marginaali

Mix

#26109. Perjantai, 22. kesäkuuta 2012 klo 13.48.30, kirjoittanut Jani.

Tuli­pa pol­tet­tua rahaa tänään. Kävin ensin aptee­kis­sa tyh­jen­tä­mäs­sä resep­tit, ja otin samal­la lisää mag­ne­siu­mia ja kau­an himoit­se­maa­ni Haga­no­lin mixe­riä. #

Sit­ten menin vii­na­kaup­paan, otin vähän toi­sen­lais­ta mixe­riä ja lisää Kyyp­pä­riä. Niin ja sit­ten Savan­na Dry­ta, pää­asias­sa sik­si että olen näh­nyt mel­kein päi­vit­täin Hel­sin­gin pää­rau­ta­tie­a­se­mal­la liu­ku­mai­nok­sen sii­tä. Tai no, yhtä pal­jon vai­ku­tus­ta oli tuot­teen pel­kis­te­tyl­lä ulkoa­sul­la. Samas­ta syys­tä, vaik­ken yhtään tyk­kää olues­ta, ostin taan­noin sitä min­kä­lie­merk­kis­tä olut­ta, kun sitä myy­tiin keveän val­koi­sel­la eti­ke­til­lä varus­te­tus­sa kir­kas­la­si­pul­los­sa. Ja kuvit­te­lin sen jopa ihan juo­ta­van makui­sek­si, luul­ta­vas­ti yksi­no­maan sen pul­lon takia. #

Sit­ten menin Pris­maan ja ostin ruo­kaa, ja sit­ten City­mar­ke­tiin ja ostin ruo­kaa. #

Sit­ten menin pyy­kil­le. Koneen pyö­ries­sä yri­tin ava­ta pol­ku­pyö­rää­ni, mut­ta työ­ka­luis­ta oli taas pula. #

Sit­ten leik­ka­sin tuk­ka­ni. Pidin pai­dan pääl­lä ja pesin lopuk­si irto­kar­vat suih­kul­la. Ei ollut kuu­ma sen jäl­keen pyö­räil­les­sä! #

Loput

#25625. Tiistai, 20. maaliskuuta 2012 klo 17.03.39, kirjoittanut Jani.

Päi­vä­osas­to­jak­so päät­tyi tänään. Aivan alu­nal­ku­jaan­han sen piti jat­kua kuun lop­puun, mut­ta työ­har­joit­te­lu tuli ensin lyhen­tä­mään kes­toa vii­kol­la. Kos­ka suun­nil­leen kaik­ki lop­pu­ko­kouk­ses­sa tar­vit­ta­vat ihmi­set oli­vat lomil­la, ei kokous­ta voi­tu siir­tää täl­le vii­kol­le. Lop­pu­vii­kok­si ei nyt sit­ten oli­si enää ollut mitään tär­ke­ää, joten sain vapau­tuk­sen kah­del­ta vii­mei­sel­tä päi­väl­tä. Onnek­si sain pala­pe­lin val­miik­si tänä aamu­na. #

Eilen oli kurk­ku kar­hea­na. Se on ollut mone­na­kin päi­vä­nä täs­sä tal­ven mit­taan, mut­ta se on men­nyt aina illan tul­len ohi. Eili­nen ei men­nyt vaan pahe­ni yöl­lä niin, että suun­nit­te­lin jo (unis­sa­ni) kuin­ka ilmoi­tan pois­sao­los­ta­ni aamul­la. Mut­ta aamul­la sit­ten ei olo ollut­kaan niin keh­no (yhä kar­he­aa kurk­kua lukuu­not­ta­mat­ta), joten hörp­pä­sin mukil­li­sen Para-Hotia ja sil­lä hyvä. #

Koe­tan tan­ka­ta C-vita­mii­nia kii­veil­lä. Sau­naa ei ole, mut­ta kah­ta muu­ta yskän­lääk­keen aines­osaa hain var­muu­den vuok­si Sel­lon pit­kä­ri­pai­ses­ta. #

(Har­mi, että Tuo­tewi­ki näyt­tää hii­pu­neen. Sel­lai­sel­le oli­si minul­la iki­lin­kit­tä­jä­nä käyt­töä, mut­ta enpä vain minä­kään kos­kaan Tuo­tewi­kiä ole paran­nel­lut. Vaik­ka joku val­tion byro­kraat­ti­han tie­tys­ti oli­si sii­hen­kin puut­tu­nut, jos siel­lä oli­si Alkon tuot­tei­ta esil­lä.) #

Yri­tin myös etsiä mit­ta­kau­ho­ja. Mut­ta ei koko Sel­los­ta löy­ty­nyt nel­jän­nes­de­sin mit­to­ja, ja puo­len desin mit­to­ja­kin oli vain seteis­sä nel­jän muun mitan kans­sa, joi­ta en tar­vit­se. Tar­vit­si­sin vain 0,25 desin ja 0,5 desin mitat, mie­lui­ten metal­li­set. Ikeas­ta­ko pitää käy­dä hake­mas­sa? Vai onko siel­lä­kään? #

Frankenstein ja Dracula

#15069. Keskiviikko, 15. syyskuuta 2010 klo 13.28.08, kirjoittanut Jani.

