marginaali

Hämärää lukemista

#6438. Maanantai, 23. helmikuuta 2009 klo 17.10.28, kirjoittanut Jani.

Kaksi ihmishahmoa suhteessa toisiinsa #

Minus­ta tus­kin tuli­si vaka­vas­tio­tet­ta­vaa kir­jal­li­suu­den­har­ras­ta­jaa muu­ta­mien luki­jal­li­suuk­sien heik­kouk­sie­ni takia. Joi­hin­kin niis­tä, kuten kes­kit­ty­mis­ky­vyn puut­tee­seen, voi­si toki har­joit­te­lul­la vai­kut­taa, mut­ta kak­si vaka­vin­ta puu­tet­ta tai­ta­vat olla hyvin var­hain opit­tu­ja (tai pikem­min­kin oppi­mat­ta jää­nei­tä) ja syväs­sä, jol­lei­vät perä­ti syn­nyn­näi­siä. #

Ensin­nä­kään en kos­kaan hah­mo­ta kir­jan ihmi­siä ennen kuin aikai­sin­taan jos­sain teok­sen puo­li­vä­lin paik­keil­la. Sii­hen saak­ka nimet ja hen­ki­löt sekoit­tu­vat jat­ku­vas­ti toi­siin­sa. Var­sin­kin venä­läisklas­si­koi­den luke­mi­nen on yleen­sä tun­tu­nut aika toi­vot­to­mal­ta täs­tä syys­tä, ja se ehkä jo pal­jas­taa­kin, mis­tä ongel­ma­ni joh­tuu: en ilmei­ses­ti juu­ri­kaan osaa sijoit­taa ihmi­siä miel­le­kar­tal­le­ni näi­den roo­lin perus­teel­la tai hei­dän suh­teis­saan mui­hin hah­moi­hin. Ainut taker­tu­mis­koh­tee­ni ovat nimet vail­la mitään sel­kei­tä atribuutteja[alaviite]Sic.[/alaviite] Pro­pa­goin “kir­joi­te­taan kuten ään­ne­tään” -mee­miä., ja sen­hän nyt voi arva­ta miten hyvin sel­lai­nen toi­mii. Nii­den nimien ei tar­vit­se edes alkaa samal­la kir­jai­mel­la, että nii­tä vas­taa­vat hah­mot mene­vät pääs­sä­ni sekai­sin. #

Toi­nen yhtä hämä­rä ele­ment­ti ovat pai­kat. Kuvauk­set sii­tä mikä paik­ka on idäs­sä, mikä län­nes­sä, ja miten pai­kat sijoit­tu­vat toi­siin­sa näh­den muu­ten­kin, mene­vät minul­ta lukies­sa­ni ihan ohi. Kaik­ki tapah­tu­mat ovat pääs­sä­ni yhdel­lä ja samal­la näyt­tä­möl­lä, jos­sa koh­taus­ten välil­lä kor­kein­taan vaih­de­taan vähän lavas­tei­ta ja hen­ki­lö­hah­mo­ja (ja jäl­kim­mäis­ten sijas­ta ensin­mai­ni­tun ongel­ma­ni takia vie­lä­pä pikem­min­kin vain hei­dän nimi­ään). En tie­dä mil­lai­nen ava­ruu­del­li­nen hah­mo­tus­ky­ky­ni on noin muu­toin, mut­ten ehkä toi­saal­ta oli­si vält­tä­mät­tä val­mis ihan suo­raan yhdis­tä­mään­kään sitä tähän kyvyt­tö­myy­tee­ni taju­ta tila­ku­vauk­sia. Ei sen hah­mo­tus­ky­vyn mah­dol­li­ses­ta heik­kou­des­ta tosin var­maan apua­kaan täs­sä toi­ses­sa kyvyt­tö­myy­des­sä ole. #

Olen aina kii­tol­li­nen, jos kir­jan muka­na tulee kart­ta, mitä tie­tys­ti sat­tuu lähin­nä vain var­sin vähän har­ras­ta­ma­ni fan­ta­sia­kir­jal­li­suu­den koh­dal­la. Yhtä hyö­dyl­li­nen tar­kis­tus­vä­li­ne on näy­tel­mä­kä­si­kir­joi­tus­mai­nen hen­ki­lö­hah­mo­jen esit­te­ly­luet­te­lo. Muis­taak­se­ni jos­kus jos­sain kir­jas­sa oli sel­lai­nen­kin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]23.2.2009 17:33[/klo] Venäläisklassikoiden-linkki.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Viisi vuotta sitten: Lukemista ja kävelyterapiaa

#5600. Torstai, 29. tammikuuta 2009 klo 14.40.23, kirjoittanut Jani.

