marginaali

Digitaalinen testamentti (ensimmäinen, karkea luonnos)

#5883. Maanantai, 2. helmikuuta 2009 klo 19.00.32, kirjoittanut Jani.

“DN kir­joit­taa asias­ta, jota itse­kin olen useas­ti poh­ti­nut: mitä tapah­tuu Inter­ne­tis­sä ole­vil­le tuo­tok­sil­le­ni sit­ten, kun minua ei enää ole? Artik­ke­lin läh­tö­koh­ta­na on se, että jäl­keen­jää­vil­lä omai­sil­la on vai­keuk­sia saa­da esi­mer­kik­si Face­book-sivu­ja sul­je­tuk­si. Haas­ta­tel­lut tie­to­suo­jan ja hau­tausa­lan ammat­ti­lai­set kiin­nit­tä­vät huo­mio­ta myös sii­hen, että vain­ajan­kin tah­to tuli­si huo­mioi­da.” #

Lar­kon havain­to­ja: Mitä minus­ta jää? (vaih­doin DN-link­ki­teks­tin oman käy­tän­tö­ni mukai­sek­si) #

Hah! Ensim­mäi­sen ker­ran, tai aina­kin ensim­mäi­sen ker­ran pit­kään aikaan kävi näin, että kau­an sumpli­ma­ni aihe tulee käsit­te­lyyn muu­al­la, jon­ka jäl­keen täl­lai­set vakuut­te­lut sii­tä, että minä kek­sin tämän ensin, ovat hyö­dyt­tö­miä. #

“Oli­si ehkä hyvä teh­dä jon­kun­lai­nen digi­taa­li­nen tes­ta­ment­ti, jos­ta ilme­ni­si, mitä haluan eri puo­lil­la ole­val­le aineis­tol­le teh­tä­vän.” #

ed. #

Lar­kon tuon virk­keen sisäl­tö on tis­mal­leen se, jon­ka ympä­ril­le olin tätä aihet­ta käsit­te­le­vän mer­kin­tä­ni aiko­nut raken­taa. Siis että pitäi­si teh­dä tes­ta­ment­ti, joka mää­räi­si, että mitä mil­le­kin digi­taa­li­sen jää­mis­tö­ni osal­le tuli­si teh­dä. Sitä, että minä näi­tä olen aja­tel­lut, ei nyt pidä yhdis­tää vää­räl­lä taval­la muu­hun, mitä olen kir­joit­ta­nut (esi­mer­kik­si edel­li­seen mer­kin­tään): se, mis­tä minä näi­tä joh­duin alku­jaan ajat­te­le­maan, ei ollut mitään tuhoi­saa, vaan päin­vas­toin posi­tii­vi­nen asia, aina­kin taval­laan. #

Nimit­täin juo­lah­ti tuos­sa taan­noin mie­lee­ni, että kaik­ki mummila.net-domainin alle ajan saa­tos­sa suol­ta­ma­ni teks­ti tulee hyvin­kin suu­rel­la toden­nä­köi­syy­del­lä ole­maan mer­kit­tä­vin jäl­ki­pol­vil­le jät­tä­mä­ni perin­tö. Eten­kin, kun olen jo kau­an sit­ten päät­tä­nyt teh­dä ne pol­vet omas­ta puo­les­ta­ni geneet­ti­ses­ti perin­nöt­tö­mik­si. Ja täl­lais­ta hen­kis­tä perin­töä jos mita­taan, niin voi olla, että sen välit­tä­mi­seen valit­se­ma­ni median takia se tulee leviä­mään pal­jon laa­jem­mal­le kuin hen­ki­sen peri­män­sä geneet­ti­sen kans­sa samaan paket­tiin niput­ta­vil­la. #