Tyhjä joukko Pol­ku­pyö­rän kumet ovat jo pari viik­koa olleet täy­tön tar­pees­sa, mut­ta huol­toa­se­man ilma­kaap­pi on ollut epä­kun­nos­sa. Tänään vii­mein onnis­ti, eli kaap­pi oli kor­jat­tu ja sain ren­kaat täy­teen. #

Kävin vii­na­kau­pas­sa­kin. Ostin Dracu­lan ja neli­sent­ti­sen Jei­ge­rin. J-kokoel­mas­ta­ni puut­tuu enää ilmei­ses­ti vain 35-sent­ti­nen ja 10-sent­ti­nen. Kaik­ki kerä­tään! Täh­tääm­me vasa­mat tai­vai­siin! Derp! #

Koto­na odot­ti Ykkös­bo­nus-tie­do­te, jon­ka mukaan en ole vuo­den aika­na saa­nut siel­tä yhtään bonus­ta. Enim­mät ostok­set teen­kin City­mar­ke­tis­sa, mut­ta oli noi­ta Siwas­ta­kin näkö­jään tul­lut teh­tyä mel­kein kol­men­sa­dan euron edes­tä. #

Näin aamul­la taas masen­nus­pai­na­jai­sia, tyy­pil­tään sel­lai­sia, jois­ta en ole ehkä tain­nut aiem­min kir­joit­taa, kun en oikeas­taan ole nii­tä kun­nol­la aiem­min tie­dos­ta­nut­kaan. Niis­sä olen yksin asun­nos­sa, joka hei­jas­te­lee sel­väs­ti Kemin-aikais­ta ensim­mäis­tä omaa kotia­ni, vaik­kei kos­kaan ole­kaan raken­teel­taan sel­lai­nen. Asun­to on karu ja tyh­jä, ja sin­ne pais­taa kyl­mä ja raa­ka kevä­tau­rin­ko. #

Se on täy­sin hen­ge­tön paik­ka, kuol­lut koti. Tar­koi­tan todel­la kuol­lut­ta, niin loh­dut­to­man lopul­li­ses­ti elä­män­sä menet­tä­nyt­tä, että jos pys­tyi­sin sen välit­tä­mään, pys­tyi­sin välit­tä­mään sen, mik­si nämä ovat masen­nus­pai­na­jai­sia. Ehkä jopa sen, mik­si mitään toi­voa ei tosi­aan­kaan ole. #

Vii­me yönä tähän liit­tyi vie­lä joten­kin Fran­kens­tei­nin hir­viö. Olen usein ihme­tel­lyt, mik­sei se esiin­ny unis­sa­ni useam­min. Se tun­tui­si aina­kin tie­toi­sel­la tasol­la täy­del­li­sel­tä ver­taus­ku­val­ta sil­le mil­lai­sek­si koen itse­ni: kei­no­te­koi­ses­ti hen­kiin herä­te­tyk­si ruu­miik­si, jon­ka “elä­mä” on iljet­tä­vän luon­non­vas­tai­nen ilmiö. #

Eris­täy­ty­nyt suo­jau­tu­ja vält­tää tun­ne­luk­ko­ja. Eris­täy­ty­nyt suo­je­li­ja on kuin muu­ri tai aita, jon­ka sisäl­lä tun­ne­lu­kot pii­les­ke­le­vät. Pyr­ki­myk­se­nä on suo­jel­la haa­voit­tu­vaa las­ta haa­voit­tu­vuu­teen liit­ty­väl­tä tus­kal­ta. #

Eris­täy­ty­nyt suo­je­li­ja saat­taa tun­tea olon­sa välin­pi­tä­mät­tö­mäk­si tai tyh­jäk­si ja voi ottaa kyy­ni­sen asen­teen vält­tyäk­seen tun­teil­ta suh­tees­sa ihmi­siin tai tekoi­hin. Eris­täy­ty­nyt suo­je­li­ja leik­kaa poik­ki tar­pei­ta ja tun­tei­ta, irrot­tau­tuu emo­tio­naa­li­ses­ti ihmi­sis­tä ja kiel­täy­tyy hei­dän [avus­taan]; tun­tee itsen­sä eris­ty­neek­si, haja­mie­li­sek­si, haja­nai­sek­si, per­soo­nat­to­mak­si, tyh­jäk­si tai olon­sa tyl­säk­si. #

