon mai­se­man mit­ta­kaa­vas­sa. #

Pal­lou­lot­tu­vuus oli raken­net­tu siten, että vaik­ka sil­lä ulkoa­päin kat­sel­tu­na oli reu­na, reu­naa ei voi­nut sisäl­tä­päin lähes­tyä, vaan reu­naa koh­ti kul­ki­ja kier­tyi aina takai­sin ulot­tu­vuu­den sisään. Poik­keuk­se­na oli täy­del­li­sen koh­ti­suo­raan ulos­päin (pal­lon sädet­tä pit­kin) kul­ke­vat radat, joi­ta pit­kin ulko­reu­na oli mah­dol­lis­ta läpäis­tä sisäl­tä­päin. Seu­ra­sin tapah­tu­mia pää­hen­ki­löi­den muka­na, kun nämä ensin sai­vat tämän nik­sin sel­vil­le (mis­sä itse tai­sin olla osal­li­se­na, sil­lä saa­toin välit­tää tätä kor­keam­paa tie­toa telk­ka­rin­kat­so­ja­mi­näl­tä­ni, joka tun­si juo­nen hah­mo­ja parem­min) ja pyr­ki­vät sit­ten hank­kiu­tu­maan pal­lon sädet­tä pit­kin kul­ke­val­le radal­le eri­lai­sin len­to­lait­tein. #

Vii­me yönä näin taas huu­me­se­koi­lu­ja. Täl­lä ker­taa olin (taas ker­ran tie­tä­mät­tä­ni) tul­lut otta­neek­si jotain vai­ku­tuk­sil­taan LSD:n ja eks­taa­sin väli­muo­toa muis­tut­ta­nut­ta ainet­ta. (Todel­li­suu­des­sa näi­tä kah­ta käy­te­tään Wiki­pe­dian mukaan toi­si­naan sekai­sin, ja toi­saal­ta eks­taa­sin­kin sub­jek­tii­vi­siin vai­ku­tuk­siin kuu­luu lie­vä psy­ke­de­lia.) Ihmi­set ympä­ril­lä­ni alkoi­vat kimal­lel­la. Jos­sain vai­hees­sa sain pää­hä­ni, että voi­sin pii­lou­tua polii­sil­ta (jon­ka pel­kä­sin nap­paa­van minut käy­tös­tä) mene­mäl­lä tien lai­das­sa loju­nee­seen ruu­mi­sark­kuun ja makaa­mal­la siel­lä liik­ku­mat­ta kuin ruu­mis. #