Voin tie­tys­ti luul­la lii­ko­ja­kin, mut­ta jos yliar­vioin­kin omien aja­tuk­sie­ni mer­ki­tys­tä, niin se ker­too vain elä­mä­ni koko­nais­mer­ki­tyk­sen pie­nuu­des­ta; tääl­lä ole­vien aja­tuk­sie­ni osuu­des­ta sii­nä olen pal­jon var­mem­pi. Ja joka tapauk­ses­sa oli­si sää­li, jos tämä aja­tus- ja ajan­ku­va­ko­koel­ma maal­li­sen tomu­ma­ja­ni petet­tyä koki­si lopul­ta sekin saman koh­ta­lon. Inter­net Arc­hi­ven arkis­to­ko­piot ovat jo hyvä läh­tö­koh­ta, mut­ta mikä­li vain suin­kin mah­dol­lis­ta, haluai­sin myös tämän sai­tin säi­ly­vän Inter­ne­tin hamaan hämä­rään saak­ka kuta­kuin­kin täl­lai­se­naan. #

Tai siis tie­tys­ti sel­lai­se­na, mil­lai­sek­si se kuo­le­ma­ni het­kel­lä jäi­si. En minä täs­sä nyt vie­lä ole sisäl­lön­tuo­tan­toa lak­kaut­ta­mas­sa, heh heh. #

 
•)) 15 kommenttia postaukselle Digitaalinen testamentti (ensimmäinen, karkea luonnos). ↩
  1. #13122. Maanantai, 2. helmikuuta 2009 klo 22.47.36, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Täs­tä aihees­ta oli­si kyl­lä hyvä olla tes­ta­ment­ti! Nimit­täin juu­ri tuos­sa jokin aikaa sit­ten hei­tin, että pitäi­si­kö­hän vei­vin­sä heit­tä­neen ystä­vän blo­ge­ja, Face­book-pro­fii­lia jne pyy­tää pois­tet­ta­vak­si vain­ajan omais­ten puo­les­ta (heil­lä ehkä muu­ta­kin mureh­dit­ta­vaa) ja sit­ten tuli ystä­vien kans­sa kinaa sii­tä, että kuu­luu­ko niin teh­dä vai­ko ei. Mä ajat­te­lin, että aina­kin joku FB-pro­fii­li ois hyvä saa­da veks kun taas ystä­vien mie­les­tä se on sem­mo­nen paik­ka, jos­sa käy­dä muis­te­le­mas­sa ja sure­mas­sa. Itse olin aiem­min sitä miel­tä, että kun jos­kus kuo­len, haluun että mut pois­te­taan inter­ne­tis­tä, mut­ta toi­saal­ta nyt ystä­vien kans­sa käy­ty kes­kus­te­lu sai mut miet­ti­mään asi­aa uudel­leen. Hit­to, kun sitä ei sit­ten voi itse enää sää­del­lä :P

  2. #13123. Tiistai, 3. helmikuuta 2009 klo 9.35.04, kirjoittanut exme.
    exme

    Minä­kin olen miet­ti­nyt tätä. Että pitäi­si­kö antaa kul­lal­le kaik­ki sala­sa­nat, jot­ta hän voi­si, mikä­li minua pidem­pään eläi­si, pois­taa kaik­ki jäl­ke­ni netis­tä. Toi­saal­ta Face­boo­kis­ta tai­dan pois­tua itse­kin, ellen lähi­päi­vi­nä niin aina­kin lähi­vuo­si­na (jos en sitä ennen kuo­le) ja moni muu­kin pal­ve­lu on sel­lai­nen, jos­ta pois­tun mie­luus­ti itse jos­sain vai­hees­sa. Blog­gaan­ko kun­nes kuo­len? Ja pitäis­kö blo­gi jät­tää net­tiin? Ja mitä se minua kiin­nos­taa sit­ten enää, kun olen kuollut?