Blo­gi­ni alku­tai­pa­leel­la heti kun­toi­luai­heen jäl­keen tuli­vat käsit­te­lyyn ensim­mäi­set kir­jat. Minään var­si­nai­se­na luku­touk­ka­na minua tus­kin on kos­kaan voi­nut pitää, mut­ta olen kyl­lä viih­ty­nyt­kin kir­jo­jen paris­sa. Enim­mäk­seen olen tavan­nut lukea fak­taa. Fik­tion puo­lel­la minua ovat tie­teis­ta­ri­noi­den lisäk­si kiin­nos­ta­neet lähin­nä vain klas­si­koi­na pide­tyt kir­jat. Fak­tan ja fik­tion suh­det­ta luke­mis­tos­sa­ni sekä kiin­nos­tuk­se­ni koh­tei­ta fak­tan puo­lel­la kuvas­taa hyvin ensim­mäi­ses­sä kir­jas­to­reis­sus­ta ker­to­vas­sa mer­kin­näs­sä ole­va lai­naa­mie­ni teos­ten luet­te­lo. #

Klas­sik­ko ja nel­jä asia­teos­ta. Mie­len­kiin­tois­ta täs­sä lis­tas­sa minus­ta itses­tä­ni näin jäl­ki­kä­teen on se, että se ei tun­nu ole­van mis­sään jär­jes­tyk­ses­sä. Olen käsit­tääk­se­ni aina tukeu­tu­nut tiu­kas­ti muo­dol­li­suuk­siin, eikä blo­gaa­mi­se­ni ole täs­sä suh­tees­sa ollut poik­keus. #

Hmm. Vie­lä­kään en tie­dä mitä suo­si­tuk­set sanoo lin­ki­tyk­ses­tä ja väli­mer­keis­tä; pitääkö/saako pis­teet ja pil­kut ottaa osak­si link­kiä. #

30. maa­lis­kuu­ta 2004: “Kir­jas­toon” #

Vaik­ka teks­tin tek­ni­set muo­dol­li­suu­det huo­les­tut­ti­vat minua tuol­loin taval­li­seen tapaa­ni, käyt­tä­mä­ni kie­li oli kui­ten­kin sii­tä poi­ke­ten enem­män puhe­kie­li­mäis­tä kuin nykyi­sin (ja sii­hen upot­ta­mie­ni puo­li­pis­tei­den mää­rä aivan nau­ret­ta­va). Sil­ti se, ettei yllä ole­val­la lis­tal­la ole mitään jär­jes­tys­tä, on minus­ta kum­mal­lis­ta. Jol­lei muo­toa mää­rää jokin ulkoi­nen taho eikä mikään käy­tän­nöl­li­nen teki­jä, olen kek­si­nyt sel­lai­sen ja pyr­ki­nyt sit­ten nou­dat­ta­maan sitä. Vähin­tään­kin oli­sin kuvi­tel­lut parem­man puut­tees­sa aak­kos­ta­nee­ni kir­jat nii­tä lis­ta­tes­sa­ni. #

Jo ennen kir­jal­li­suusai­het­ta oli kun­toi­lu­mer­kin­nän yhtey­des­sä viu­hah­ta­nut psy­ko­te­ra­pia-aihe, ja se tois­ti tämän temp­pun­sa myös seu­raa­van sel­lai­sen yhtey­des­sä. En enää muis­ta tar­kal­leen, kos­ka psy­ko­te­ra­pia­ryh­mäs­sä käyn­nit aloi­tin, mut­ta se oli tuol­loin kui­ten­kin vie­lä ihan aluil­laan. #

Ja käve­lin perä­ti eili­sil­ta­na­kin tera­pias­ta kotiin. Välil­lä olin kyl­lä taas var­ma että olen jou­tu­nut ties min­ne mut­ta ihan oikea reit­ti se sit­ten lop­pu­jen lopuk­si oli. #

31. maa­lis­kuu­ta 2004: “Kes­ki-Suo­men kevät” #

Kuin­ka pal­jon tuli­sin­kaan vie­lä noi­ta katu­ja sit­tem­min tal­laa­maan! Nyt osai­sin kul­kea tuon rei­tin vaik­ka sil­mät ummes­sa, ja itse asias­sa niin toi­si­naan teen­kin: kun en jak­sa läh­teä fyy­si­ses­ti käve­lyl­le, käve­len usein­kin illal­la ennen unen tuloa mie­les­sä­ni Kel­tin­mäes­tä kau­pun­kiin. Tera­pi­aa sekin. #

Blunderer 2.0 Beta

#2771. Sunnuntai, 17. kesäkuuta 2007 klo 12.28.25, kirjoittanut Jani.

