Joo­nasn sitee­ra­si David Fos­ter Wal­lacea jos­tain, mikä minus­ta kuu­los­ti tie­toi­suus­tai­dol­ta. Tulin sen perään kom­ment­tia väsä­tes­sä­ni hiu­kan jäsen­nel­leek­si aja­tuk­sia­ni, joten ajat­te­lin kir­ja­ta hah­mo­tel­maa­ni tän­ne­kin. #

Siis, kuten joo­nasn loi­he lausu­maan: Miten pää­si­si sii­hen tilan­tee­seen että osai­si päät­tää mitä halu­aa aja­tel­la? #

Epäi­li­sin, että sii­nä on kyse tai­dos­ta, jota minul­le on jos­tain (kas­va­tuk­ses­ta tai ympä­ris­tön vai­ku­tuk­ses­ta) siu­naan­tu­nut lap­suu­des­sa jon­kin ver­ran. Uskoak­se­ni se edel­lyt­tää toi­miak­seen int­ros­pek­tio­ky­vyn ohel­la moti­vaa­tio­ta, joka kai­ke­ti useim­mi­ten, ja aina­kin ilmei­ses­ti täs­sä HOT-ajat­te­lus­sa, tulee uskos­ta sii­hen, että sen int­ros­pek­tion tuo­man hal­lin­nan mah­dol­li­suu­den val­jas­ta­mi­nen omien arvo­jen mukai­seen elä­mään pyr­ki­mi­seen on kan­nat­ta­vaa. Jos sel­lais­ta uskoa löy­tyy, eli on sitä moti­vaa­tio­ta, on vain äärim­mäi­sen luon­nol­lis­ta käyt­tää omaa miel­tä väli­nee­nä sen oman arvo­maa­il­man toteut­ta­mi­seen. #

Eli kysy­myk­seen, kuin­ka omaa ajat­te­lu­aan voi­si hal­li­ta, teki­si mie­le­ni vas­ta­ta, että se tapah­tuu kuin itses­tään sil­loin, jos uskoo sen ole­van riit­tä­vän vah­va ja paras käy­tet­tä­vis­sään ole­va kei­no omien arvo­jen toteut­ta­mi­seen pyr­ki­mi­ses­sä. Voin siis joka het­ki vali­ta oman arvos­te­lu­ky­ky­ni avul­la aja­tuk­sis­ta­ni sen, joka vai­kut­taa par­hai­ten pää­mää­rää­ni pal­ve­le­val­ta. Jos taas moti­vaa­tio tai pää­mää­rä on hukas­sa, ei ole mie­le­käs­tä teh­dä valin­to­ja, kun aja­tuk­sien kes­ki­näi­sel­le parem­muu­del­le ei ole mitään mit­ta­puu­ta. Yhtä hyvin voi­si sil­loin vaik­ka arpoa seu­raa­van siir­ton­sa. #

Tämä moti­vaa­tio- ja pää­mää­rä­osuus on se, mis­tä se minul­la itsel­lä­ni nykyi­sin on kiin­ni. Eli vaik­ka oli­sin­kin vää­räs­sä tuos­sa olet­ta­mas­sa­ni, että int­ros­pek­tion jäl­keen on vain kyse luon­te­vien, jol­lei perä­ti vais­ton­va­rais­ten valin­to­jen teke­mi­ses­tä, niin kuten sanoin, uskoak­se­ni tätä kykyä minul­ta jon­kin ver­ran löy­tyy. Sen sijaan pää­mää­rä­ni on täy­sin hukas­sa. #

HOT-teo­rian ter­mi­no­lo­gian rais­kaa­mis­ta jat­kaak­se­ni täh­täi­me­ni on hukas­sa, kos­ka arvo­maa­il­ma­ni hajo­si taan­noin tuhan­nen pil­lun päreik­si. Huo­ma­sin, että koko tämä hie­no raken­nel­ma­ni, arvo­maa­il­ma­ni pal­ve­luun val­jas­ta­ma­ni super­tie­to­ko­ne ei kyke­ne­kään tuot­ta­maan arvo­je­ni mukai­sia tulok­sia. Reu­naeh­to, jon­ka mukaan tämä omien arvo­jen mukai­sen elä­män puo­les­ta kamp­pai­lu on mie­le­käs­tä, vaik­ka sii­nä koh­tai­si­kin vas­toin­käy­mi­siä, osoit­tau­tui lii­an isok­si: jos tör­mää ker­ta­kaik­ki­aan ylit­se-, alit­se- ja lävit­se­pää­se­mät­tö­mään sei­nään, kamp­pai­lu lak­kaa ole­mas­ta mie­le­käs­tä. #

Pie­nem­mäs­sä mit­ta­kaa­vas­sa on vie­lä mah­dol­lis­ta kor­ja­ta tavoit­tei­ta arvo­jen puit­teis­sa. Tar­peek­si kau­as alku­pe­räi­ses­tä etään­tyes­sään tavoit­teet kui­ten­kin lak­kaa­vat ole­mas­ta arvo­jen mukai­sia, ja sil­loin TA-DAA! Onnek­si olkoon, jaoit juu­ri nol­lal­la. #