Tavoitteena tunteiden tuulettaminen
#2695. Perjantai, 23. maaliskuuta 2007 klo 17.36.32, kirjoittanut Jani. 2
Kävin tänään poliklinikka kolmosella, sairaanhoitajan juttusilla, kun kutsu kävi. En yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta jostain syystä en jännittänyt sitä niin paljon kuin vierailla lääkäreillä käymisiä. Ehkä se johtui siitä, että hoitajien kanssa juttelu on aina ollut niin erilaista, jotenkin tasaveroisempaa kuin lääkäreiden kanssa. #
Lääkäreiden puheesta, vaikka se olisikin olevinaan epämuodollista rupattelua, on aina helppo poimia tietyt kaavamaiset kysymykset ja kommentit. Huomasin odottavani sellaisia tässäkin tilanteessa, mutta ei niitä tullut… tai no, tosiasiassahan ne eivät vain olleet samalla tavalla ilmeisiä. Kyllä niitä hoitajillakin on, mutta olen aina saanut jutella saman ihmisen kanssa useampia kertoja ennen kuin olen onnistunut ne poimimaan. Hoitajat ovat kai lähes systemaattisesti lääkäreitä kyvykkäämpiä sosiaalisella tasolla ja osana sitä ne kaavamaisuudet osataan kätkeä paremmin aidon vuorovaikutuksen lomaan. #
Sovittiin, että käyn tuolla jatkossa pari kertaa kuukaudessa. Meinasin, perkele, siitäkin liikuttua silminnähden kun yhtäkkiä tajusin, ettei tässäkään minulle mitään pahaa sittenkään aiottu tehdä. #
Lueskelin tuossa Slaten juttua ujon miehen Paxil-kokeilusta (Paxil on yksi paroksetiinin kauppanimistä) ja oli hauska huomata, että se pään sähinä, jota sen lopettaminen minulle aiheutti, onkin suorastaan jonkinlainen legenda käyttäjien keskuudessa. #
En voi sanoin kuvailla kuinka kammottavaa on kun huimaa 72 tuntia putkeen. Yritän nostaa verensokeriani syömällä, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Mikään ei auta. Sitäkin huolestuttavampaa on, että pelätyt “sähikäiset” ovat alkaneet. Olin lukenut tästä Paxilin uhreiksi julistautuneiden Paxil Database -sivustolta, mutta luulin niitä juttuja keksityiksi — webissä on niin paljon luulotautisia. #
Sähikäiset ovat näköjään sittenkin totta. Niitä on vaikea kuvailla. Kuvittele pienenpieniä sähköiskuja joka puolella päätäsi, ikään kuin joku olisi avannut kallosi ja pyyhkisi aivojasi staattisella sähköllä varautuneella huovalla. Sähikäiset tulevat aaltoina jotka kestävät viitisentoista minuuttia ja häipyvät sitten muutamaksi tunniksi. Ne eivät satu mutta ovat lievästi sanottuna pelottavia. #
Seth Stevenson: “Extroverted Like Me: How a month and a half on Paxil taught me to love being shy.” (Slate (via reddit.com); linkitykset ja suomennos omiani) #
Seth kyllä tuossa hiukan liioittelee. Eivät ne ainakaan minusta niin karmeita olleet, että olisin ollut kovasti huolissani. #
Wikipedian SSRI discontinuation syndrome -artikkelista löytyi edelleen linkki brain shiver -artikkeliin. Aivovapina kuulostaa hyvin osuvalta, joskin sekin ehkä hiukan liian pelottavalta nimeltä. Sen sijaan Post SSRI Sexual Dysfunction ei turhaan kuulosta pelottavalta: ilmeisesti jotkut onnettomat eivät pääse niistä sivuvaikutuksista eroon koskaan, siis edes paroksetiinin syömisen lopettuaankaan. #
Itellä on tullut noita soloftilla ja nyt cipralexilla. Kyllä ne lakkaa, ku jaksaa odottaa, eikä lopeta seinään :)