Rupe­sin nyt täs­sä Last.fm-vil­li­tyk­ses­sä­ni vih­doin­kin toden teol­la etsis­ke­le­mään vas­taa­vaa pal­ve­lua kir­joil­le. En lue lähes­kään niin pal­jon kuin kuun­te­len musiik­kia, mut­ta kui­ten­kin lähes jat­ku­vas­ti jota­kin, ja oli­si kiva lis­ta­ta vii­mek­si luke­mia­ni kir­jo­ja samaan tapaan kuin Last.fm antaa lis­ta­ta noi­ta vii­mek­si kuun­nel­tu­ja. Löy­sin kol­me kan­di­daat­tia: Libra­ryT­hing, goodreads ja aina­kin minus­ta hiu­kan omi­tui­ses­ti nimet­ty aNo­bii. #

Aloi­tin rekis­te­röi­ty­mäl­lä aNo­biin sii­tä jos­tain blo­gis­ta luke­mie­ni kehu­jen takia, ja kyl­lä se mel­ko hie­nol­ta vai­kut­taa­kin. Itse asias­sa aNo­biin sivus­to on käy­tet­tä­vyy­del­tään pal­jon fik­sum­pi kuin mitä Last.fm:n sivus­to, jon­ka navi­goin­nis­sa aina­kin minä olen tuon tuos­ta­kin ihan hukas­sa. #

Seu­raa­vak­si rekis­te­röi­dyin goodread­siin ja tör­mä­sin ongel­maan heti ensi met­reil­lä: se tar­jou­tui “lisää­mään” ystä­viä auto­maat­ti­ses­ti säh­kö­pos­tio­soi­te­kir­ja­ni perus­teel­la. Seu­raa­val­la sivul­la se oli sit­ten val­miik­si ruk­sit­ta­nut osoi­te­kir­jas­ta­ni (GMail, tar­jol­la oli lisäk­si Hot­mail ja Yahoo! Mail) kaik­ki osoit­teet ja lopus­sa oli nap­pi, jos­sa luki että Send. Täs­sä vai­hees­sa rupe­sin jo vähän epä­röi­mään, että mitä­hän se nyt oikein aikoo teh­dä. Olin olet­ta­nut, että se oli­si vain etsi­nyt val­miik­si pal­ve­luun jo rekis­te­röi­ty­nei­tä hen­ki­löi­tä tuon osoi­te­kir­ja­ni perus­teel­la, ja tar­jon­nut sit­ten nii­tä lisät­tä­vik­se­ni. #

Onnek­se­ni olin sen­tään ruk­si­nut pois enim­män osan nimis­tä ennen kuin pai­noin sitä Sendiä, sil­lä ilmei­ses­ti gooddreads (sic) sit­ten­kin lähet­ti sen lis­tan poh­jal­ta kut­sut kai­kil­le valit­tui­na olleil­le. Te, jot­ka nii­tä kut­su­ja sait­te: älkää vai­vau­tu­ko vas­taa­maan. En aio käyt­tää goodreadsia tämän enem­pää. Yksi­kin tuol­lai­sen mokan mah­dol­lis­ta­va epä­sel­vyys on jo lii­kaa. Tuho­sin jo tili­ni­kin. #

Mie­tin täs­sä nyt, että kan­nat­taa­ko minun edes rekis­te­röi­tyä Libra­ryT­hingiin sitä kokeil­lak­se­ni, sil­lä sekään ei esit­te­ly­kier­rok­sen perus­teel­la vai­kut­tai­si tar­joa­van sitä ainut­ta asi­aa mitä jäin aNo­biis­sa kai­paa­maan: mah­dol­li­suut­ta kir­ja­ta ylös pel­käs­tään luet­tu­ja kir­jo­ja, siis sel­lai­sia, joi­ta en luke­mi­ses­ta huo­li­mat­ta ole hank­ki­nut omaan hyl­lyy­ni (eli käy­tän­nös­sä kir­jas­tos­ta tai muu­al­ta lai­nat­tu­ja). #

