Veloe­na on pelan­nut van­haa kun­non Arvaa Kuka? -peliä sovel­taen. #

“Sit­ten sovim­me uudet, kiin­nos­ta­vam­mat sään­nöt: Samaa kysy­mys­tä ei saa kysyä kah­des­ti, ei koko illan aika­na. Äkis­ti onkin edet­tä­vä intui­tii­vi­sem­mal­la alu­eel­la: Oli­si­ko tämä hen­ki­lö koto­naan homoklu­bil­la? Pitää­kö hän moder­nia tai­det­ta yleen­sä ottaen iso­na kuse­tuk­se­na? Voi­si­ko hän olla juris­ti? Onko hän iki­nä elä­nyt tyy­dyt­tä­väs­sä pari­suh­tees­sa? Kut­su­vat­ko hänen ystä­vän­sä hän­tä taka­na­päin juo­nit­te­le­vak­si pas­kak­si? Har­ras­taa­ko hän spin­nin­giä? #

Häm­mäs­tyt­tä­vin­tä on, että arvaa­mi­nen sujuu sil­ti aivan yhtä nopeas­ti ja mel­kein yhtä var­mas­ti. Pelaam­me ehkä kym­me­ni­sen kier­ros­ta muun­nel­luin sään­nöin, ja vain kol­me arvaus­ta kah­des­ta­kym­me­nes­tä menee täy­sin pie­leen. Yli puo­let arvauk­sis­ta menee oikein, ja lopuis­sa­kin oikea vaih­toeh­to oli­si toi­sen toi­sik­si toden­nä­köi­sim­pä­nä pitä­mä tyyp­pi. #

Sii­nä on jota­kin kam­mot­ta­vaa. Toki täl­lai­ses­sa pelis­sä on nojat­ta­va ulko­näön perus­teel­la ste­reo­tyy­pit­te­lyyn, mut­ta ste­reo­ty­pioi­dem­me yhteen­nat­saa­vu­des­sa on jota­kin pelot­ta­vaa. Me olem­me kui­ten­kin kotoi­sin eri kau­pun­geis­ta, syn­ty­neet eri vuo­si­kym­me­nel­lä, olem­me valin­neet aika eri­lai­sen alan ja olem­me raken­ta­neet molem­mat ihan eri­lai­set kave­ri­pii­rit. Sil­ti olem­me molem­mat hyvin var­mo­ja sii­tä, että Hans kuun­te­lee heviä - kat­so nyt tuo­ta ilmet­tä, ihan sel­vä jut­tu - ja että Heat­her kan­nat­taa vasem­mis­to­lais­ta ajat­te­lua. Ja Bill, Bill-par­ka on saa­nut suh­teis­saan pahas­ti nenil­leen ja kär­sii monen­lai­sis­ta neu­root­ti­sis­ta oireis­ta. Kaik­ki tämä piir­ret­ty­jen kas­vo­ku­vien perus­teel­la, jois­ta emme näe edes pukeu­tu­mis­tyy­liä.” #

Veloe­na: Arvaa kuka? #

Minä ruu­kaan leik­kiä vähän saman­tyy­lis­tä leik­kiä yksi­nä­ni, kii­tos sek­su­aa­li­ri­kos­re­kis­te­rei­den, jois­ta esi­merk­ki­nä lin­kat­ta­koon Craw­for­din pii­ri­kun­nan rekis­te­ri. #

Rekis­te­riin­pää­ty­mi­sen syy­nä ole­vien teko­jen mai­nit­se­mi­nen tie­tys­ti hiu­kan rajoit­taa mah­dol­li­suuk­sia­ni, kuten myös se, ettei minul­la ole vas­ta­pe­laa­jaa. Ne eivät kui­ten­kaan estä minua arvuut­te­le­mas­ta näi­den kas­vo­jen taak­se kät­key­ty­viä elä­män­ta­ri­noi­ta itsek­se­ni: kenen suku­juu­ret ovat Suo­mes­sa ja kenen Sak­sas­sa, kuka on IT-alal­la ja kuka raken­nusa­lal­la, kuka on hete­ro ja kuka ei iki­nä myön­täi­si ole­van­sa homo vaik­ka onkin, kuka rais­ka­si suku­lai­sen ja kuka ven­to­vie­raan, kuka käyt­ti pis­too­lia ja kuka pul­loa, kuka on ainoak­si jää­vää teko­aan par­hail­laan­kin syväs­ti katu­va ensi­ker­ta­lai­nen ja kuka kovak­si­kei­tet­ty rikok­se­nuusi­ja. #

Jos­tain syys­tä Craw­ford Coun­tyn lain­val­von­tao­sas­ton naa­mo­jen kans­sa arvuut­te­lu ei ole lähes­kään yhtä mie­len­kiin­tois­ta. Niis­tä tyy­dyin lähin­nä totea­maan, että ame­rik­ka­lai­set jepa­rit ovat näkö­jään todel­li­suu­des­sa­kin juu­ri niin liha­via kuin elo­ku­vat ja tele­vi­sio­sar­jat anta­vat ymmär­tää. #