Eris­täy­ty­nyt suo­je­li­ja tavoit­te­lee haja­nais­ta, itseä rau­hoit­ta­vaa tai itseä sti­mu­loi­vaa toi­min­taa, jos­kus pakon­omai­ses­ti tai lii­al­li­suuk­siin saak­ka. #

Tila on syn­ty­nyt ympä­ris­tös­sä, [joka] oli vai­kea lap­sel­le ja sen takia oli mie­le­käs­tä etään­nyt­tää itsen­sä sii­tä ja omis­ta tun­teis­taan. Myö­hem­min oli­si ollut hyö­dyl­lis­tä luo­pua täs­tä toi­min­nas­ta ja tul­la avoi­mem­mak­si maa­il­mal­le sekä omil­le tun­teil­le jäl­leen, mut­ta sii­tä on tul­lut toi­min­ta­ta­pa, jos­ta on vai­kea pääs­tää irti. #

Men­to­res: Minä-tilat (297 kt:n PDF; koros­tus ja lin­ki­tys omia­ni) #

Tassua

#9146. Perjantai, 21. elokuuta 2009 klo 15.00.50, kirjoittanut Jani.

Nuori valkoinen saksanpaimenkoira
Kävin­pä jäl­leen vii­na­kau­pas­sa. Kata­stro­fi! #

Kor­tin­lu­ku­lait­teen nume­ro­näp­päi­met oli­vat yhtäk­kiä ihan vää­räs­sä jär­jes­tyk­ses­sä, ja kun minä en taval­li­ses­ti­kaan muis­ta tun­nus­lu­kua­ni nume­roi­na pääs­sä vaan näp­päi­lyi­nä sor­mis­sa, menin ihan luk­koon. Kol­me ensim­mäis­tä nume­roa pys­tyin sit­ten pin­nis­tel­len muis­ta­maan, mut­ta nel­jät­tä en mil­lään. Kokei­lin kah­ta­kin eri nume­roa nel­jän­nek­si, eikä tär­pän­nyt. #

No onnek­si se kas­san ukko sit­ten sanoi, että jos mul­la on hen­ka­ri muka­na niin hän voi kui­ta­ta sen kor­tin. Se hoi­tui sit­ten sil­lä lail­la van­han­ai­kai­ses­ti (nimi lap­puun), mut­ta kyl­lä oli mie­li mus­ta sii­tä kas­sal­ta läh­det­tyä­ni. Hyök­kä­sin heti lähim­mäl­le auto­maa­til­le tar­kis­ta­maan, ja siel­lä tutul­la näp­päi­mis­töl­lä se nel­jäs nume­ro tuli heti sor­mil­ta ihan niin kuin ennen­kin. #

Onnek­si näin sit­ten vähän myö­hem­min ope­tuk­ses­sa olleen nuo­ren koi­ran, joka nola­si emän­tän­sä syök­säh­tä­mäl­lä hänen hel­mois­taan minun jal­koi­hi­ni sel­lai­nen “Ter­ve, kukas sinä olet?” -ilme naa­mal­laan. Ovat­ko­han tuom­moi­set nuo­ret koi­rat kos­kaan muu­ta kuin hiu­kan höp­sö­jä ja reip­pai­ta? (Kuvan kave­ri on toi­sen väri­nen kuin se tapaa­ma­ni.) #

Se on muu­ten kum­ma, että vaik­ka kuin­ka pal­jon ruo­kaa ostai­si ruo­ka­kau­pas­ta ker­ral­la kuvi­tel­len, että nyt ei aina­kaan viik­koon tar­vi käy­dä kau­pas­sa, niin kui­ten­kin huo­mi­seen men­nes­sä sitä tote­aa, että nii­tä puu­ro­hiu­ta­lei­ta­han minä en muis­ta­nut ostaa, ja leik­ke­let­tä­kin pitäi­si ja kah­vi­kin on koh­ta lop­pu. #

Aihet­ta sivu­ten, se on vain ruo­kaa. Kas­vi­vau­vo­jen polt­ta­mi­seen ei ole mitään syy­tä suh­tau­tua niin kuin ihmis­vau­vo­jen polt­ta­mi­seen. Minus­ta. #