Exclusive
#7761. Lauantai, 9. toukokuuta 2009 klo 16.34.15, kirjoittanut Jani. 3
Odottelin sateen lakkaamista päästäkseni marketeille, mutta kun se vain jatkui ja jatkui, piti mennä sateenvarjon kanssa. Ei siinä mitään, se oli vain päätöksentekokysymys (tarvinko sateenvarjoa vai en). Sade on pelkästään hyvästä. #
Huomasin matkalla, että sateenvarjolla (so. sateenvarjon varjolla) oli hyvä sulkea muut ihmiset pois näkökentästä. Sitä saattoi vajota kuvitelmaan, että onkin ihan yksinään liikkeellä. Musiikin kuuntelu tulppakuulokkeilla sulkee samalla lailla muut pois tietoisuudesta. Käytän sitä junassa tehdäkseni itselleni tilaa, jota muuten on siellä piinallisen rajallisesti. #
Olen venlafaksiinin(kin) kanssa odotellut, että tulisiko tähän ihmisarkuuteeni jotain muutosta, mutta ei siitä kyllä nytkään näy mitään merkkejä. Sitä tulee melko säännöllisesti ja usein mitattua kauppareissuni varrella tavallisesti bussia odottelevien ihmisten avulla. Seisovien ihmisten ohi kävely on juuri sopivan ahdistavaa. #
Nytkin olin tuolla markettireissulla vähän itseni koettelumielessä: ajattelin, että voisin ehkä käydä viinakaupassa. Ei siitä kuitenkaan mitään tullut, se on ihan yhtä vaikeaa vieläkin. Ei nyt ehkä muuten, kyllähän minä kaupan kassastakin selviän, mutta kun siellä viinakaupassa joutuu arpomaan sen korttilaitteen kanssa. Pitäisi tietää etukäteen tasan tarkkaan, että kuinka siinä kuuluu menetellä, eikä sellaista taitoa voi hankkia muutoin kuin yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja että minäkö rupeaisin rämpimään virheissä sillä lailla? Forget it! #
Sitten kerran vuorovaikutustilanteeseen jostain pakosta jouduttuani tosin vaikuttaisin olevan vähän rennompi. Eilen oli tavallista puheliaampi apteekkari palvelemassa, ja yllätyksekseni huomasin jälkikäteen jopa vastanneeni muutaman kerran sanoilla ynähtelyn sijasta. (Olkoonkin, että äänenkäyttöni takia mutisen varmaan ulkopuolisen korvissa ihan samalla lailla, vastasinpa sitten kokonaisilla virkkeillä tai ynähdellen.) #
Äsken kävin Smarketissa, kun rupesi tekemään mieli tummaa suklaata. Kassalle tullessani eteeni ennättänyt nainen tarjosi paikkansa minulle, niin kuin järkevää ostostemme määrät (suklaalevy vs. kärryllinen tavaraa) huomioiden olikin. Ilahduin niin etten älynnyt edes kiittää, mutta ainakaan en (luullakseni) vaikuttanut poikkeuksellisen ylimieliseltä, niin kuin tavallisesti. Joskus teen sitä kyllä tahallanikin, pitääkseni muut loitolla. Viehättävimmilläni olen tähän saakka ollut, kun olen jättänyt sen tahallisestitekemättä (sic). #
Suklaaksi valkkasin pienimmän pakkauksen mitä hyllystä löytyi: se oli 80 gramman Fazerin Exclusive Thin Dark. Nielaisen sen tänään ryypyn sijasta, kun en kerran siellä viinakaupassa käynyt. Prismasta ostin maltoa ja heraa. American Pro Wheytä ei ollut maustamattomana, piti ottaa suklaanmakuista, perkele. #
[…] Blogasin: Exclusive http://mummila.net/marginaali/2009/05/09/exclusive/ […]