marginaali

Coming To A Dream Theater Near You

#17797. Perjantai, 8. huhtikuuta 2011 klo 14.05.57, kirjoittanut Jani.

Wikileaks-elokuvan kansi: Julian Assange, taustalla Dow Jonesin käyrä mustana maanantaina 1987 sekä rajautuva teksti Bank of America Näin unta eep­pi­ses­tä poliit­ti­ses­ta tril­le­ris­tä, jon­ka pää­osas­sa oli Julian Assan­ge (tai joku, joka näyt­te­li hän­tä ja oli hyvin pit­käl­ti hänen näköi­sen­sä). Elo­ku­va ker­toi Wiki­leak­sin mer­kit­tä­vim­mäs­tä vuo­dos­ta, jon­ka todel­li­suu­des­sa huhu­taan ole­van tuloil­laan, ja joka kos­kee Bank of Ame­ricaa. #

Assan­gen hal­tuun­sa saa­mat doku­men­tit oli­vat video­tal­len­tei­ta pan­kin joh­don kokouk­sis­ta 1980-luvul­ta (VHS-nau­hat oli­vat pahoin veny­neet ja kuvan laa­tu oli heik­ko, väreis­tä­kin oli jäl­jel­lä vain haa­mu­ja). Kokouk­sis­sa oli­vat muka­na useim­pien mui­den­kin maa­il­man mer­kit­tä­vim­pien pank­kien joh­ta­jat. Nau­hal­le tal­len­ne­tuis­ta kes­kus­te­luis­ta kävi ilmi, että koko nykyi­nen talous­jär­jes­tel­mä on pelk­kä kupla, joka perus­tuu sil­le, ettei­vät taval­li­set ihmi­set tie­dä sen ole­van pelk­kä kupla. #

Rahan liik­ku­mis­ta havain­nol­lis­tet­tiin videol­la näy­te­tyl­lä asia­kir­jal­la. Sen mukaan omai­suus vir­taa taval­li­sil­ta ihmi­sil­tä aluk­si pie­nem­mil­le pan­keil­le (jot­ka nekin usko­vat kuplaan), niil­tä edel­leen mer­kit­tä­väm­mil­le pan­keil­le, ja pyra­mi­din hui­pul­la on Bank of Ame­rica, jon­ka koko pää­oma on monin­ker­tai­nen mui­hin ver­rat­tu­na. Bank of Ame­rica puo­les­taan toi­mii suo­raan Yhdys­val­tain sota­toi­mien suu­rim­pa­na rahal­li­se­na tuki­ja­na. #

Doku­men­tit oli vuo­ta­nut Bank of Ame­rican kokouk­sis­sa muka­na ollut pan­kin­joh­ta­ja. Lisäk­si muka­na oli (mus­tai­hoi­nen) lau­la­ja­tar, jon­ka kans­sa joh­ta­jal­la oli jon­kin­lai­nen suh­de. Lau­la­ja­tar “esiin­tyi” klu­bil­la siten, että lau­loi kulis­sien taka­na, ja esiin­ty­mis­la­val­la ole­vat nai­set esit­ti­vät samaa kap­pa­let­ta huu­li­synk­ka­na. Minus­ta lau­la­ja­tar­kin oli­si ollut kau­nis, mut­ta ilmei­ses­ti hän­tä ei sil­ti ollut klu­bil­la ohjel­ma­vas­taa­vien tahol­ta pidet­ty riit­tä­vän kau­nii­na esiin­ty­mään. #

Tämä ylim­pien pank­ki­mies­ten käh­min­tä oli aiheut­ta­nut muun muas­sa vuo­den 1987 pörs­si­ro­mah­duk­sen, joka oli täy­sin kadon­nut aktii­vi­ses­ta muis­tis­ta­ni. En siis edes tien­nyt sel­lais­ta oikeas­ti olleen­kaan ennen kuin läh­din sitä etsi­mään tätä var­ten. #

Wiki­leaks-elo­ku­va on oikeas­ti­kin suun­nit­teil­la. #

Vuotava nyrkki

#14090. Perjantai, 20. elokuuta 2010 klo 13.36.23, kirjoittanut Jani.

Nintendo Entertainment Systemin ohjain Näin unta, että sain tilai­suu­den rupa­tel­la Wiki­leak­sin Julian Assan­gen kans­sa. Se tuli kui­ten­kin niin yllät­täen, ettei minul­la ollut aikaa miet­tiä mitään kysy­myk­siä, enkä kek­si­nyt­kään sit­ten mitään sen parem­paa kuin että tar­jo­taan­ko Wiki­leak­sil­le tie­to­vuo­to­ja enem­män län­si- vai itä­mais­ta. Unen tämä osuus joh­tui sel­väs­ti­kin eilen luke­mas­ta­ni mie­len­kiin­toi­ses­ta blo­gi­mer­kin­näs­tä, joka käsit­te­lee Pekin­gin salai­suuk­sia ja nii­den vuo­ta­mis­ta pel­kää­vää Kii­nan joh­toa. #

Julian Assan­ge… Sii­nä­pä vas­ta himoit­ta­va mies. #

Assan­gen men­tyä pai­kal­la myös olleis­ta kah­des­ta kou­lu­ka­ve­ris­ta­ni toi­nen nuh­te­li tois­ta tämän pahan­ha­jui­suu­des­ta, ja koin sen niin kiusal­li­sek­si, että minun piti vetäy­tyä muu­al­le. #

Sit­ten ohja­sin Nin­ten­don pelioh­jai­mel­la para­tii­si­lin­tu­koi­ras­ta, joka oli puo­let pie­nem­pi naa­ras­ta. Koi­raal­la piti len­tää kosio­len­to­liik­kei­tä, jot­ka oli­vat lähin­nä naa­raan ylä­puo­lel­la väk­kä­rä­nä pyö­ri­mis­tä. Luu­lin pär­jää­vä­ni hyvin, mut­ta ensim­mäi­nen kah­des­ta tar­jo­sil­la ollees­ta naa­raas­ta ei käsit­tä­nyt­kään koi­raa­ni liik­keis­tä mitään, ja toi­nen yrit­ti pyy­dys­tää koi­ras­par­ka­ni syö­däk­seen sen. Herä­sin sii­hen, kun yri­tin uni­hal­vaus­ta uhma­ten hui­tais­ta tätä saa­lis­ta­ja­ka­naa nyr­kil­lä­ni, jot­ta se heit­täi­si hätis­te­le­mäs­tä koi­ras­ta­ni. #

Yri­tin tänään psy­ko­lo­gil­le, mut­ta jouk­ko­lii­ken­teen juma­lat oli­vat minua vas­taan: ensin VR pet­ti, ja kun yri­tin bus­sil­la, pää­dyin jon­ne­kin hevon­jee­raan kuten aina, kun yri­tän bus­sil­la jon­ne­kin. En enää tämän jäl­keen aio iki­nä edes yrit­tää, vaan lisään bus­sit lopul­li­ses­ti pelät­tä­vien, vihat­ta­vien ja väl­tel­tä­vien asioi­den lis­tal­le elä­mäs­sä­ni. Sil­lä lis­tal­la tilaa riit­tää, vaik­ka olen lisän­nyt sii­hen jo vaik­ka mitä. #