    (Olen kyl­lä sano­nut, että hau­ta­jai­se­ni saa jär­jes­tää ihan miten lys­tää. Kos­ka olen sil­loin jo kuol­lut, hau­ta­jai­sia ei pide­tä minun vaan läheis­te­ni vuok­si. Jos he tar­vit­se­vat esim. pom­pöö­sit kirk­ko­hau­ta­jai­set surua käsi­tel­läk­seen, sen kun jär­jes­tä­vät sel­lai­set; ei se minua lii­ku­ta tipan tippaa.)

  3. #13124. Tiistai, 3. helmikuuta 2009 klo 11.32.25, kirjoittanut Jani.
    Jani

    nor­sis: Juu­ri tuon jäl­keen­jää­nei­den (äh) kes­ki­näi­sen jah­kai­lun vält­tä­mi­sek­si­pä se oli­si hyvä, että asian­osai­nen itse sai­si kuviois­ta pois­tut­tu­aan sen vii­mei­sen sanan, kos­ka sitä var­mas­ti­kin oli­si kaik­kien kaik­kein hel­poin­ta kun­nioit­taa. Myös Face­book voi­si ehkä mie­les­tä­ni varau­tua tähän sil­lä, että käyt­tä­jän tilan voi­si muut­taa vit­sai­le­mat­ta “kuol­leek­si”. Se tar­koit­tai­si sitä, että pro­fii­lia kat­se­le­maan tule­val­le tuli­si välit­tö­mäs­ti sel­väk­si että kyse on edes­men­nees­tä hen­ki­lös­tä, eikä tilil­lä sal­lit­tai­si tapah­tu­vak­si enää juu­ri muu­ta kuin vaik­ka­pa joku muis­to­kir­jaan kir­joit­te­lu ystä­vil­le. Täl­löin koko tiliä ei tar­vit­si­si vää­rin­kä­si­tys­ten vält­tä­mi­sek­si pois­taa, mut­ta toi­saal­ta sen yllä­pi­toa­kaan ei tar­vit­si­si sälyt­tää kenen­kään har­teil­le. Tie­tys­ti täl­lai­seen toi­min­taan liit­tyi­si vää­rin­käy­tön ris­ki (varas­ta kave­rin sala­sa­na ja feik­kaa sen kuo­le­ma), mut­ta se nyt pätee ihan mihin tahan­sa muu­hun­kin tääl­lä netis­sä pelleilyyn.

  4. #13125. Tiistai, 3. helmikuuta 2009 klo 11.43.22, kirjoittanut Jani.
    Jani

    exme: Minus­ta aina­kin oli­si sää­li jos ihmis­ten kir­joi­tuk­set pois­tui­si­vat yhdes­sä teki­jöi­den­sä myö­tä saa­ta­vil­ta. Vaik­ka voin­kin suo­raan sanoa, että tämä ver­taus on ihan huo­no, niin teki­si mie­li ver­ra­ta kir­joi­hin: mitä jos nekin tavat­tai­siin hävit­tää teki­jän­sä kuol­tua? Parem­paa­kaan ver­taus­ta en kui­ten­kaan tähän hätään kek­si. Mis­tään yksi­tyis­kir­jeis­tä­kään­hän täs­sä ei ole kyse. Sel­lais­ten hävit­tä­mis­ha­lun ymmär­rän kyl­lä, vaik­ka sen­kin taus­tal­la ole­vat syyt teke­vät niis­tä taval­li­ses­ti vain vie­lä­kin arvok­kaam­pia jäl­ki­pol­vien kannalta.

  5. #13126. Tiistai, 3. helmikuuta 2009 klo 18.09.21, kirjoittanut norsis.
    norsis

    En tie­dä muu­ten, vih­ja­si­ko joku irc-gal­le­ri­aan, mut­ta ystä­vä­ni pro­fii­li oli pois­tet­tu yllät­tä­vän nopeas­ti kuo­le­man jäl­keen. Kuu­lem­ma siel­lä yllä­pi­to seu­rai­lee tilan­tei­ta eli kun alkaa tuleen kau­hees­ti kom­ment­tei­hin jotain tilan­tee­seen liit­ty­vää, pois­ta­vat (samoin ilmei­ses­ti jos uhkai­lee jotain kli­seis­tä kou­lu­mas­sa­mur­haa). En tie­dä, onko noin vai onko joku sin­ne ilmottanut.

