Näin tois­sayö­nä pari merki(tykse)llistä unta. #

Ensim­mäi­ses­sä minul­ta puto­si­vat kul­ma­ham­paat, mut­ta nii­den alta pal­jas­tui kas­va­mas­sa olleet uudet parit kuta­kin pudon­nut­ta ham­mas­ta koh­den. Se näyt­ti toi­saal­ta aika iljet­tä­väl­tä, mut­ta toi­saal­ta ajat­te­lin, että on aika siis­tiä, että ne oli­vat nime­no­maan kul­ma­ham­pai­ta, jot­ka ovat pedon merk­ki. #

Toi­ses­sa unes­sa olin Kur­ki­hyp­py­län­tien rivi­ta­lol­la lap­suu­den­per­heen ja S:n kans­sa. Keit­tiön etu­pi­han­puo­lei­ses­ta ikku­nas­ta näkyi pihal­la seis­syt koi­vu (sel­lais­ta sii­nä ei muis­taak­se­ni oikeas­ti kos­kaan ollut), jos­sa kii­pei­li kak­si varis­ta. Toi­nen niis­tä kan­toi nokas­saan (mei­dän) koi­ran punais­ta flexi­ta­lu­tin­ta. Lin­tu aikoi sel­väs­ti­kin varas­taa sen, mut­ta vem­pain oli sen ver­ran pai­na­va varik­sen kan­taa, että ylös pyr­kies­sään se putoi­li koi­vus­sa yhä uudes­taan takai­sin alem­mil­le oksil­le. #

Isä sän­tä­si ulos ja arva­sin, että varis­pa­ral­le käy keh­nos­ti. Lin­tu ei kan­ta­muk­sen­sa kans­sa pääs­syt kar­kuun (eikä älyn­nyt flexiä jät­tää­kään), ja isä vään­si sil­tä nis­kat nurin. Minus­ta tun­tui pahal­ta, ei niin­kään lin­nun takia (se kuo­li ihan het­kes­sä ja kivut­to­mas­ti) vaan tilan­tees­sa val­lin­neen ris­ti­rii­dan takia: tie­sin ettei S tykän­nyt varik­sen tap­pa­mi­ses­ta, ja toi­saal­ta taas isä ei kyke­ne näke­mään sel­lai­ses­sa mitään vää­rää. Tun­sin sen inhot­ta­van voi­mat­to­man vas­tuun ris­ti­pai­neen, jota kes­ke­nään yhteen­so­vit­ta­mat­to­mat näke­myk­set yhtä aikaa näke­mään kyke­ne­vä tun­tee pel­käs­tään yhtä näke­mys­tä ker­ral­laan edus­ta­vien läheis­ten seu­ras­sa. #