Pas­to­ri Tom­my Lil­ja vai­kut­taa videoi­den­sa perus­teel­la juu­ri niil­tä saar­na­mie­hil­tä, joi­den ympä­ril­le on help­po kuvi­tel­la pedo­fi­lias­kan­daa­lin puh­kea­mi­nen. #

(Tämä ei tar­koi­ta, että vih­jai­li­sin hänen ole­van pedo­fii­li, saa­ti­ka, että minul­la oli­si sii­tä mitään todis­tei­ta. Kyse on vain vai­ku­tel­mas­ta. Tämän oli­si tie­tys­ti pitä­nyt olla ilmi­sel­vää jo pel­kän ensim­mäi­sen virk­kee­ni poh­jal­ta, mut­ta joil­le­kin pitää vään­tää rau­ta­lan­gas­ta eikä sekään aina rii­tä. Ihmi­set suut­tu­vat niin vähäs­tä!) #

Lil­ja myös valeh­te­lee sanoes­saan ohjel­man­sa ensim­mäi­ses­sä jak­sos­sa, että Jee­sus elää (koh­das­sa 1 min 20 s). En tie­dä onko kyse tie­toi­ses­ta valees­ta (mikä herät­täi­si tie­tys­ti pelot­ta­via kysy­myk­siä pas­to­rin tar­koi­tus­pe­ris­tä) vai, ja tätä pidän hie­man edel­lis­tä toden­nä­köi­sem­pä­nä, vain puo­lit­tain tie­dos­te­tus­ta, jol­lai­sia syn­tyy, kun ihmi­nen miel­tää “uskon” jon­kin ulkoi­sen koo­din mukai­sek­si, vas­toin omaa parem­paa tie­toa (tai, minus­ta, todel­lis­ta uskoa) puhu­mi­sek­si. #

Esi­mer­kik­si siis ihmi­nen, jon­ka sisäi­nen tun­to ker­too hänel­le, että tämä “Jee­sus elää” -puhe on ihan hölyn­pö­lyä, sanoo kui­ten­kin suul­laan, että Jee­sus elää, ja yrit­tää sen jäl­keen kät­keä val­heen­sa herät­tä­män tun­ne­reak­tion vaik­ka­pa fals­kil­la nau­rul­la ja “aamen”- tai “hallelujaa”-huudahduksilla. Ja kun tar­peek­si lujaa juos­taan pakoon omaa jär­jen ään­tä, ollaan­kin jo uskon­nol­li­sen hur­mok­sen yti­mes­sä. Hal­le­lu­jaa! #

Menin sit­ten minä­kin ja ostin sitä Löf­bergs Lilaa, kah­vi­hi­fis­te­li­jöi­den Exme ja Ugus aiheut­ta­man ver­tais­pai­neen takia. Ryys­tän täs­sä par­hail­laan täl­lä erää vii­meis­tä kupil­lis­ta hal­vin­ta Pirk­kaa, tänään ilta­päi­väl­lä sit­ten ensim­mäi­set kupil­li­set tuo­ta hin­nal­taan kak­sin­ker­tais­ta. Sen kun­niak­si pesin perä­ti keit­ti­mes­tä pan­nun­kin, mitä ei suin­kaan tapah­du mon­taa ker­taaa vuo­des­saaaa. #

Aloi­tin vas­ti­kään myös taas appel­sii­nien aamu­pu­ris­ta­mi­sen, kun muis­tin sen (kun minua sii­tä muis­tu­tet­tiin). Minä­hän innos­tuin sii­tä Ams­ter­da­min-mat­kal­la, siel­lä emän­tä tar­jo­si aina aamui­sin kupil­li­sen vas­ta­pu­ris­tet­tua. Puris­tan vain yhden, sii­tä tulee pie­ni makoi­sa lasil­li­nen lihai­saa mehua. #

Iltai­sin­kin nau­tin pie­nen lasil­li­sen appel­sii­nia. Tosin sil­loin sii­nä on lihan sijas­ta jotain muu­ta: De Kuype­rin triple sec on ihan paras­ta. Ryyp­py­la­sin poh­jal­le sii­tä kyl­lä­kin kitey­tyy kuvot­ta­va soke­ri­laat­ta kun se on niin ime­lää. Yleen­sä­hän en ole ollen­kaan ime­län perään, enkä alko­ho­lin, mut­ta kun nämä kak­si yhdis­te­tään, vai­kut­taa sil­tä, että sakiam­pi = makiam­pi. #