    Sit­ten kun mä delaan, niin Live­jour­nal pitää pois­taa (oisi tie­tys­ti parem­pi, jos oisi sii­nä vai­hees­sa itse vie­lä päät­tä­mäs­sä, mit­kä mer­kin­nät jää ja mit­kä ei. Onnek­si tasai­sin välia­join käyn läpi van­ho­ja mer­kin­tö­jä ja muu­tan nolo­ja yksi­tyi­sik­si), askar­te­lu­blo­gi saa jää­dä. Face­book veke, siel­lä on niin pal­jon sem­mo­sia kave­ri­lis­toil­la, joi­den en koe tar­vit­se­van revi­tel­lä mun jutuil­la kuo­le­man jäl­keen. Lähei­set löy­tää var­mas­ti pai­kan muu­al­la­kin suru­vies­tit­te­lyyn, perus­ta­koon vaik­ka jon­ku “rest in peace Nor­sis” -ryh­män sin­ne. Jos käy niin, että elän oikees­ti van­hak­si, niin sit­ten näi­tä ei tar­vi miet­tiä, kos­ka sil­loin on var­mas­ti ties miten mon­ta muu­ta mes­taa netis­sä ja ties mis­sä tule­vai­suu­den mis­sä­lie­pai­kois­sa, että kukaan ei enää edes muis­ta, mikä on Face­book. Mut jos kuo­len veri­tulp­paan tai muu­hun elin­tas­osai­rau­teen tai työ­ta­pa­tur­maan (mitä pidän pelot­ta­van toden­nä­köi­se­nä) lähi­vuo­si­na, niin sitten.

  6. #13127. Tiistai, 3. helmikuuta 2009 klo 18.51.23, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Hyp­pään­pä aihees­ta ja tar­tun tuo­hon vii­mei­se­nä mai­nit­se­maa­si: mik­si pel­käät työ­ta­pa­tur­maa? Onko sel­lai­set ala­si töis­sä taval­li­sia? Rupe­si kiin­nos­ta­maan, kun en tähän asti ole ollen­kaan miel­tä­nyt sitä sel­lai­sek­si riskialttiiksi.

  7. #13128. Tiistai, 3. helmikuuta 2009 klo 19.08.22, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Työ­ta­pa­tur­mat ei ole käsit­tääk­se­ni miten­kään ylei­siä, mut­ta meil­lä on töis­sä niin hem­me­tin mon­ta sel­lais­ta jut­tua, että jos on vähän ajat­te­le­ma­ton, tyh­mä, sem­mo­nen “oho, hup­sis­ta” -tyyp­pi­nen häs­lää­jä, joka ei vält­tä­mät­tä tajua tar­kis­taa kaik­kia asioi­ta ennen­kuin alkaa sää­tään, kuten minä, on hyvin­kin mah­dol­lis­ta onnis­tua esi­mer­kik­si saa­maan pari tuhat­ta lit­ro­ja kie­hu­vaa kamaa tosi koval­la pai­neel­la naa­mal­leen tai yhtä pal­jon hem­me­tin vah­vaa emäs­tä tai hap­poa hem­me­tin koval­la pai­neel­la pääl­len­sä tai onnis­tua saa­maan sitä tosi kuu­maa höy­ryä ihan kun­nol­la pääl­len­sä. Ja jos ei kuo­li­si­kaan, niin var­maan jäi­si kivat vam­mat. Pel­kään muu­ten­kin kaik­kia pai­ne­jut­tu­ja. Yksi­kin vent­tii­li vää­räs­sä asen­nos­sa ja jokin kiva iso metal­lio­sa sin­ko­aa tosi kovaa kat­toon ja johon­kin se siel­tä alas­kin tulee ja mun tuu­ril­la se osui­si pää­hän, tip­pui­sin 30 met­riä alas ja suo­raan jon­kin kuu­man put­ken pääl­le, mis­tä sin­koai­sin beto­nil­le ja var­maan tart­tui­sin mat­kal­la johon­kin, vaik­ka ammo­niak­ki­lin­jaan ja ne kaik­ki suih­kuai­si vie­lä sät­ki­vän ruu­mii­ni pääl­le. Kukaan ei ole kos­kaan vie­lä saa­nut mitään pien­tä palo­vam­maa vaka­vam­paa, mut­ta itse­ni tun­tien mua pelot­taa tosi pal­jon aina, kun alan ajat­te­leen mah­dol­li­sia ris­ke­jä. Eikä meil­lä miten­kään lai­min­lyö­dä työ­tur­val­li­suut­ta todel­la­kaan, mut­ta kaik­kea ei vaan yksin­ker­tai­ses­ti voi torjua.

