Esi­mer­kin voi­ma lap­sen kas­vun ja kehi­tyk­sen muo­vaa­ja­na juo­lah­ti täs­sä mie­lee­ni, kun mie­tin SCID-haas­tat­te­lus­sa psy­ko­lo­gil­le ker­to­mia­ni käsi­tyk­siä­ni anteek­si­pyy­tä­mi­ses­tä ja -anta­mi­ses­ta. Minul­le ne ovat aina olleet mel­ko tyh­jiä käsit­tei­tä, ja koko anteek­sian­ta­mi­sen ritu­aa­li­kin vail­la mer­ki­tys­tä ole­va näy­tel­mä. Tajusin, ettei minul­la ole muis­ti­ku­vaa van­hem­mis­ta­ni pyy­tä­mäs­sä toi­sil­taan anteek­si. #

Muis­ti­ku­van puu­te voi joh­tua sii­tä, ettei sel­lais­ta ole näh­te­ni tapah­tu­nut. Toi­nen mah­dol­li­nen seli­tys on se, että koke­muk­se­ni anteek­si­pyyn­nön mer­ki­tyk­ses­tä on ollut juu­ri oman nykyi­sen käsi­tyk­se­ni mukai­nen: ettei sil­lä ole mitään sisäl­töä eikä vai­ku­tus­ta. #

Täs­tä joh­tui edel­leen milee­ni päin­vas­tai­nen muis­ti­ku­va, joka on hyvin vah­va: van­hem­mat kai­na­loi­mas­sa sän­gyl­lä tele­vi­sio­ta kat­sel­len. Tajusin, että tämän mie­li­ku­van esi­mer­kil­li­syys on vai­kut­ta­nut hyvin vah­vas­ti omiin pari­suh­tei­sii­ni, sil­lä koen nuo kai­na­loin­ti­tuo­kiot ehkä­pä kaik­kein suu­rim­pi­na onnel­li­suu­den het­ki­nä elä­mäs­sä­ni. #

Kaik­kein rat­kai­se­vin esi­merk­ki, joka elä­mää­ni on vai­kut­ta­nut, tulee isäl­tä­ni, joka onnis­tui omal­ta koh­dal­taan kat­kai­se­maan väki­val­lan kier­teen. Se taak­ka oli­si siir­ty­nyt minul­le, mikä­li oli­sin jou­tu­nut todis­ta­maan pahoin­pi­te­ly­jä lap­suu­den­ko­dis­sa­ni. En ole ollen­kaan var­ma, oli­si­ko minus­ta ollut kier­teen kat­kai­si­jak­si, jos niin oli­si ollut. #