Oste­lin­pa taas Huu­to­ne­tis­tä vähän, käy­tet­tyä, hyvää, rau­taa. Kaik­ki toi­mi­vaa ja edu­kas­ta. En saa töis­sä olla tar­peek­si tie­to­ko­nei­den kans­sa, niin pitää sit­ten koto­na viet­tää nii­den kans­sa laa­tuai­kaa. #

Elä­mä­ni on taas yhtä pit­kää déjà vuta. Vie­lä­kin pahem­min nyt töis­sä kuin aiem­min, kun en ollut. Alkaa olla vai­kea erot­taa unia, muis­to­ja, sitä, min­kä olen jo koke­nut, sitä, mitä koen par­hail­laan, ja sitä, mikä on tule­va. Olen näh­nyt kai­ken, maa­il­ma on lopu­ton­ta uusin­to­jen uusin­to­jen uusin­to­jen uusin­toa. #

Ja ihmi­set. Kaik­kien vari­aa­tioi­den kuvaa­mi­seen riit­tää kou­ral­li­nen muut­tu­jia. #

Unis­sa elän aina tal­vea, aina pime­ää, aina yötä kun muut nuk­ku­vat ja minä yksin val­von. Se ei kos­kaan pää­ty. #

Ja minä olen 20 vuot­ta nuo­rem­pi kuin tämä ympä­ril­lä­ni mätä­ne­vä liha. #