    Palo­vam­mat on kyl­lä ylei­siä meil­lä töis­sä, kun kaik­kia tuli­kuu­mia put­kia ei voi­da vuo­ra­ta, kos­ka sit­ten ne ei jääh­tyi­si iki­nä, mikä oli­si tosi ongel­mal­lis­ta tuo­tan­non kan­nal­ta. Mä en ole onnek­si vie­lä käräyt­tä­nyt itseä­ni nii­hin, mut­ta sitä odotellessa.

  8. #13129. Tiistai, 3. helmikuuta 2009 klo 20.27.34, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Just. Olin joten­kin aja­tel­lut, että teet hom­mia­si lähin­nä siel­lä labras­sa, kau­ka­na niis­tä tuo­tan­non put­kis­ta ja pan­nuis­ta ja pai­neis­ta. Nehän ne ovat­kin tun­ne­tus­ti hasardivehkeitä.

  9. #13130. Tiistai, 3. helmikuuta 2009 klo 21.14.46, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Joo no nyky­ään oon siel­lä kik­kai­le­mas­sa put­kien ja pai­nei­den kans­sa :D Ja val­vo­mas­sa koneen ruu­dul­ta auto­ma­tii­kan teke­miä jut­tu­ja. Labra­hom­mat lähin­nä tuu­raus­ta, tosin ilmei­ses­ti pää­sen syk­syl­lä takai­sin labraan ja siel­lä ei oikein pys­ty itteen­sä miten­kään tap­paan, kun siel­lä ei käy­te­tä mitään myr­kyl­li­siä jut­tu­ja ja ainut vähän­kään hasar­di veko­tin on nor­maa­li keit­to­le­vy niin ja bun­sen­liek­ki, jol­la oon toki ker­ran onnis­tu­nut sytyt­tään käsi­pa­pe­rin tuleen.

    Mut­ta kyl­lä­hän noi­den put­kien ja pönt­tö­jen ja vent­tii­lien kans pär­jää, kun ei ole mitään sem­mo­sia liik­ku­via osia ja teriä, mihin voi­si itten­sä teloa toi­sin kuin jos oli­si jos­sain lin­ja­hom­mis­sa. Eikä mul­la kyl­lä ole mitään lähel­tä piti -tilan­tei­ta­kaan sat­tu­nut tuos­sa työs­sä (sil­loin aikoi­naan juus­to­pak­kaa­mos­sa­han jätin sor­me­ni liik­ku­van osan väliin ja en edel­leen­kään muis­ta mitään, mikä oli­si teh­nyt kipee­tä lähes­kään yhtä pal­jon, mut­ta sor­mi säi­lyi ehjä­nä, kyn­si meni mus­tak­si mut­ta en uskal­ta­nut ker­toa kel­le­kään, kun nois­ta nousee aina hir­vee haloo).