ANo­bii oli erit­täin vakuut­ta­va kir­ja­hyl­lys­sä ole­vien kir­jo­jen luet­te­loin­tiin, joten sii­hen käyt­töön tai­dan vali­ta sen. Pää­sin­pä perä­ti teke­mään siel­lä pio­nee­ri­työ­tä­kin, kun Tun­te­ma­ton soti­las -pok­ka­ria­ni ei siel­lä ennes­tään ollut. Uusien kir­jo­jen lisää­mi­nen ei ole ihan yhtä suju­va pro­ses­si kuin musiik­ki­kap­pa­lei­den toi­mit­ta­mi­nen Last.fm:ään, sil­lä näh­tä­väs­ti aNo­biin syö­te­tyt tie­dot tar­kis­te­taan ennen nii­den jul­kai­sua, ja se voi kes­tää pisim­mil­lään kol­me­kin vuo­ro­kaut­ta. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]17.5.2007 12:31[/klo] Lin­kit­te­lin jut­tu­ja Wikipediaan.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]17.5.2007 12:38[/klo] Lisä­sin mai­nin­nan sii­tä, että tuho­sin goodreads-tili­ni.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]17.5.2007 12:40[/klo] Lin­ki­tin Google-haun “last.fm for books”.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]17.5.2007 12:41[/klo] Lin­ki­tin Reac­hing Matu­ri­ty -blo­gin aNobii-kehut.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Satakieli laulaa kuuroille korville

#2675. Maanantai, 26. helmikuuta 2007 klo 13.08.54, kirjoittanut Jani.

Kat­se­len uudes­taan Kadon­neen elä­män jäl­jil­lä -sar­jaa ja huo­ma­sin, että sen ensim­mäi­nen ja vii­mei­nen jak­so ovat Mike Salis­bu­ryn ja kak­si kes­kim­mäis­tä Neil Nigh­tin­ga­len tuot­ta­mia. Mikesta ei löy­ty­nyt Googlella äkki­sel­tään mitään var­maa IMDb-pro­fii­lin lisäk­si, mut­ta Neilistä löy­tyi haas­tat­te­lu. #

Sitä soit­taes­sa­ni sain taas tode­ta, ettei kes­kit­ty­mis­ky­ky­ni ker­ta kaik­ki­aan vaan rii­tä pelk­kään kuun­te­le­mi­seen. Alan välit­tö­mäs­ti surf­fail­la jos­sain ja sil­loin puhe muut­tuu pel­käk­si taus­ta­me­luk­si. Täs­tä syys­tä minus­ta ei kos­kaan ole tul­lut mitään podcastien ystä­vää. #

Teks­tiä lukies­sa­ni voin aktii­vi­ses­ti työs­ken­nel­lä tie­don­saan­ti­ni tehos­ta­mi­sek­si. Arvos­te­len jat­ku­vas­ti luke­ma­ni tär­keyt­tä ja hypin sen perus­teel­la vähem­män tär­kei­nä pitä­mie­ni osioi­den yli, tai kas­va­tan kes­kit­ty­mi­sin­ten­si­teet­tiä tär­kei­nä pitä­mie­ni osioi­den koh­dal­la. #

Puhet­ta kuun­nel­les­sa­ni minul­la ei ole yhtä suju­vaa mah­dol­li­suut­ta hyp­piä eteen- ja taak­se­päin. Lukies­sa­ni voin teh­dä sen sil­mien liik­keil­lä pal­jon täs­mäl­li­sem­min ja nopeam­min kuin mihin soit­to-ohjel­man hal­lin­ta hii­rel­lä antaa mah­dol­li­suu­den. #

Täy­tyy vie­lä kokeil­la sitä tosi-podcast-mies­ten tyy­liä, eli kop­sa­ta tuo haas­tat­te­lu kan­net­ta­vaan soit­ti­meen ja kuun­nel­la se mat­kal­la jon­ne­kin. #

Diagnoosi, eli mitä sairaalasta jäi käteen?

#2639. Perjantai, 9. helmikuuta 2007 klo 14.57.37, kirjoittanut Jani.

F32.2: vai­kea ripu­li masen­nus­ti­la ilman psy­koot­ti­sia oirei­ta (osin toi­pu­nut). #

F60.0: Epä­luu­loi­nen per­soo­nal­li­suus esty­nein ja vaa­ti­vin piir­tein (tämän muo­toi­lus­ta lää­kä­ri oli eri­tyi­sen ylpeä). #

Työ­ky­vy­tön (tois­tai­sek­si). #

Lope­tan parok­se­tii­niin, alo­tan perat­si­nin. #

Luin Ame­ri­kan Psy­kon lop­puun pari minuut­tia ennen hoi­to­ko­kous­ta, jon­ka jäl­keen kotiu­duin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15:04[/klo] Lisä­sin kap­pa­leen lääkityksestä.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16:27[/klo] Lisä­sin suluis­sa ole­van huo­mau­tuk­sen per­soo­nal­li­suus­häi­riö­kap­pa­leen lop­puun. Lisä­sin kap­pa­leen Ame­ri­kan Psy­kos­ta.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #