Näin unta, että pelasin tietokonepeliä, joka oli sekoitus Maailman vahvinta Nallea, Populousia ja Simcityä. Nallella piti ensin löytää hunajaa, jota syömällä hahmo sai jumalvoimat ja pystyi luomaan kaupunkivaltioita, jotka saatettiin lopulta sotimaan keskenään. #
Sitten olin armeijassa kertaamassa. En meinannut löytää vapaata ilmoittautumistiskiä mistään, ja sitten kun löysin, sain väärän värisen ja reikäisen villapaidan: muilla oli mintunvihreä, minulle annettiin harmaa. Mintunvärinen näytti kyllä ihan kummalliselta, mutta ajattelin, että kai sen on sitten oltava sellainen, kun kerta muillakin oli. Etsin ja etsin, enkä löytänyt, ja kun sitten menin syömään (ruokana oli kuivaa pizzaa, juustosiivuja ja appelsiinimehua), muut olivatkin vaihtaneet villapaitansa harmaaseen. #
Sitten minulla oli syntetisaattori, jonka koskettimista kuului ääntä vain silloin kun päässäni oli niitä vastaavia traumoja. Traumat purkautuivat soittamalla, joten koetin sitten painaa kutakin kosketinta niin kauan kuin niistä ääntä lähti, jotta saisin ne kaikki hiljaisiksi. #
Unet ovat täällä olleet aivan levottomia, olen ollut menneisyydessä ja masennuksen syövereissä ja aamuisin taas pomppinut flipperipallona unen ja valveen välillä. #
Björk: Play Dead. Musiikillisesti Björkin myöhemmät levyt ovat parempia, mutta Debut’n kansikuva on ankkurini 1990-lukuun. #
Olen taas pohtinut psykopaatteja jostain syystä. Juolahti mieleeni, että olisi hauska testata mitä tapahtuisi, jos psykopaattia yrittäisi säikäyttää kulman takaa hypäten BÖÖ. Jos kerta psykopaatti ei tunne pelkoa, niin mitenkä se mahtaa reagoida säikytykseen, vai mahtaako? #
Myös sellaista mietin lennolla tänne, että mitenkähän esim. lentokoneiden turvajärjestelyjä mahdetaan testata. Kun jotta se testaaminen vastaisi mahdollisimman hyvin todellisia olosuhteita, matkustajia simuloivien ihmisten pitäisi olla paniikissa. Ja siitä edelleen juolahti mieleeni, että siinähän voitaisiin hyödyntää paniikkihäiriöisiä. Eli otetaan koehenkilöiksi semmoisia ihmisiä, jotka on helppo saada autenttisesti paniikkiin, ja katsotaan kuinka ne pääsevät ulos koneesta, kun siellä on savua ja hälinää ja sata autenttista kanssapanikoitsijaa. #
Paniikkihäiriötä olen myös miettinyt, että miksi minä en oikein saa siihen kunnolla tuntumaa. Kysyin äidiltä, jolla siitä kuulemma on kokemusta, että miltä se tuntuu, ja kuulemma sitä voi ajatella vaikka niin, että jos on ollut tilanteessa, jossa on joutunut pakokauhun valtaan, niin sitten kun on häiriö, se pakokauhuinen olo tulee jossain sellaisessa tilanteessa, jossa sille ei näennäisesti ole mitään konkreettista syytä, uhkatekijää (kuten päällekäyvää vihaista karhua, liikenneonnettomuutta tms.). #
Siitä keksin, etten ehkä kykene paniikkikohtausten laatua tavoittamaan, koska en ole koskaan ollut pakokauhun vallassa mistään syystä. En lähelläkään. Pelkoa olen kyllä tuntenut, mutta siis oikein kunnon paniikkiin en ole koskaan mennyt, en mistään konkreettisestakaan syystä. Siksi olen sen suhteen vähän niin kuin psykopaatti pelon suhteen yleisesti, vailla aitoa eläytymiskykyä. #