  10. #13131. Tiistai, 3. helmikuuta 2009 klo 22.16.22, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Heh, kun ensin koe­tin pääs­sä­ni päh­kä­tä että mitä vaa­ro­ja sinä siel­lä pel­käät, niin juo­lah­ti mie­leen lähin­nä vain, että ehkä jot­kut bak­tee­rit voi muut­tua vaa­ral­li­sik­si jos nii­tä lii­kaa kyp­syt­te­lee. X)

  11. #13132. Tiistai, 3. helmikuuta 2009 klo 22.48.24, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Joo no ei sen­tään :D Me kun teh­dään hyvis-bak­tee­rei­ta x) Ja pahis­bak­tee­rei­ta jos tulee jos­tain, niin nekin vaan sem­mo­sia, mitä muu­ten­kin on ympä­ril­lä koko ajan.

  12. #13133. Keskiviikko, 4. helmikuuta 2009 klo 19.05.24, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Aika spoo­kya että kun eilen just kehus­ke­lin, ettei oikees­ti mui­ta työ­ta­pa­tur­mia käy, kuin palo­vam­mo­ja niin tänään työ­ka­ve­ril­le sat­tui kemi­kaa­lion­net­to­muus ja vie­lä­pä kas­voi­hin :/ Mut­ta ei ilmei­ses­ti kau­heen pahas­ti käy­nyt, pari päi­vää saik­kua ja vam­man ras­vaa­mis­ta, ei pitäi­si kai arpea­kaan jää­dä (toi­vot­ta­vas­ti).

  13. #13134. Keskiviikko, 4. helmikuuta 2009 klo 19.11.34, kirjoittanut Jani.
    Jani

    No huh huh. Se on pas­ka­mais­ta, ettei noi­den varo­mi­sen oppi­mi­seen mikään täy­sin tur­val­li­nen kei­no ole yhtä teho­kas kuin tuol­lai­nen lähel­tä piti. Siis että tuo­kin ihmi­nen var­maan tuon jäl­keen kyl­lä on skarp­pi­na aina sii­nä samas­sa tilan­tees­sa jat­kos­sa olles­saan, kun taas muut, joil­le mitään ei (vie­lä) ole sat­tu­nut, ovat vaa­ras­sa tur­tua, unoh­taa varo­vai­suu­den ja siten riskialttiita.

  14. #13135. Keskiviikko, 4. helmikuuta 2009 klo 19.20.17, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Niin­pä. Onhan meil­lä aina suo­ja­hans­kat ja suo­ja­la­sit, kun jotain sem­mos­ta teh­dään, mut­ta kun saa kamat naa­mal­len­sa, niin kär­ven­tyy­hän sii­nä kaik­ki muu pait­si sil­mät. Pak­ko myön­tää että itel­lä­kin mei­naa jos­kus lip­sua aina­kin hans­ko­jen suh­teen (käsien huuh­te­lu on kivem­paa kuin sil­mien, jos jotain rois­kuu), vaik­ka sii­tä saat­taa ajan kans­sa muo­dos­tua tosi herk­kä iho ja sit ei sie­dä enää mitään ilman hans­ko­ja, jos nyt edes sie­tää hans­ko­ja­kaan enää pitää.

    Mut­ta tuo ei ollut miten­kään huo­li­mat­to­muu­des­ta joh­tu­va moka, vaan ihan silk­ka onnettomuus.

  15. #13136. Keskiviikko, 4. helmikuuta 2009 klo 20.11.58, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Tuol­lai­nen hii­pi­vä vaa­ra se on sit­ten var­maan vie­lä­kin isom­pi ris­ki. Vas­ta se sel­lai­sen ter­vey­den­me­net­tä­mi­sen pel­kää­mi­nen on han­ka­laa, joka ei yhdes­tä, kah­des­ta tai vie­lä kah­dek­sas­ta­kaan lip­su­mi­ses­ta koi­du, mut­ta lopul­ta kuitenkin.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.