Aamu­pa­lal­la oli puhet­ta Face­boo­kis­ta, kyl­lä­hän minä sii­tä jotain tie­dän. #

Kym­pin ryh­mä oli levy­raa­ti. Saa­tiin itse vali­ta kap­pa­leet. Tein aika tur­val­li­sen valin­nan sikä­li, ettei se ollut kovin­kaan hen­ki­lö­koh­tai­nen: O For­tu­na Orf­fin Car­mi­na Bura­nas­ta (netis­sä sen voi kuun­nel­la aina­kin Kali­for­nian yli­opis­ton kuo­ron ja sin­fo­niaor­kes­te­rin esi­tyk­se­nä). Tosin O For­tu­nan sanat koen kyl­lä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti hyvin­kin mer­ki­tyk­sel­li­sik­si. #

Jän­ni­tin aika pal­jon, enem­män mui­den valin­to­ja arvos­tel­les­sa­ni kuin oman kap­pa­lee­ni takia, sik­si, että sii­nä oltiin mie­les­tä­ni aika hyvin ongel­ma­ni yti­mes­sä: puh­das­ta mie­li­pi­tei­den ilmai­sua vail­la mitään kon­kreet­tis­ta mihin ank­ku­roi­da sano­mi­si­aan. Myö­hem­min toi­min­ta­te­ra­peu­tin luo­na arvos­te­lin suo­riu­tu­mi­se­ni tuos­sa levy­raa­ti­ti­lan­tees­sa vält­tä­väk­si. #

Toi­min­ta­te­ra­peu­tin kans­sa har­joi­tel­tiin äänen korot­ta­mis­ta. Voi hyvä juma­la miten tus­kal­lis­ta se minul­le on! Mut­ta ensim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni olin sii­hen­kin aidos­ti moti­voi­tu­nut. Siis että vaik­ka jäl­leen arvos­te­li­sin suo­ri­tuk­se­ni kor­kein­taan vält­tä­väk­si, en sen­tään tun­te­nut niin muser­ta­vaa häpe­ää pel­käs­tä yrit­tä­mi­ses­tä, että oli­sin pyy­tä­nyt har­joit­te­lun kes­keyt­tä­mis­tä tai aina­kin, ettei sitä enää tämän jäl­keen teh­täi­si. #

Eilen oma­hoi­ta­jal­ta saa­ma­ni koti­teh­tä­vä liit­tyy sekin tähän: minun pitää lau­laa. Tääl­lä koto­na yksik­se­ni, musii­kin muka­na. Sitä minä teen täs­sä par­hail­laan, mut­ta kes­kit­ty­mi­nen on kir­joit­ta­mi­sen takia vähän han­ka­laa. Mut­ta kun saan tämän val­miik­si, yri­tän kun­nol­la. Valit­sin har­joi­tus­ma­te­ri­aa­lik­si Depec­he Moden Vio­la­to­rin, puo­lit­tain sii­tä luu­los­ta, että Gaha­nin Taa­ve­tin äänia­la on kokoel­mis­ta­ni ehkä lähin­nä omaa­ni, ja puo­lit­tain sii­tä toi­vos­ta, että ääne­ni oli­si edes vähän yhtä mie­he­käs. #

Lem­pi­lau­la­jis­ta­ni puheen ollen: näin vii­me yönä unta, että Björk syn­nyt­ti jon­kin­lai­sen ava­ruuso­lio­mu­tan­tin, joka tap­poi kaik­ki Mar­ve­lin super­san­ka­rit. (No niin, tätä tämä taas on kun olen nie­lais­sut motil­li­sen kah­via.) #

Osas­ton jäl­keen kävin Sel­los­sa etsi­mäs­sä mus­tia Adi­dak­sen ulkoi­lu­housu­ja, sil­lä Pris­mas­sa nii­tä ei ollut. Tas­kus­sa minul­la oli Met­ros­ta leik­kaa­ma­ni 40 pro­sen­tin alen­nus­ku­pon­ki Ant­ti­laan, mut­ta Ant­ti­las­sa vedin vesi­pe­rän. Kolusin urhei­lu­liik­keet, ja Inters­por­tin Megas­to­res­ta löy­sin­kin yhdet mus­tat Ari­rak­set, mut­ta ne oli­vat muo­toi­lul­taan nah­ka­ho­mot (sovi­tin). Oli­sin ollut jopa val­mis mak­sa­maan niis­tä ros­vo­tun 40 euroa, jos ne oli­si­vat olleet yhtä hyvät kuin nämä van­hat. #

Hain Pris­mas­ta Lea­de­rin After Reco­ve­ry Drin­kiä ja Ame­rican Pro Whey­tä. Ehdin Y-junaan ja siel­lä täyt­te­lin loput­to­man pit­kän kyse­lyn lähi­ju­nien tur­val­li­suu­des­ta. Nos­tin tär­keim­mäk­si tur­val­li­suusu­hak­si liuk­kau­den. #

Koti­paik­ka­kun­nal­la kävin City­mar­ke­tis­sa ja kuin­ka olla­kaan, löy­sin siel­tä pois­tos­ta Umbron ulkoi­lu­pu­vun mal­lia mel­kein pre­siis sama kuin tuo van­ha Adi­das, hin­taan 25 euroa. #