#

Kir­jo­tel­laan­pa pit­käs­tä aikaa vähän poli­tiik­kaa. #

Osa­ma bin Laden sai vapun­päi­vä­nä sur­man­sa tuli­tais­te­lus­sa, tai, kuten Barack Oba­ma puhees­saan jos­tain syys­tä sanoi, “tuli­tais­te­lun jäl­keen”, pii­lo­pai­kas­saan Pakis­ta­nin Abbot­ta­ba­dis­sa. Kovin moni tus­kin jää ter­ro­ris­ti­jär­jes­tön joh­ta­ja­na pide­tyn ukko­raih­nan kaa­tu­mis­ta sure­maan, eikä se minua­kaan var­si­nai­ses­ti isom­min lii­ku­ta suun­taan eikä toi­seen. Mie­li­pi­de minul­la kui­ten­kin asias­ta on, ja sen ajat­te­lin kir­ja­ta ylös. #

Kuten sanoin, en isom­min sure bin Lade­nin kuo­le­maa sinän­sä. Suh­tau­dun kui­ten­kin tap­poon päät­ty­nee­seen ope­raa­tioon kiel­tei­ses­ti, kos­ka aina­kin tuon het­ken ajan Yhdys­val­lat pela­si ter­ro­ris­tien peliä: sitä, jos­sa voit­ta­ja rat­ko­taan las­ke­mal­la ruu­mii­ta. Tämä on mie­les­tä­ni sym­bo­li­ses­ti mer­kit­tä­vää, kos­ka se antaa tuol­le pelil­le oikeu­tuk­sen. Minä hah­mo­tan ame­rik­ka­lais­ten kan­sal­li­sen itse­tun­non — Oba­man sanoin “sen, kei­tä me olem­me” — sel­lai­sek­si kas­vot­to­mak­si, epä- tai yli-inhi­mil­li­sek­si moraa­lik­si, jos­sa ei mis­sään tapauk­ses­sa ole sijaa ter­ro­ris­tien naii­vil­le ja hen­ki­lö­koh­tai­sel­le “kuka tap­paa eni­ten” -lei­kil­le, jol­lei ole kyse sodas­ta, joka on tämän lei­kin viral­li­nen nimi. #

Ter­ro­ris­teil­le kyse on sodas­ta. Yhdys­val­tain hal­lin­nol­le oikeu­den­mu­kai­suu­den tavoit­te­lus­sa ei, sen käyt­tä­mäs­tä reto­rii­kas­ta huo­li­mat­ta, voi olla kyse sii­tä. Täs­tä joh­tuu tie­tys­ti mie­leen, että ken­ties ter­ro­ris­mia vas­taan julis­tet­tiin “sota” nime­no­maan täs­tä syys­tä: jot­ta ter­ro­ris­tien kans­sa voi­tai­siin pela­ta hei­dän peli­ään, mut­ta kui­ten­kin samaan aikaan voi­daan usko­tel­la (itsel­le ja muil­le), ettei oikeu­den­mu­kai­suu­den tavoit­te­lun moraa­li­ses­ta vel­voit­tees­ta ole­kaan lais­tet­tu, vaan sii­hen on (itse annet­tu ja otet­tu) lupa. #

Sik­si “ter­ro­ris­min­vas­tai­nen sota” on vaa­ral­lis­ta käsi­te­su­mu­tus­ta: sota-käsit­teen liit­tä­mi­nen asi­aan kuin asi­aan tar­koit­taa avat­tu­na sitä, että sano­ja antaa ja ottaa tuos­sa asias­sa itsel­leen vapau­tuk­sen toi­min­taan­sa taval­li­ses­ti rajoit­ta­vis­ta moraa­li­sis­ta vel­voit­teis­ta. Sama pätee myös sotaan puh­taim­mil­laan tai sen alku­pe­räi­sim­mäs­sä mer­ki­tyk­ses­sä, jos­sa on useim­mi­ten ollut kyse maa-alu­een val­taa­mi­ses­ta tai puo­lus­ta­mi­ses­ta. #

Alku­pe­räis­mer­ki­tyk­ses­sä useim­mat kui­ten­kin tie­dos­ta­vat, vaik­kei­vät suo­ra­nai­ses­ti hyväk­syi­si­kään, sanan mer­kit­se­vän juu­ri rau­han­ti­las­sa val­lit­se­vis­ta moraa­li­sis­ta vel­voit­teis­ta lais­ta­mis­ta. Muis­sa mer­ki­tyk­sis­sä tätä sota-sanan käyt­töön impli­siit­ti­ses­ti sisäl­ty­vää mer­ki­tys­tä ei sen sijaan tie­dos­te­ta lähes­kään yhtä hyvin, näin väi­tän. Mikä­li se tie­dos­tet­tai­siin, “ter­ro­ris­min­vas­tai­sen sodan” kal­tai­set uuden­lai­set sodan­ju­lis­tuk­set koh­tai­si­vat huo­mat­ta­vas­ti nykyis­tä enem­män vas­tus­tus­ta, sil­lä moraa­li­sis­ta vel­voit­teis­ta lais­ta­mi­nen koet­te­lee kog­ni­tii­vis­ta har­mo­ni­aa yksi­tyi­sel­lä tasol­la sii­nä mis­sä jul­ki­sel­la­kin. #