Kat­soin vii­me yönä Incep­tio­nin. Sen juo­ni oli suun­nil­leen se, että jon­kun Ralph Fien­ne­sin kal­tai­sen tyy­lik­kään ja super­mie­hek­kään näyt­te­li­jän joh­ta­ma jouk­ko kävi har­joi­tus­so­taa uni­maa­il­mas­sa, kun­nes sit­ten kävi ilmi, ettei kyse ollut­kaan ollut unes­ta vaan todel­li­suu­des­ta ja siis esi­mer­kik­si kaik­ki har­joi­tuk­sis­sa kuol­leet oli­vat­kin kuol­leet oikeas­ti. Sen enem­pää en DiCaprion Lek­san täh­dit­tä­mäs­tä ver­sios­ta tie­dä­kään kuin että sii­nä on jotain täl­lai­sia uni­kom­mer­venk­ke­ja. #

Sit­ten näin myös unta vesi­lin­nus­ta, jos­tain lokin kal­tai­ses­ta taval­li­ses­ta. Se oli jää­nyt räpy­löis­tään kiin­ni vas­ta asfal­toi­dun tien alle. Tämän­kin selit­tä­mi­nen on han­ka­laa ilman kuvaa, joten: #

 #

Asfalt­tiin oli siis jätet­ty rei­kä jotain vie­mä­riä var­ten, ja lin­tu oli onnis­tu­nut saa­maan räpy­län­sä sii­nä koh­taa asfal­tin ja tien van­han poh­jan väliin. Minul­la oli joku muo­vi­nen läpys­kä, jol­la sit­ten koe­tin vivu­ta (vie­lä not­ke­aa) asfalt­tia lin­nun jal­ko­jen pääl­tä pois. Pel­kä­sin, että asfal­tin alta pal­jas­tu­vat jalat osoit­tau­tu­vat vie­lä pahoin mur­jou­tu­neik­si­kin. #